Äitipuolen rooli ei ollut helppo: epävarmuus, mustasukkaisuus ja kateus läsnä arjessa

Leena Paasion oli heti helppoa rakastaa miehensä lapsia. Silti äitipuolen rooli ei ollut helppo. Oleellinen kirkastui vasta oman äidin menetyksen kautta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Jos Leena Paasio saisi neuvoa itseään äitipuoleksi tulemisen alkutaipaleella, hän sanoisi: Ota rennommin!

Leena Paasion oli heti helppoa rakastaa miehensä lapsia. Silti äitipuolen rooli ei ollut helppo. Oleellinen kirkastui vasta oman äidin menetyksen kautta.
(Päivitetty: )
Teksti:
Sanna Puhto

”Olen tavannut elämäni miehen, jolla on kaksi ihanaa pikkutyttöä.”

Näin Leena Paasio kertoi yksitoista vuotta sitten innoissaan opettajakollegoilleen.

Leena laittoi merkille, että uutinen sai niiden kollegoiden kasvot valahtamaan, jotka olivat itse äitipuolia. Vasta jälkeenpäin Leena on ymmärtänyt, miksi.

”Alussa kollegat kuitenkin vaikenivat viisaasti. He eivät maalanneet piruja seinille siitä, mitä minulla saattaa olla edessäni. Nykyisin tiedän, että äitipuolen polku ei välttämättä ole helppo. Minä olen kuitenkin ollut onnekas: taipaleeni on ollut valoisa.”

Valoisa ei tarkoita ristiriidatonta tai yksinkertaista. Valoisa tarkoittaa sitä, että Leenan uusperheellä ja tyttöjen äidin uusperheellä on ollut tahtoa saada asiat toimimaan.

Äitipuolen rooli on tuonut mukanaan yllättäviä tunteita, jotka ovat vaatineet työstämistä. Sitä Leena on tehnyt itselleen luontaisella tavalla, kirjoittamalla, Äidinkielen opettaja kun on.

Sinkusta perheelliseksi

Yksi Leena Paasio itsetutkiskelun hedelmistä on äitipuolena olemista käsittelevä tuore esikoisromaani Melkein äiti.

”En itse aikanani kokenut saavani apua uusperheoppaista. Niistä ei saa tunnetukea, peiliä sille, että kaikki mitä tunnen on ymmärrettävää ja ok. Sellaista tukea olisin tarvinnut kaikkein eniten.”

Romaani ei ole Leenan tai hänen perheensä tarina, vaan kertomus kuvitteellisesta uusperheestä.

”Silti ne tunteet, joita romaanin äitipuoli kokee, ovat pitkälti samoja, joita minäkin olen kokenut. Varmaan suurin osa äitipuolista käy läpi samoja tunnelmia.”

Tilastokeskuksen mukaan kymmenen prosenttia perheistä on nykyisin uusperheitä eli sellaisia, joissa asuu lapsia, jotka ovat vain toisen puolison. Tavatessaan miehensä Leena oli lapseton sinkku. Nykyisin hänen perheeseensä kuuluvat aviomies Kari, tämän 14- ja 17-vuotiaat tyttäret Emma ja Hanna-Mari ja parin yhteinen 8-vuotias Fanni-tytär.

Leena tapasi miehensä tyttäret ensimmäistä kertaa, kun nämä olivat 3- ja 6-vuotiaita.

Sen päivän iltana 3-vuotias Emma ei meinannut saada unta. Hän kömpi sängystään olohuoneen sohvalle isänsä ja Leenan luo kertomaan mielikuvitustarinoita.

Leena halusi kuulla lisää huimia juttuja ja olisi innostanut tyttöä niitä kertomaan, mutta isä paimensi saparopään nukkumaan.

Leena rakastui tyttöihin ensi näkemältä.

”Se vain tapahtui. Ei se ollut tietoinen päätös. He olivat superihania, tulivat heti lähelle, niin kuin pienet lapset tekevät.”

Äitipuolena Leena astui valmiiseen kuvioon: lapset olivat asuneet kaksi vuotta aiemmin tapahtuneen eron jälkeen puoliksi isän ja äidin luona. Vanhemmat olivat sopineet asuvansa lähekkäin, jotta lasten vuoroasuminen olisi käytännössä helppoa.

Uusperheen alkutaival oli aurinkoinen, mutta pian taivaalle ilmaantui myös pilviä.

Varjoja paratiisissa

Pieneltä näyttävät asiat alkoivat tuntua Leenasta mutkikkailta.

Kuten esimerkiksi se, että hänen tosiaan oli sopeuduttava valmiiseen asumiskuvioon.

”Asuinpaikka oli otettava annettuna. Ei ollut mahdollisuutta miettiä puolison kanssa, missä ja miten me haluaisimme asua. Lähekkäin asumisen takia elinpiirini ei myöskään ollut ihan omani. Lenkillä tai kauppareissulla saattoi törmätä tyttöjen äitiin. Aluksi se ahdisti, sitten siihen sopeutui.”

Lomien sopimiseen vaikuttivat kahden perheen aikuisten aikataulut ja myöhemmin myös miehen tyttärien joukkuevoimisteluharrastus. Kaikkien palasten yhteen sovittaminen oli työlästä. Silti tilanne saattoi muuttua yllättäen.

Melkein äiti -romaanissa Leena kuvaa tilannetta, jossa näin käy.

– Ai niin loma-asiat piti puhua. Onko teillä jo pääsiäislomasuunnitelmia?

– Mietittiin, että lähdettäisiin mökille heti kiirastorstaina. Rytmin mukaanhan Siiri on silloin meillä.

– Ai, no voi harmi. Me ollaan nimittäin varattu viikon reissu Madeiralle.

– Olette tainneet jo varata Siirinkin matkan?

– Ollaan, mutta voi sen jättää käyttämättä, jos suunnitelma ei käy teille.

– Oletteko puhuneet jo Siirin kanssa?

– Tavallaan ollaan. Siiri näki keittiön pöydällä matkaesitteet ja alkoi heti kysellä, ollaanko me lähdössä reissuun. (Ote kirjasta Melkein äiti)

Ikävät tunteet

Epävarmuus. Mustasukkaisuus. Kateus.

Nämä kolme tunnetta hiipivät myös Leenan elämään kuin huomaamatta.

”Epävarmuus, kateus ja mustasukkaisuus piiloutuvat arjen yksityiskohtiin, mekkoihin ja legginseihin.”

Alkuvuosina saattoi käydä niin, että Leena hankki yhdessä tytön kanssa mekon päiväkodin juhlaan vain huomatakseen, että juhlissa tytön päällä olikin jotain muuta.

”Ensimmäinen ajatukseni oli, eikö minun ostamani mekko kelvannut äidille?”

Vasta myöhemmin Leena lakkasi ylitulkitsemasta asioita pahoin päin ja otti huomioon sen todennäköisimmän vaihtoehdon: lapsi voi itse muuttaa mieltään ja laittaa jotain muuta päälle.

Jokainen uusperheen jäsen kokee Leenan mielestä vaikeita tunteita. Biologiset vanhemmat ovat kateellisia ajasta, jonka toinen perhe saa viettää lapsen kanssa.

Jos eroa ei ole käsitelty loppuun, entiset puolisot saattavat olla mustasukkaisia toisistaan. Lapset voivat olla mustasukkaisia vanhempiensa uusille kumppaneille, uudet kumppanit lapsille ja entisille kumppaneille.

Isät, äidit ja puolivanhemmat voivat tuntea epävarmuutta asemastaan.

Epävarma suorittaja

Leenalle juuri epävarmuus oli vaikeinta.

”Kävin jatkuvaa sisäistä pohdintaa siitä, mitä saan tehdä ja mitä en. Saan kuskata lapsia treeneihin, mutta saanko rakastaa heitä? Miten se saa näkyä? Astunko jonkun varpaille? Minusta tuli hirveän varovainen.”

Epävarmuudessaan Leena alkoi epäillä sitä, että oliko hän ylipäätään riittävän hyvä äitipuoli. Mies vakuutti, että oli. Tyttöjen kanssa meni hyvin, mutta se ei riittänyt Leenalle.

Leena yritti olla täydellinen, silkkaa epävarmuuttaan. Se sai yrittämään enemmän kuin olisi ollut tarpeen.

Hän teki tyttöjen syntymäpäivistä isoja prinsessaspektaakkeleita, mutta päästi heidät vähällä velvollisuuksien suhteen.

”En vieläkään vaadi heitä siirtämään pyykkejään lattialta tai viemään likaisia astioita tiskikoneeseen. Alkuun se oli epävarmuutta, nykyisin vain ojentamisen kulttuurin puutetta. Omalta 8-vuotiaaltani edellytän enemmän asioita, mikä ei ole ihan reilua häntä kohtaan.”

Leena on elänyt mukana isojen tyttöjen joukkuevoimisteluharrastuksessa. Aikanaan hän teki joukkueelle näyttävät nettisivut.

”Niiden suunnittelu oli hauskaa, mutta eihän sellaista nyt olisi vaadittu.”

Vaikka Leena ylisuoritti ja taisteli kelpaavuutensa kanssa, tyttöjen äiti suhtautui Leenaan kauniisti.

”Hän ei koskaan sanonut, että en saisi olla mukana tyttöjen harrastuksessa. Se tuntui hienolta.”

Vaikeiden tunteiden käsittely on välillä käynyt työstä.

Leena kutsuu epävarmuuteen ja muihin hankaliin tunteisiin juuttumistaan vellomiseksi.

Hän kirjoitti päiväkirjaa ja puhui miehen ja ystäviensä kanssa. Se auttoi, mutta lopullinen helpotus tuli vasta raskaan menetyksen tuottamasta oivalluksesta.

Oleellinen kirkastuu

Muutama vuosi sitten Leenan äiti kuoli yllättäen, syöpään.

”Kun menetin äidin, oivalsin, että tätä arvokasta elämää ei kannata käyttää ikävissä tunteissa vellomiseen.”

Se selkiytti asioita. Leena alkoi ajatella, että on inhimillistä, että heillä kaikilla oli vaikeita tunteita. Hän oivalsi, että niihin ei kannata jumittua vaan nähdä mitä kääntöpuolella oli. Siellä näkyi hyviä asioita: välittämistä ja sitoutumista.

”Oleellinen kirkastui. Lapsilla on lähellään monta aikuista, jotka rakastavat heitä ja haluavat heille hyvää. Tytöillä on sen takia tavallista vahvempi turvaverkko.”

Epävarmuus nostaa vieläkin hetkittäin päätään. Loppukesällä 17-vuotias Hanna-Mari etsi netistä pukua vanhojentansseihin. Kun sopiva löytyi, tyttö tilasi, ja Leena maksoi.

”Apua, olisiko tämä ollut äiti-tytär-juttu, tuli mieleeni, kun tilaus oli lähtenyt.”

Epävarmuus ei kuitenkaan jää enää päähän pesimään.

Ei itsestään selvää

Äitipuolen rooli on haastavampi kuin äidin. Äitipuoli ei elä parisuhteessa vaan pikemmin suhdeverkostossa, johon kuuluvat mies, tämän lapset ja lasten äiti.

Äitipuolen asema riippuu hyvin paljon siitä, minkälaiseksi puoliso ja lasten äiti antavat sen muotoutua.

Leena on kokenut tilanteen mahdollisuutena kasvaa.

”Olen kehittynyt ihmisenä paljon enemmän kuin olisin ydinperheessä joutunut kehittymään.”

Erityisen onnellinen hän on suhteestaan miehen tyttäriin.

”Se on rakkautta, joka ei ole ollut itsestään selvää.”

X