Professori saa vihapostia – miksi evoluutiopsykologia herättää niin rajuja tunteita?

Postikortissa lukee: ”Lapsukaiset, kavahtakaa antimessiaan palvelustanne.”

Tällaista palautetta Turun yliopistossa evoluutiopsykologiaa opettava Markus J. Rantala saa jatkuvasti. Suomessa on yhä ihmisiä, joille ajatus evoluution opettamisesta yliopistossa on vastenmielistä. Kaikki heistä eivät tyydy kirjoittamaan postikortteja.

Rantala on kertonut Yleisradion haastattelussa, että auton renkaita on puhkottu ja häntä on uhkailtu. Hän on muuttanut osoitteensa ja puhelinnumeronsa salaisiksi.

Euroopassa evoluutiopsykologiaa opetetaan vasta Turun yliopistossa, jonka opetusohjelmaan se tuli viime syksynä. Yhdysvalloissa tieteenalalla on vankempi jalansija.

Siellä evoluutiopsykologian opetusta on vastustettu mielenosoituksin ja opettajiin on käyty käsiksi.

Tieteenala hermostuttaa useita, hyvinkin erilaisia ihmisryhmiä. Hartaiden uskovaisten palautteen lisäksi Rantala on saanut tuta feministien närkästyksen. Naisasialiitto Union teki hänestä Turun yliopiston johdolle kantelun, jossa opetusta väitettiin naisvihamieliseksi.

”Luultavasti kriitikkoja on vähän, mutta ne harvat ovat äänekkäitä.”

Hänen mukaansa palautteen antajia yhdistää lähinnä se, etteivät he oikeastaan tunne koko evoluutiopsykologiaa.

Mutta mikä tekee tieteenalasta näin aran aiheen?

Luonnonvalinnan muokkaama mieli

Evoluutiopsykologia on evoluutiobiologiaa ja psykologiaa yhdistävä tutkimusala, joka tutkii ihmisen käyttäytymistä ja mieltä evoluution näkökulmasta. Tieteenala siis pohtii sitä, miten ihmisen kehitystä ohjannut luonnonvalinta yhä vaikuttaa käytökseemme ja ajatteluumme.

Rantalan mukaan evoluution historia vaikuttaa toimiimme, vaikka emme tiedosta sitä.

”Otetaan vaikka niin yksinkertainen asia kuin hymyily. Se ei ole opittua vaan synnynnäistä. Myös syntymäsokeat hymyilevät, vaikka eivät ole voineet oppia elettä muualta.”

Myös evoluutiota kritisoivat uskovaiset ovat evoluutiopsykologin silmin luonnonvalinnan tulos.

”Uskonnollisuus on osittain perinnöllistä. Kaksososia vertailemalla tehdyissä kokeissa on voitu näyttää, että yksilöiden välinen ero uskonnollisuudessa ei selity pelkällä kasvatuksella.”

Rantalasta tämä on luontevaa.

”Uskonnolliset ihmiset ovat tutkimusten mukaan onnellisempia, pitkäikäisempiä ja heillä on enemmän lapsia On helppo ymmärtää, miten uskonnollisuus on auttanut ihmisiä selviytymään vuosituhansien aikana.”

Siitä, onko uskonnollisuus luonnonvalinnan tuottama sopeuma vai evoluution sivutuote, voidaan kiistellä.

Sen sijaan uskonnollisuuden käytännössä saamia muotoja muokkaa sitä ympäröivä kulttuuri.

Geenit vai kasvatus?

Tyypillinen evoluutiopsykologille esitetty kritiikki liittyy siihen, minkälainen painoarvo perimälle ja ympäristön vaikutukselle annetaan ihmisen käytöstä selitettäessä.

Sosiaalitieteet selittävät ihmisen käytöstä lähinnä ympäristön opettamilla, kulttuurisidonnaisilla seikoilla.

Evoluutiopsykologeista geenit ja ympäristö muokkaavat yhdessä ihmisten käytöstä, muiden eläinten tapaan.

Sukupuolierojen selittäminen biologialla herättää ristiriitoja.

”Kaikki myöntävät, että miehet ovat keskimäärin naisia pidempiä. Mutta jos miesten todetaan vaikka suhtautuvan keskimäärin ulkonäköön eri tavalla kuin naisten, asia muuttuu jostain syystä hankalaksi”, Rantala sanoo.

Julkisuudessa esimerkiksi parinvalinnan perusteita ruotiva evoluutiopsykologia saa useimmiten sukupuolieroihin ja seksiin liittyviä kysymyksiä. Rantalaa tämä harmittaa.

”Voidaan hahmottaa, että tietynlaiset kasvot tai vartalotyypit koetaan seksuaalisesti kiinnostavina lähes kulttuurissa kuin kulttuurissa. Onhan se kiinnostavaa. Mutta silti turhauttaa, kun ei puhuta muusta.”

Silti jo lisääntymisstrategioista voi evoluutiopsykologin mukaan vetää pitkälle meneviä johtopäätelmiä. Esimerkiksi miesten yliedustus pörssiyhtiöiden johdossa voi Rantalan mukaan selittyä osittain evoluutiopsykologialla.

”Miehille on ollut evolutiivisessa historiassamme suurempi etu päästä kukkulan kuninkaaksi. Naiset ovat suosineet johtavassa asemassa olevia miehiä lisääntymiskumppaneinaan. Tämän takia miehet ovat tyypillisesti valmiita uhraamaan aikaa ja vaivaa päästäkseen näille paikoille.”

On helppo ymmärtää, miksi tällainen puhe herättää epäluuloja epätasa-arvosta. Rantala varoittaa kuitenkin yleistämästä.

”Ihan kuten pituudenkin kohdalla, keskiarvot eivät kerro yksilöistä. Jos yhtiölle haetaan johtajaa, ei pidä valita miestä vaan paras hakija.”

Evoluutiopsykologia ei myöskään tarkoita että naiset olisivat miehiä huonompia johtajia eikä kiellä kulttuuristen tekijöiden vaikutusta.

”Ihmislaji on ollut suurimman osan historiaansa paljon tasa-arvoisempi kuin nykyään. Nykyinen epätasa-arvo on kulttuurinen ilmiö, ei evolutiivista perintöä.”

Hänen mukaansa evoluutiopsykologia on tasa-arvon asialla.

”Lennokkaita johtopäätöksiä”

Evoluutiopsykologia on kiistanaihe myös akateemisissa piireissä. Biotekniikan instituutin tutkijan, evoluutiobiologi Tuomas Aivelon mielestä osa evoluutiopsykologian väitteistä lepää huteralla pohjalla.

”Aika usein tunnutaan keksivän ensin teoria, jota perustellaan sitten evoluutiolla. Mutta jos pohditaan vaikka miehiä pörssiyhtiöissä, olisiko kulttuurinen perintö kuitenkin merkittävämpi tekijä kuin apinoilta periytyvät käyttäytymismallit”, Aivelo sanoo.

Hänkään ei tyrmää täysin evoluutiopsykologian näkökulmia. Hyväksi esimerkiksi evoluution vaikutuksesta nykyihmisen käytökseen hän nostaa synnynnäisen pelon käärmeitä kohtaan. Se voi hyvinkin olla muistuma menneisyydestä.

”Olemme tietenkin luonnonvalinnan tuotteita, ja sikäli evoluutiopsykologinen lähestyminen on perusteltu. Alalla vaan tunnutaan tehtävän aika lennokkaita johtopäätöksiä.”

Tieteen mullistaja?

Rantalalla itsellään on tohtorin tutkinto sekä biologian että psykologian aloilla. Kolmas väitöskirjaprojekti on kesken. Se liittyy lääketieteeseen ja yhdistää mielen sairauksien tutkimusta evoluutionäkökulmaan.

Rantalan mielestä evoluutiopsykologista lähestymistapaa voi soveltaa mihin alaan hyvänsä. Jopa tähtitieteeseen.

”Evoluutiopsykologia auttaa ymmärtämään, miksi kosmiset etäisyydet tai kvanttifysiikan ilmiöt ovat meille niin vaikeita hahmottaa. Meidän aivomme ovat kehittyneet ihan toisenlaisten, arkisten asioiden pohtimiseen. Ei ihme jos kosmos tuntuu vaikealta.”