Voi äitipuolta: Nämä kolme äitipuolen roolia ovat tarjolla, eikä niistä voi valita itse

Äitipuoli voi luulla elävänsä parisuhteessa, mutta siinä hän erehtyy. Hän elää suhdeverkostossa, johon kuuluu myös miehen ex.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Minkä roolin tämän uusperheen äiti on saanut itselleen: onko hän perheen toiminnanjohtaja, satelliittiäidin uhri vai tiimivanhempi?

Äitipuoli voi luulla elävänsä parisuhteessa, mutta siinä hän erehtyy. Hän elää suhdeverkostossa, johon kuuluu myös miehen ex.
(Päivitetty: )
Teksti:
Sanna Puhto

Äitipuolen parisuhde ei ole kahden ihmisen suhde. Se on verkosto, johon kuuluvat mies, hänen lapsensa ja lasten äiti.

”Äitipuolen asema riippuu hyvin paljon verkoston muista osapuolista, etenkin lasten isästä ja äidistä. Äitipuoli on riippuvuus­suhteessa heihin kaikkiin”, äitipuolia tutkinut Minna Murtorinne-Lahtinen sanoo.

Tutkimukseen osallistuneet äiti­puolet viihtyivät useimmiten uusperheessään. Silti äitipuolen asemaan liittyy usein myös vaike­uksia.

Äitipuoli saattaa esimerkiksi huomata, et­tä vaikka hänen miehensä on eronnut lasten äidistä, ex-puolisoiden tavat olla vanhem­pia jatkuvat ikään kuin eroa ei oli­si ollut.

Murtorinne-Lahtinen hahmotti tutkimuksessaan kolme erilaista äitipuolen identiteettityyppiä, jotka syntyvät erilaisissa uusperheissä.

1. Toiminnanjohtaja

Äitipuolesta voi tulla perheen toiminnanjohtaja silloin, kun pienten lasten biologinen äiti ei ole kovin vah­vasti mukana lasten elämässä.

Vaikka äitipuolen paikka perheessä riippuu vahvasti muista suhdeverkoston jäsenistä, äitipuoli voi myös itse tehdä jotain asemansa parantamiseksi.

”Äitipuoli voi rauhassa luopua liiallisesta vastuus­ta. Usein hänen kan­nattaa tehdä niin. Vaikeat asiat kannattaa myös ottaa puheeksi”, Murtorinne-Lahtinen sanoo.

2. Satelliittiäidin uhri

Hankalampi tilanne on sillä äitipuolella, jonka perheessä huseeraa satelliittiäiti.

Satelliittiäiti on lasten biologinen äiti, joka puuttuu uusperheen asioihin. Hän te­kee selväksi, että äitipuolella ei ole oikeut­ta kasvattaa lapsia – ei edes omassa kodissaan.

Äitipuolet kokevat satelliittiäidin uhaksi, vaikka tämä ei huseeraisi ilkeyttään.

”Jos äiti on aiemmin vastannut yk­sin lasten asioista, hänen vaikutusvaltan­sa voi säilyä isän silmissä suurena eron jälkeen­kin. Isä saattaa nojautua ex-vaimoonsa silkas­ta tottumuksesta, tai äidin voi olla vaikeaa luot­taa isään lastenhoitajana.”

Satelliittiäiti vie äitipuolelta vallan ja tekee hänestä ulkopuolisen omassa perheessään. Tämä synnyttää äitipuolessa mustasukkaisuutta ja mui­ta negatiivisia tunteita.

Satelliit­tiäidin pyöritykseen tepsii isän roolin vahvistaminen.

”Ja se, että isä ottaa äitipuolen rinnalleen uusperheen tasa­veroiseksi vanhemmaksi.”

3. Tiimivanhempi

Tutkijan mielestä tasapainoisin tilanne uusperheessä on tiimivanhemmuus. Silloin isä tukee äitipuol­ta, kun tämä kehittää suhdetta lapsiin.

Isä ei kuitenkaan luovu­ta vanhemmuutta kokonaan äi­tipuolelle. Eikä liioin äidille.

”Tiimivanhemmuus vahvistaa pa­risuhdetta ja tuo siihen yhteisiä tavoitteita.”

Se myös lääkitsee äitipuolen ulkopuolisuuden tunnetta ja ehkäisee mustasukkaisuutta ja mui­ta negatiivisia tunteita.

Äipuolella paine rakastaa

Paine rakastaa miehen lapsia kuin omiaan vaivaa usein äitipuolia.

”Taustalla vaikuttaa äitimyytti”, Murtorin­ne-Lahtinen sanoo.

Äitimyytti on sisäisesti ristiriitainen ajatus­rakennelma. Sen mukaan kukaan ei rakas­ta lapsia niin kuin äiti – ja toisaalta kaikkia lap­sia tulee rakastaa kuin omiaan.

”Kun äitipuolet sanovat, että he eivät rakas­ta puolisonsa lapsia, he selvästi olettavat, että heidän pitäisi. Vaikka toisen lasta ei rakastaisi kuin omaansa, se ei tarkoita, että vihaisi häntä.”

Rakkauden ja vihan väliin jää paljon erilaisia tunteita.

Saat suuttua

Äitimyytistä kumpuava rakastamisen pai­ne saa äitipuolen helposti pingottamaan. Vaikka lapsi käyttäytyisi huonosti, ei uskalleta suuttua.

”Äitipuolet venyvät yli omien rajojensa, kun yrittävät väistää pahan äitipuolen leimaa.”

Tutkijan mielestä äitipuolet voisivat rauhassa unohtaa kiiltokuvan tavoittelun. Rakkaus ei synny hetkessä. Luottamuksen ke­hittyminen voi vaatia lapselta ja äitipuolel­ta vuosia.

Uusperheen kunnolliseen muotoutu­miseen voi mennä jopa kymmenen vuotta.

 

X