Ex-Cannonball-jäsenen kävely vapauteen: Sörkan pihalla limusiini, kaverit ja villit bileet

Marko Lönnqvist marssii reilun viiden vankilavuoden jälkeen näyttävästi ulos Sörkan portista. Mies riuhtaisee itsensä irti myös vanhasta Cannonball MC-jengistään.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Pääkaupunkia kuohuttanut julkinen tulitaistelu ja liuta talousrikoksia toivat Marko Lönnqvistille yli 8 vuoden tuomion. Mies istui siitä runsaat 5 vuotta – tänään hän juhlii vapauttaan.

Marko Lönnqvist marssii reilun viiden vankilavuoden jälkeen näyttävästi ulos Sörkan portista. Mies riuhtaisee itsensä irti myös vanhasta Cannonball MC-jengistään.
(Päivitetty: )
Teksti: Kimmo Laakso

Sörnäisissä kohoava Helsingin vankila muistuttaa sadun kuninkaanlinnaa, jos sulkee mielestään piikkilangat ja rosoisen ympäristön. On muureja, torneja ja sokkeloisia käytäviä.

Oven edustalla seisoo univormupukuinen vartija ristikkoportin edessä. Hän hymyilee hyväntahtoisesti parhaimpiinsa pukeutuneelle autonkuljettajalle, joka avaa valmiiksi oven.

”Valitettavasti limusiinia et voi parkkeerata tähän”, sanoo vartija kuljettajalle. Auto viedään etäämmälle odottamaan.

Kello 12. 07. Marko Lönnqvist saapuu portista, kädessään notaarin allekirjoittama vapauttamisasiakirja. Siinä lukee, että rangaistusta on jäljellä 980 päivää. Ehdonalaisen vapauden aikana vangin odotetaan raportoivan viranomaisille, miten elämä sujuu.

Lähtö ja loitsu

13-metrinen limusiini autonkuljettajineen maksaa 100 euroa tunnilta. Lönnqvist kaivaa lompakon ja näyttää vakuudeksi kuljettajalle setelitukkoa.

Ikäväkseen Lönnqvist toteaa limusiinin astinlautojen olevan ruosteessa. Sisustus koostuu beigeistä nahkapenkeistä ja huipentuu säkenöivään plasmalamppuun ohjaamon takaseinässä.

Autossa odottelee Lönnqvistin kaveri Jan Jalutsi. Toistaiseksi tunnelma on varovainen.

Jalutsi on 52-vuotias entinen pankkiryöstäjä. Omien sanojensa mukaan hän on istunut vankilassa yhteensä 23 vuotta. Oikealta nimeltään hän on Jan Stefan Moilanen. Jalutsi – nimi on saatu yhdistämällä samaan nimeen kaksi asemerkkiä, Jatimatic ja Uzi. Jalutsin olemuksessa on jotain rehtiä. Hän on kuin Seitsemän veljeksen Eero, nokkela ja pienikokoinen. Mies kertoo jättäneensä rötöstelyn ja toimivansa nykyään nuoriso-ohjaajana. Hän on myös kirjoittanut kolme kirjaa.

”Otatsä apina banaanin”, Jalutsi huikkaa.

Lönnqvist ottaa kopin. Kaverukset suunnittelevat menevänsä tänään salille.

”Ei ajeta heti Alkon kautta”, Lönnqvist ehdottaa. Kuljettaja istuu pleksin takana ja saa käskyn ajaa kohti Herttoniemeä.

Kovin monta kaveria ei juhlajoukossa puoliltapäivin siis ole. Välit vanhoihin kavereihin menivät kerhon mukana.

Limusiini kurvaa Itäväylälle, taivas on pilvinen ja harmaa.

Hankala ero

Kukkulan laella kohoaa viiden kerrostalon ryhmä. Parkkipaikalla viittoilee odottamassa 9- ja 7-vuotiaat pojat. He ovat liekeissä nähdessään isän, joka saapuu komealla menopelillä.

He eivät tiedä tulitaistelusta, jonka isä kävi kotipihalla viisi vuotta sitten, ja jonka seurauksena hänet passitettiin vankilaan. Isällä oli luotiliivit ja taskussaan ase, 9 mm Glock 26. Lönnqvist peruutti auton rapun oven eteen ja vei lapset turvaan ja nukkumaan sisätiloihin. Pian jengiläiset, jotka olivat odottaneet häntä tuntikausia, avasivat tulen. Tulitaistelua jatkettiin liikkuvista autoista Itäväylällä ja Helsingin Kalliossa.

Kukaan ei kuollut.

Syyttäjä vaati aluksi Lönnqvistille kahdeksan vuoden tuomiota viidestä murhan yrityksestä. Lopullinen tuomio tuli kahdesta tapon yrityksestä ja ampuma-aserikoksesta, yksin niistä rapsahti kaksi vuotta ja kymmenen kuukautta.

Välikohtauksen taustalla oli Lönnqvistin kyllästyminen kerhoon. Lönnqvistin mielestä kerho, Cannonball MC, ei lopulta ollutkaan se vapauden kuningaskunta, joksi hän oli sen aluksi kuvitellut. Aikansa mies oli yrittänyt uskoa, että kerhon tarkoitusperät liittyivät veljeyteen ja muuhun komealta kalskahtavaan. Mitä pidempään hän oli ollut mukana, sitä ilmeisemmäksi oli käynyt, että kerhossa uskoteltiin ”kakkosluokan kansalaisia luulemaan, että he tulevat olemaan osa jotain hienoa”.

Useimmille jengiin liittyminen liittyy elämyshakuisuuteen. Kunnioitus, ihailu, pelko ja perhemäisyys nivoutuvat keitokseksi, johon liittyy vapausmytologia ja romanttinen kapinallisuus. Eroaminen jengistä on vaikeaa, koska monesti henkilön koko identiteetti rakentuu jäsenyyden kautta. Usein myös tyttöystävä saattaa haluta, että mies pysyy kerhossa, vaikkakaan ei Lönnqvistin tapauksessa.

Jengistä eroaminen on tehty hankalaksi. Cannonball MC:n tapauksessa se merkitsee rahassa 15 000 euroa ja kerholle menetettyä moottoripyörää. Erittäin harvat pystyvät siirtymään jengistä sivuun ja jatkamaan normaalia elämää ilman uhkaa tai muita ongelmia.

Järjestäytyneeseen rikollisuuteen kohdistuvan tutkinnan hintaa nostaa se, että järjestäytyneestä rikollisuudesta puhuttaessa puhutaan talousrikoksista, joiden poliisitutkinnat ovat luonteeltaan laajoja ja vievät paljon aikaa.

Kun lapset on saatu pakattua autoon, limusiini lipuu Siwan parkkipaikalle. Lönnqvist laittaa ruskeaan pussiin pihdeillä pari lihapiirakkaa ja nappaa kylmiöstä juotavan jugurtin. Pojille ostetaan herkkuja.

”Tänään on erikoispäivä. Ota mitä limpparia haluat”, Lönnqvist sanoo pojalleen.

Siwan kassa on tuttu vuosien takaa. Hän hymyilee kuullessaan, että isä on vapautunut vankilasta.

Promoa ja somea

Siwasta takaisin limusiinin haalistuneeseen beigeen glamouriin.

Jan Jalutsi juo proteiinipirtelöä. Juodessaan hän intoutuu pohtimaan miten perhe tavallisesti reagoi saadessaan tietää, että läheisestä on tullut ammattirikollinen: vanhemmat tavallisesti hylkäävät lapsensa.

Ajamme takaisin Itäväylää pitkin kohti kantakaupungin kivitaloja. Limusiinin ikkunat menevät huuruun, eikä kukaan tiedä miten ilmastointi käynnistyy. Ikkunoista näkyy vain utuisia ääriviivoja.

Pojat syövät innoissaan karkkeja. He ovat saaneet lahjaksi Angry Birds Star Wars -pehmoleluja. Isä imitoi pojille Darth Waderin tynnyriääntä. ”I am your father”, Lönnqvist örisee.

Koko limusiini puhkeaa nauramaan.

Lönnqvist käskee kuskia pysähtymään osoitteeseen Viides Linja 4. Rinteestä kyytiin nousee mies, jolla on kaulallaan ja käsissään raskaannäköisiä kultaketjuja.

Kolmissakymmenissä olevan miehen, Kuisman on tarkoitus tulevaisuudessa harjoittaa yhteisiä liiketoimia Lönnqvistin kanssa, ja käyttää tätä muun muassa vaatemalliston markkinoimiseen.

Suuntaviivat eivät ole vielä täysin selviä.

Nyt on tarkoitus kuvata Lönnqvistiä videolle ja käyttää materiaalia promootiotarkoituksiin sosiaalisen median kautta. Kuismalla on levy-yhtiö ja räppistudio Vantaan Korsossa. Useimmilla sen artisteilla on vankilatuomioita. Kalliossa on vaatekauppa, jonka tuotteet ovat erityisesti vankilan asukkien suosiossa.

”Tarkoitus on ottaa gangsterikulmasta rahaa pois, laillisesti”, Kuisma selittää.

Erikoismies

Auto kurvaa Oulunkylään, josta haetaan kyytiin Raimo. Lönnqvist ja Raimo tutustuivat toisiinsa Helsingin vankilassa samalla osastolla. Siinä missä Lönnqvist puhuu mielellään, Raimo pitää hiljaisuudesta. Hän sanoo, että sai tarpeekseen Lönnqvistin jutuista kuunneltuaan tätä päivästä toiseen selliosastolla.

Auto kääntyy takaisin kohti Kalliota.

Nyt kyytiin astuu siisti, tummiin aurinkolaseihin sonnustautunut mies. Hän näyttää ihmiseltä, jonka kanssa ei kannata joutua erimielisyyksiin. Hänet tunnetaan nimellä Erikoismies.

Lönnqvist käskee kuljettajaa ajamaan hotelli Tornin eteen. Matkalla keskustelu menee hetkeksi väärille urille. Erikoismies hermostuu. Tunnelma limusiinissa jäykistyy. Lönnqvist rauhoittelee tilanteen puhumalla. Keskuskadulle tultaessa juttu luistaa taas mukavasti.

Jännitetään, taipuuko limusiini kääntymään keskustan ahtailla kujilla.

Kello 14.20. Erikoismies hyräilee ironiseen sävyyn kappaletta Jäähyväiset aseille.

Adler-muistelmat

Rikollisryhmittymään kuuluva uusii rikoksia muita rikollisia useammin, noin 83 prosentin todennäköisyydellä.

Vankilassa ollessaan Lönnqvist otti yhteyttä väkivaltarikollisia auttavaan Aggredi-hankkeen vastaavaan projektityöntekijään Petri Salakkaan. Lönnqvist halusi keskustella vankilan ulkopuolisen kanssa ottaakseen ”kiukkugeenin” hallintaan.

Usein ajatellaan, ettei väkivallantekijä tarvitse apua, vaan kovempia rangaistuksia.

Aggredin toimintaperiaatteen mukaan ainoastaan yrittämällä ymmärtää väkivallantekijän motiiveja, voi onnistua auttamaan tätä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan kolme neljästä Aggredin ohjelman läpikäyneestä asiakkaasta lopettaa väkivallanteot.

Perillä Tornissa odottaa Lönnqvistin kustannustoimittaja Jarkko Sipilä ja kirjailija-kustantaja Harri Nykänen. Tapaamisen ajaksi pojat jäävät limusiiniin leikkimään.

Lönnqvist aloitti kirjoittamisen telkien takana. Hän näytti kirjoitelmia sellikaverille, joka vastoin odotuksia piti lukemastaan. Lopulta Lönnqvist sai Sipilän ja sitä kautta Nykäsenkin innostumaan teksteistään. Koska vankilassa ei saanut käyttää tietokonetta, Nykänen hommasi Lönnqvistille mekaanisen kirjoituskoneen.

Vapautumispäivän aikoihin julkaistava Lönnqvistin muistelmateos Elämäni gangsterina (CrimeTime) on tarina siitä, miten espoolaisesta tarkkailuluokan pojasta tuli talousrikollinen ja moottoripyöräjengin jäsen. Lönnqvist arvostelee kirjassaan maskuliinisuuden ahtaita raameja:

Varaan itselleni vapauden käyttää purppuroita juoksukenkiä, räppiverkkareita ja ajaa kyykkypyörällä. Varaan itselleni oikeuden peseytyä säännöllisesti, käydä hammaslääkärissä, parturissa ja vaikka jalka- ja kasvohoidossa.

Hauis pumppiin

Kello 14.45. Puhelin soi.

Lönnqvist huokaisee ja vastaa hermostuneesti. Soittaja on ex-vaimo, joka tiedustelee poikien sijaintia. Lönnqvist näyttää kiukkuiselta.

Sovitaan, että ajetaan pojat takaisin kotiin.

Kello on 16.15. Pojat vilkuttavat limusiinin kadotessa Itäväylän suuntaan. Punttisalikeikka Jalutsin kanssa on alkamassa. Poikien jäljiltä limusiinin penkeillä on murusia ja karkkipapereita sekä lelu, kuminen dinosaurus, joka tuijottaa ulos ikkunasta, kun auto kääntyy Hakaniemen torille.

Perillä kuntosalilla Lönnqvist ja Jalutsi nostavat rautaa. Seinällä on juliste: Kuningas Mies.

Lönnqvistin mukaan olennaisinta on saada hauis illaksi pumppiin. Lönnqvist näyttää kameralle palaa. Hän yrittää houkutella kuntosalin pitäjää mukaan juhlimaan vapautumista.

Mies selittää jotain työkiireistä ja toivottaa jatkot.

Treenisession jälkeen Lönnqvist antaa kuskille käskyn ajaa Länsi-Vantaalle.

Käydään hakemassa tyttöystävä, Lönnqvist sanoo.

Kuoharia ykkösellä

Erikoismies, Jalutsi, Jalutsin vaimo ja Kuisma tumppaavat tupakat ja hyppäävät takaisin kyytiin. Lönnqvist tutustui tyttöystäväänsä jokin aika sitten internetin deittipalvelussa.

Vantaalaisen lähiön ostarin kohdalla limusiinin ikkunat vetävät jälleen huuruun.

Lönnqvist kertoo matkalla olevansa kyllästynyt tarinoihin pelastuneista vangeista. Kun tullaan kohtaan, jossa vanki tulee uskoon, Lönnqvist lopettaa lukemisen.

Jeesus kolahtaa silloin, kun kaikki on päin helvettiä, miksei silloin, kun kaikki on hyvin?” hän kysyy retorisesti.

Kello 17.40. Tyttöystävä nousee kyytiin lähiön pihalta. Hän ojentaa Lönnqvistille lahjaksi A5-kokoisen kalenterin vuodelle 2016. ”Pitää saada tähän vielä jostain käyttöohje”, Lönnqvist sanoo.

Lönnqvist poksauttaa kuohuviinipullon, näyttää onnelliselta.

”Saako juoda ykkösellä?” Lönnqvist kysyy tyttöystävältään.

Laitetaan tunnelmaan sopivaa musiikkia. Petri Nygårdin Lähekkö panee.

”Kuuntelimme tätä ensitreffeillämme”, Lönnqvist kertoo.

Tyttöystävä poseeraa kuvaajalle kuohuviinipullon kanssa, mutta ei halua kasvojaan kuvaan.

”Muistakaa, tämä muuttuu kurpitsaksi kello 23”, Lönnqvist sanoo, ja osoittaa limusiinia.

Sen jälkeen kotiin pääsee taksilla tai bussilla.

Vauhti kiihtyy

Autokuljettajan käsketään ajaa takaisin Kallioon. Kuisma on käynyt hakemassa R-kioskilta muutaman siiderin. Päätetään mennä Kallioon Kuisman omistamaan lifestyle-puotiin etkoille.

Erikoismies valittelee, että tunnelma on kuin kirkossa.

”Missä bileet?” hän kysyy.

Lönnqvist juo pullotolkulla limonadia palautuakseen punttitreenistä, kävelee hermostuneena edes takaisin, puhelin soi ja kaikki kaverit pitäisi koota paikalle.

Tyttöystävä muistuttaa säännöllisen syömisen tärkeydestä, verensokerin heilahteluista. Hän on ammatiltaan terveydenhuollon ammattilainen.

Kello 18.48. Ilmassa on levottomuutta, illan kuvio epäselvä. Alunperin piti varata pöytiä yökerho Tigeristä, mutta paikka meni kiinni ennen näitä bileitä.

Erikoismies käskee soittamaan stereoista Black Sabbathin Heaven and Hellin, ja Jalutsi suunnittelee lähtöä. Hän tekee nyrkkitervehdyksen Erikoismiehen kanssa.

”Pysy vapaana!” tämä toivottaa.

Lönnqvist kipaisee naapuribaariin ottamaan pari viinapaukkua rentoutuakseen. Paikalle saapuu Lönnqvistin armeijakaveri parinkymmenen vuoden takaa.

Kello 20.45. Plasmalamput hohtavat pimeässä. Valkoinen auto valuu alas kohti Sörnäisten rantatietä. Huoltoasemalta haetaan nesteytystä. Ennen yhdeksää kylmäkaapissa on jäljellä kaksi kassillista lonkeroa. Erikoismies näyttää nyreältä. Herttoniemestä haetaan pari kaveria. Sieltä matka jatkuu ravintola Teatterin vip-loungeen.

Juhlan jälkeen

Seuraavana aamuna Lönnqvist herää kotonaan Tapiolassa krapulaisena.

Tällä kertaa hän on onnistunut välttämään taksijonotappelut. Resepti on yksinkertainen. Jos tahdot pysyä vapaana, lähde kotiin. Ajoissa. Älä lähde jatkoille. Sunnuntain ja seuraavan viikon Marko Lönnqvist, virallisesti työtön, suunnittelee ottavansa iisisti: Räpin kuuntelua, treeniä ja sopivasti kuntosaliohjaajan työtä, johon hänellä on koulutus.

Mies nauttii vapaudesta.

Paha ero

Jengien perspektiivistä omasta aloitteestaan eronnut jäsen on riski. Hän tietää jengin toiminnasta ja aikoo todennäköisesti puhua siitä ikävään sävyyn, kuten Lönnqvist on tehnyt.

Rikosseuraamuslaitoksella työskentelevän erikoissuunnittelija Petri Nurmen mukaan jengistä irtaantunut jäsen on aina uhkatekijä ryhmittymän rikollisen toiminnan jatkumiselle.

Vapautumispäivän limusiiniajelulla oli tarkoituksensa. Viiden vuoden ja yhden kuukauden kiven sisällä istumisen jälkeen Lönnqvist ei halua näyttää piileskelevältä tai pelokkaalta. Hän palaa tyylillä. Hänen oma neuvonsa on, älä näytä pelkoa.

Tai olet ikuisesti kerhon huora.

Kerhojargonin mukaan Lönnqvistin ero oli paha ero, bad standing, joka tarkoittaa, että jäsen erotetaan tai eroaa itse pahalla.

Jengistä eroaminen on aina vaikeaa, oli ero hyvä tai paha.

Nurmen mukaan jengeistä irtautumista helpottavalla toiminnalla olisi vaikutuksia ammattirikollisuudesta yhteiskunnalle aiheutuviin kuluihin. Nurmen mukaan Suomi on ainoa länsimaa, jossa ei ole irtautumisen tukemiseksi organisoitua viranomaistoimintaa.

Tukholman poliisi on esimerkiksi perustanut Avhopparjour -nimisen puhelinpalvelulinjan, johon rikollisryhmittymästä eroon haluavat jengiläiset tai näiden omaiset voivat soittaa.

Nurmen mukaan kotimaista irtautumista tukevaa viranomaistoimintaa kehitetään parhaillaan.

X