Muukalaisena Kemissä - Veikkausliiga-pelaajat pelkäävät iltaisin kaupungilla

Kemiläisessä jalkapalloseurassa PS Kemi Kingsissä on kahdeksan ulkomaalaista pelaajaa. Veikkausliiga sai siitä uuden seuran. Ulkomaalaisia pelaajia kuitenkin pelottaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kaby (vas.) ja David eivät ole törmänneet Kemin kaduilla Odinin sotureihin. He ovat kuitenkin tietoisia siitä, etteivät kaikki kaupungissa pidä heitä tervetulleina.

Kemiläisessä jalkapalloseurassa PS Kemi Kingsissä on kahdeksan ulkomaalaista pelaajaa. Veikkausliiga sai siitä uuden seuran. Ulkomaalaisia pelaajia kuitenkin pelottaa.
Teksti:
Susanna Chazalmartin

Eteisen lattialla lojuvien nappulakenkien määrästä voi päätellä, että tämän talon asukkaat ovat jalkapalloilijoita. Ja että heitä on monta.

Peremmällä mielikuva nuorten miesten kommuunista vahvistuu: petaamattomia sänkyjä, tyynyjä ilman tyynyliinaa, kymmeniä sukkia ja pyyhkeitä kuivumassa pattereiden, tuolinkarmien, naulakoiden ja sohvien päällä. Lähes joka huoneessa on isoruutuinen televisio ja sen alla Nintendo. Keittiön työtasolla on majoneesi- ja chilikastikepulloja, tonnikalapurkkeja ja makaronipusseja iloisessa sekamelskassa.

Kongolainen David Bitsindou ohjailee vieraita sokkeloisen talon läpi omaan huoneeseensa. David pahoittelee epäjärjestystä ja nakkelee ohimennen patterin päällä kuivuvia pelisukkia sängylle. Talven pakkanen tuntuu isojen ikkunoiden edessä vetona.

”Tämä on väliaikaista. Aivan pian minun pitäisi päästä muuttamaan omaan asuntoon.”

Väliaikaisuus ei tunnu häiritsevän ketään. Nämä miehet ovat tottuneet vaihtamaan maisemaa ja asumaan vaihtelevissa olosuhteissa. Nyt he ovat päätyneet tähän kemiläiseen entiseen hoivakotiin.

Tämän vuoden he edustavat kaupunkia, jonka olemassaolosta kaikki eivät edes tienneet ennen tänne tuloa.

Palkintona Veikkausliiga

PS Kemi Kings nousi kahdessa vuodessa kakkosdivisioonasta Veikkausliigaan. Nousu oli huima ja merkitsi suuria muutoksia joukkueen organisaatioon. Jalkapalloseuran pyörittämisestä tuli kerralla ammattimaista. Siinä missä aiemmin asiat saattoi hoitaa hieman vasemmalla kädellä, on lisenssivaatimuksia nyt lähes 50 sivun nivaska.

Paikallisessa lehdessä epäiltiin ykkösdivisioonan voitto-ottelun jälkeen, pystyisikö kaupunki järjestämään puitteet Veikkausliigan otteluille. Kentän pitäisi olla lämmitetty, katsomon katettu ja valojen riittävän tehokkaat. Mitään näistä ei ollut valmiina.

Ensimmäinen kausi pelataankin poikkeusluvalla. Päätös uuden katsomon rakentamisesta on kuitenkin nyt tehty, ja myös lämmitetylle palloiluhallille saatiin järjestymään jatkoaikaa.

”Kaupungin päättäjätkin tuntuvat onneksi tajunneen, mikä merkitys liigaan nousulla on meille kaikille. Siitä heille iso käsi”, seuran toiminnanjohtaja Arto Hakala kiittelee uusien toimitilojen ”sohvahuoneessa” Kemin keskustassa.

Hakala oli tottunut pyörittämään seuran toimintaa ainoana palkattuna ihmisenä aktiivisen johtoryhmän avulla. Liigaan nousu merkitsi, että budjetti kasvoi, koska katsojia ja yhteistyökumppaneita tuli enemmän. Henkilökunnan määrä on hiljan kolminkertaistunut.

Toiminnanjohtajan huoneen vieressä on nyt myyntipäällikön työtila. Pestiin palkattiin vuoden alussa kemiläinen Jarno Vuorinen. Toimistosihteeri Päivi Lipposen työhuone on käytävällä seuraavana. Päävalmentajana jatkaa toista vuotta kemiläinen Jari Åhman.

Tason kovetessa myös pelaajiin on voitu satsata enemmän. Hakala katsoo papereista, että pelaajabudjetissa on liigaan nousun seurauksena 130 000 euroa lisää rahaa. Sillä saa neljä tai viisi uutta pelaajaa. Lisäksi koko joukkueen sopimuksia on hiottu vastaamaan nykyistä tasoa.

Tällä hetkellä joukkueessa on kahdeksan ulkomaalaisvahvistusta. Kolme heistä on hankittu tänä vuonna.

”Meillä on ollut onnea, sillä hinta-laatusuhde on osunut kohdilleen”, Hakala sanoo.

Hakalan mukaan pelaajien rekrytoinnissa suhteilla ja verkostoilla on merkittävä rooli. Toiminnanjohtaja vaikuttaa tyytyväiseltä.

”Verkostot ovat kunnossa”, hän tyytyy toteamaan.

Vielä pari vuotta sitten pelaajia oli huomattavasti vaikeampi houkutella pelaamaan Kemiin. Myös David myöntää, että jotkut joukkuekavereista kertoivat Kemistä hieman häpeillen. Kaupunki oli jalkapalloa paremmin tunnettu haisevista tehtaistaan ja takapajuisuudestaan.

Hänet houkutteli Kemiin seuran entinen päävalmentaja, englantilainen Tommy Taylor.

”Tommy näki minun pelaavan Englannissa ja kysyi, kiinnostaisiko minua lähteä Suomeen. Pelasin amatööriliigassa, joten kakkosdivisioona houkutteli”, David kertaa huoneensa sohvalla Nintendo-kapula kädessään.

Kuten uudet pelaajat yleensä, David tuli Kemiin ensin parin viikon koeajalle. Täällä hän näki, että kaupungissa oli kaikki mitä hän tarvitsi: uimahalli, kuntosali ja palloiluhalli. Myös seura oli häneen tyytyväinen. David päätti jäädä.

Hän jaksoi uskoa, että Kemissä pelaaminen tekisi hyvää hänen uralleen, vaikkei kaupunki varsinaisesti ollut hänen suurin unelmansa.

Viimeistään viime lokakuussa toiseksi korkeimman sarjatason Ykkösen voiton jälkeen paljastui, että se riski kuitenkin kannatti.

Ikuinen talvi

Jalkapalloilijoiden kommuunissa iltapäivän treenit ovat ohi, ja on jalkapalloammattilaisten vapaa-aika.

Mitä silloin tehdään?

”Lähinnä me tapamme aikaa omissa huoneissamme. Saatamme laittaa Whatsappissa viestin naapurihuoneeseen, että tuletko pelaamaan”, David selittää.

Miehen henkilökohtainen omaisuus mahtuu sängyn päädyssä auki lepäävään matkalaukkuun. Suurin osa sisällöstä näyttäisi olevan kenkiä, niitä on kymmeniä. Viereisessä huoneessa majaileva Kalle Taimi sekä portugalinen Aliu ”Kaby” Djalo heittäytyvät Davidin sohvalle tottuneesti ja nappaavat käsiinsä pelikapulat.

Keittiöstä kuuluu naurunremakka. Puheensorina käy milloin englanniksi, milloin ranskaksi.

Reilu vuosi sitten Kaby naputteli Puolassa älypuhelimensa näytölle nimen Kemi. Takana oli vuosien ura jalkapalloilijana eri joukkueissa ympäri Eurooppaa. Nyt Kabyn agentti oli kertonut, että Kemissä oltaisiin hänestä kiinnostuneita.

Kaby luki Googlesta löytämäänsä tietoa tuosta kaukaisesta kaupungista, jossa siis pelattiin jalkapalloa ikuiselta näyttävästä talvesta huolimatta.

”Ajattelin, että okei, lähdetään sinne.”

Mies näyttää puhelimestaan kuvaa kuvankauniista vaimosta, jonka hän jätti taakseen Ranskaan. Muut läheiset asuvat Kabyn synnyinmaassa Portugalissa. Jalkapalloilijan perheenä he olivat tottuneet siihen, että Kaby oli maisemissa ainoastaan parin kuukauden ajan vuodenvaihteessa. Ikävä on silti molemmin puolin kova. Se on hinta, jonka Kaby on valmis maksamaan.

Kun Kaby astui Kemissä ulos lentokoneesta, tammikuun viima iski vasten kasvoja. Lunta oli joka paikassa.

”Viimeksi toissapäivänä juttelin perheen kanssa Portugaliin, ja nämä valittivat, miten kylmää siellä oli. Sanoin että haloo, arvatkaa onko täällä kylmempää”, Kaby kertoo ja puistelee päätään.

Ilmasto menettelee, koska ne vähät liikkumiset mitä Kemissä tehdään, hoituvat autolla. Palloiluhalli on lähistöllä, samoin uimahalli ja elokuvateatteri. Kauppa lähes näkyy ikkunasta.

Kun toinen seura viime vuoden puolella teki Kabystä ostotarjouksen, hän kieltäytyi.

”Rahaa olisi tullut enemmän, mutta olen tykästynyt Kemiin. Meillä on mahtava joukkuehenki. Uskon, että kaikki on meille mahdollista. Eihän liigaan nousuunkaan uskonut oikeastaan kukaan muu kuin me itse.”

Suomalaiset tavat

Valmentaja Jari Åhman on Davidin ja Kabyn kanssa samoilla linjoilla siinä, ettei hyvä yhteishenki ole itsestäänselvyys.

”Kyllä pelaajavalinnoissa kiinnitetään huomiota siihen, että tulokas istuu porukkaan mukaan. Taitaviakin pelaajia on jätetty valitsematta sen vuoksi, ettei heidän persoonansa ole sopinut meille”, Åhman myöntää.

Yhteen hitsautuminen on Kabyn mielestä hienoa asia, mutta sosiaalinen mies näkisi mielellään ihmisiä enemmänkin. Ilmaston lisäksi tiellä on kuitenkin muitakin esteitä.

Se on suomalaisten ujous.

”Tuntuu oudolta, että peleissä kemiläiset kyllä kannustavat, mutta kadulla ei edes tervehditä.

Hän antaa toisenkin esimerkin: harjoituksiin tullessa tai yhteisessä keittiössä törmätessä Kaby tarjoaa kavereille aina kättä. Suomalaiset ihmettelevät outoa tapaa.

”He ovat että hei, mehän nähtiin jo tänään. Sanon että ottakaa vaan, se on ilmaista”, Kaby hekottelee. David näyttää siltä, että ymmärtää tarkalleen, mistä joukkuekaveri puhuu.

Kulttuurit ovat erilaisia. Sen tummaihoiset miehet ovat saaneet tuta myös ikävämmällä tavalla. Se on myös syy siihen, etteivät David ja Kaby yleensä lähde muiden tavoin yökerhoihin. He ovat huomanneet, etteivät suomalainen mies ja alkoholi aina sovi hyvin yhteen.

”Mitä pidemmälle ilta ehtii, sen varmemmin joku tulee aukomaan päätään”, David myöntää.

Viimeksi David sai kokea kemiläistä kyseenalaista vieraanvaraisuutta lokakuussa, kun joukkue juhlisti ykkösdivisioonan voittoa ja nousua Veikkausliigaan paikallisessa yökerhossa. Paikallinen mies alkoi töniä ja laukoa rasistisia kommentteja.

”Kieltämättä tuntuu pahalta, että joutuu kokemaan sellaista kaiken sen jälkeen, mitä olen Kemin eteen tehnyt. Mutta ei sellaisessa tilanteessa voi muuta kuin kävellä pois. Me olemme täällä ammattilaisina, ja meidän pitää olla sitä myös kentän ulkopuolella.”

Juttuseura kiven alla

Tänään Kemin kadut ovat autioita. Ilta on vielä nuori, mutta vastaan ei tule edes Odinin sotureita, joiden olemassaoloa eri puolilla Eurooppaa asuneet David ja Kaby eivät oikein ymmärrä.

”Siis keneltä he sanovatkaan suojelevansa kemiläisiä”, Kaby varmistaa kävellessään pääkatua Valtakatua.

Kauemapana näkyvät auton valot, hieman aiemmin ohi kulki vanha pariskunta koiransa kanssa. Tunnelma ei ole missään määrin uhkaava.

Turvapaikanhakijoihin hekin ovat kyllä törmänneet. He ymmärtävät, että ihmisiä pelottaa vieraannäköisten miesten ilmestyminen katukuvaan.

Esimerkiksi viime syksynä Kaby oli tulossa Haaparannalta yhdessä joukkuekavereidensa kanssa, kun heidän autonsa pysäytettiin rajalla. Kirkas valo osoitti suoraan takapenkillä istuvaa Kabya.

”Kuvittelin, että he kysyvät ajokorttia kuskilta, mutta rivakat rajamiehet tulivatkin suoraan minun luokseni taskulamppujen kanssa. Onneksi minulla oli passi mukanani, ja pääsimme lopulta jatkamaan.”

Kaby toivoisi, että voisi piipahtaa illalla harjoitusten jälkeen keskustassa teellä ja tavata kavereita. Portugalissa se on yleistä. Alkoholia he eivät käytä – Kaby on muslimi ja David haluaa muuten vain elää terveellisesti – mutta Kemissä hyvää teetä on iltaisin vaikea löytää.

Vielä vaikeampaa on löytää selvää juttuseuraa.

Nyt kahvilana itseään mainostavan baarin edessä seisoskelee tupakalla pari mustiin pusakoihin pukeutunutta keski-ikäistä miestä. Sisältä kajahtaa hieman nuotin vierestä laulettu Besame Mucho.

Tarjoilija löytää pienen etsimisen jälkeen teepusseja, ja Kaby saa teekuppinsa. Baari on täynnä, ja hetkeksi kaikkien huomio kiinnittyy kahteen nuoreen mieheen verkkareissaan.

Musiikki on liian kovalla keskusteluun. Kaby nappaa kännykkänsä taskusta ja kuvaa sillä ympäristöään. Instagramiin lähtee video, jossa mies kertoo: ”This is our life in Kemi.”

Ei ehkä kovin hohdokasta, mutta kuka tietää, ehkä miehet jo tämän kauden lopussa ovat Veikkausliigan voittajia. Se olisi jälleen yksi askel kohti perimmäistä unelmaa: paikkaa Englannin Valioliigassa tai kuka ties Messin jalanjäljillä FC Barcelonassa.

X