Aika valita
Poliisi oli pitkään tarkkaillut miestä, joka seisoi lammen rannalla uimahousut jalassa ja virveli olkapäällä. Lopulta hän meni tämän luokse ja sanoi kärsimättömänä:
”Koettakaa nyt vihdoinkin päättää aiotteko mennä uimaan vai ryhtyä kalastamaan. Minulla olisi vähän kiire. Molemmat nimittäin ovat kiellettyjä.”
Pieni ero
Perheenisä oli intohimoinen kamppailu-urheilun ystävä. Eräänä päivänä hän katseli kotona nyrkkeilymatsia ja innostui kehumaan vaimolleen:
”Nyrkkeily on aivan kuin balettia.”
”Pakko myöntää, että on siinä paljon samoja piirteitä, paitsi ettei ole musiikkia, eikä koreografiaa ja tanssijat hakkaavat toisiaan.”
Kovia kokenut
”Mikä on musta, sininen ja ruskea – ja makaa ojassa?
”Ruskeaverikkö, joka kertoi liian monta blondivitsiä.”
Selvähän se
”Tulen rakastamaan sinua satavuotiaaksi asti”, sulhanen vannoi morsiamelleen.
”Vai niin”, tämä totesi nyrpeänä. ”Ja sitten alat tietenkin juosta muitten tyttöjen perässä.”
Onnen poika
”Minulla on niin pieni palkka, ettei siitä tule isoa riitaa edes vaimon kanssa.”
Kaikki hyvin
Blondi oli saanut tarjoilijan paikan ja jo ensimmäisenä päivänä hänelle sattui paha moka; hän kaatoi vahingossa viinilasillisen miesasiakkaan syliin. Ensin hän kauhistui, mutta rauhoittui pian.
”Huh! Kävipä hyvä tuuri, että se oli kuivaa viiniä.”
Ympyrä sulkeutuu
Professorien kantapöydässä pubissa pohdittiin elämän suuria mysteereitä.
”Kummallinen kiertokulku tämäkin: Hiiri pelkää kissaa, kissa pelkää koiraa, koira pelkää isäntää, isäntä pelkää vaimoaan ja vaimo pelkää hiirtä.”
Juhlavaa
Laihialaispariskunta lueskeli lehtiä. Nainen tutki sisustuslehteä ja huokasi:
”Olisipa meilläkin kattokruunu.”
Mies painoi asian mieleensä ja vaimon seuraavana syntymäpäivänä olohuoneen kattoon oli liimattu yksi Ruotsin kruunu.
Otti nokkiinsa
Rouva kertoi tohkeissaan ystävättärelleen:
”Tänä aamuna olin niin ajatuksissani, että tarjosin vahingossa miehelleni saippuahiutaleita maissilastujen sijaan.”
”Voi kauhistus, suuttuiko hän?”
”Mitäs luulet, vaahtosi koko päivän.”
Haave paremmasta
Anitan mies oli kadonnut. Hän pyysi parhaan ystävättärensä henkiseksi tuekseen mennessään poliisiasemalle tekemään katoamisilmoitusta. Konstaapeli tiedusteli miehen tuntomerkkejä.
”Hän on 42-vuotias, 190 senttiä pitkä, hyväryhtinen, atleettinen ja painaa 90 kiloa. Hänen tumma tukkansa on aaltoileva ja hän harrastaa autoilua, purjehdusta, matkailua, kulttuuria ja rakastaa ruuanlaittoa ja kodinhoitoa.”
Kun naiset poistuivat, ystävätär oli ymmällä.
”Mitä ihmeen palturia sinä siellä kerroit? Ukkosihan on kuusikymppinen, lihava kaljamaha, joka viihtyy halvimmissa pubeissa, eikä ikinä suostu tekemään kotitöitä.”
”Kyllä minä sen tiedän! Luuletko sinä tosiaan, että haluaisin mokoman rentun takaisin?”
Ohjeen mukaan
Yönmusta maahanmuuttaja kulki aamuyöllä kadulla ja kysyi vastaantulijalta:
”Anteeksi, voitko neuvoa onko lähin grillikioski missä?”
Hoiperteleva suomalainen katsoi aiheekseen hieman ojentaa muukalaista.
”Meillä suomenkielessä ei lopeteta kysymyslausetta sanaan missä.”
Kysyjä mietti hetken ja sanoi:
”Onko lähin grillikioski missä, idiootti?”
Uusi perheenjäsen
Merimiehen morsian lähetti tekstiviestin sulhaselleen Australiaan:
”En jaksanut enää odottaa sinua. Menin naimisiin isäsi kanssa. Terveisin, Äiti.”