Jari Aarnion mukaan KRP:n kateus passitti hänet vankilaan: ”Tuntuu, että taistelu on turhaa, mutta en ole jättänyt ikinä mitään juttua kesken”
Helsingin huumepoliisin entistä päällikköä ei kiinnosta hänestä tehty tuore televisiosarja. ”En ole katsonut, enkä katso.”
Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö Jari Aarnio on tutkintavankina Vantaan vankilassa.
”Olemme tänä vuonna saaneet paljastettua törkeitä huumausainerikoksia 30 prosenttia enemmän kuin viime vuonna. Henkilöstöllä on ollut sellainen villi toive, että kiitosta voisi tulla, mutta nyt onkin tullut sangollinen paskaa niskaan.”
Oli joulukuu, vuonna 2007.
Valtionsyyttäjä Ari-Pekka Koivisto oli aloittanut rikostutkinnan seitsemän Helsingin huumepoliisin toimintatavoista.
Yksi heistä oli huumepolisiin yksikön päällikkö, Jari Aarnio. Hän piti tiedotustilaisuutta Helsingissä, hotelli Presidentissä.
Närkästymisen kuuli hänen äänestään selkeästi.
Rikostutkinta liittyi huumepoliisin tietojen hankkimistapoihin.
Helsingin käräjäoikeus kuitenkin hylkäsi pari vuotta myöhemmin suurimman osan syytteistä.
Rangaistuksia ei tullut.
Se oli vasta alkua.
Lukuisia törkeitä rikossyytteitä
Korruptoitunut, häikäilemätön, manipuloiva, älykäs rikollinen.
Näin Helsingin huumepoliisin entistä päällikköä Jari Aarniota on kuvattu.
Aarnio ei halua arvioida, kuinka paha ihminen on.
Eikä kertoa sitä, manipuloiko hän ihmisiä.
Sen sijaan hän nauraa.
”Muut voivat arvioida sitä. Pitää tietty kysyä manipuloinnin kohteen vastuuta, onko näin käynyt.”
Hän istuu punaisella keinonahalla päällystetyssä tuolissa ja nojaa taaksepäin.
Tapaamishuone on pieni, ikkunasta näkyy pieni pala Vantaan vankilan ulkoilualuetta.
Muurien päällä kiemurtelee piikkilankaverkko.
On maanantai, 16. huhtikuuta 2018.
Katossa Aarnion liikkeitä tarkkailee kamera.
Tummansinisessä kauluspaidassa, farkuissa ja lenkkareissa hän näyttää tavalliselta mieheltä. Ikää on kuusikymmentä ja risat.
Aarnio pitää urheilusta, odottaa jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuja. Hän tykkää lukea lehtiä ja keskustella päivän politiikasta.
Mutta tavallinen hän ei ole.
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Aarnion joulukuussa 2016 maksimirangaistukseen huumerikoksista.
Ehdoton vankeusrangaistus koostuu 22 rikoksesta: törkeitä huumausainerikoksia, lukuisia törkeitä virkarikoksia, törkeä todistusaineiston vääristeleminen, syyttömän lavastaminen syylliseksi, tietojärjestelmien väärinkäyttö, tietovuotaminen.
Sen lisäksi Helsingin hovioikeus antoi tuomion niin sanotun huumetynnyrijutun Trevoc-haarasta aikaisemmin. Rekisterimerkintärikos, törkeä petos, törkeä virka-aseman väärinkäyttö, törkeä lahjuksen otto.
Molemmista jutuista Aarnio sai yhteensä 13 vuotta vankeutta.
Hän valitti ehdottomasta vankeusrangaistuksesta hovioikeuteen.
Tapausta käsitellään parhaillaan siellä.
”Ei kukaan multa kysele lupia”
Ajankohtainen nimi. Jälleen.
Lauantaina 14. huhtikuuta 2018 Nelonen näytti avausjakson Keisari Aarnio -nimisestä televisiosarjasta. Loput sarjan jaksoista on katsottavissa suoratoistopalvelu Ruutu plussasta.
Sarja pohjautuu Helsingin Sanomien rikostoimittajien Minna Passin ja Susanna Reinbothin samannimiseen kirjaan.
Aarnio ei ole nähnyt avausjaksoa.
”Ei mulla ole mahdollisuutta katsoa sitä, ei täällä näy maksukanavat.”
Eikä hän edes haluaisi.
”Ei ole erityistä paloa siihen.”
Sama vastaus, kun Aarniolta kysyy samannimisestä kirjasta tai elokuvaohjaaja Pekka Lehdon syksyllä 2017 ilmestyneestä Paha poliisi -dokumenttielokuvasta.
Aarnio ärähtää.
”Mähän olen julkista riistaa, ei kukaan multa kysele lupia. Siksi nämä ovat täysin fiktiivisiä tuotoksia, mitäpä siihen lisäämään.”
Mutta on yksi teos, johon Aarnio on tyytyväinen.
Se on hänen vieressä, pöydällä.
”En mä tätä siksi ottanut mukaan, että markkinoisin sulle.”
Hänen ja helsinkiläisen kirjailija-käsikirjoittaja Vepe Hännisen teos Myrkky (WSOY) ilmestyi syyskuussa 2017.
”Ja mä painotan sanaa tietokirja.”
Kirjassa tuodaan esille Aarnion kanta tapahtumiin: samoja perusteluja, mitä on kuultu jo oikeussalissa.
Lisäksi Aarnio ja Hänninen kertovat muun muassa huumepoliisin työstä sekä tietolähdetoiminnasta.
Juuri tietolähteistä ja heidän kanssa tehdystä yhteistyöstä on oikeudessa väännetty kättä.
Aarnion mukaan syynä on kateus
Vuoden poliisi 1987. Poliisin ansioristi vuonna 1995.
Huumepoliisin päälliköksi vuonna 1999.
Ja nyt tutkintavangeille tarkoitettu Vantaan vankila.
Miten tässä näin kävi?
Mielikuvia, siitä on Aarnio mukaan kyse.
Yksi väite kuuluu: Aarnio pyöritti miljoonaluokan huumebisnestä poliisikollegoidensa silmien alla.
”Mahdotonta!”
Entä väite, jonka mukaan Helsingin huumepoliisilla on huonot välit keskusrikospoliisin kanssa?
”Mikään ei ole alkanut eikä loppunut mun aikana. Ne välit olivat huonot jo ennen kuin tulin huumepoliisiin töihin.”
Kateus.
Se on Aarnion mukaan määräävin motiivi ja syy sille, että hän istuu vankilassa.
”Me oltiin Helsingin huumepoliisissa parhaita, tehokkaimpia. Huipulla.”
”Muualla käänneltiin kahvihuoneessa lehtien sivuja ja mietittiin, mitä juttuja tässä on ollut. Ei ainakaan yhtä hyviä kuin huumepoliisissa.”
Aika itsevarmaa.
Aarniolla on perustelu, miten se onnistuu: hyvillä tietolähteillä.
”Kato se on perusjuttu huumetutkinnassa, että keissit pitää kaivaa itse. Vetää pipo päähän, lähtee ratikalla stadiin, luuraa, missä se kamajuttu on.”
Mutta ”jätkien taskuja ei tarvitse käännellä kaduilla”, jos tietoa saa muuten.
”Se, että me voitiin estää huumeiden leviäminen, edellytti suhteita alamaailmaan. Parhaat tiedot saa niiltä, jotka pyörivät niissä kuvioissa.”
Sitten täsmennys, ketä alamaailman henkilöt ovat Aarnion mukaan.
”Niitä kovia jätkiä, joille tappaminen, kiristys ja talojen polttaminen käy tuosta vaan. Kuin kävisi snägärillä, siitä puhutaan ihan kuin leipää.”
”Tietojen saaminen on arvokkainta mitä poliisi tai koko yhteiskunta voi saada. Kaikkein arvokkainta.”
Toisin sanoen Aarnion mielestä huumepoliisin pitää toimia hyvin lähellä rikoksia tekeviä henkilöitä, joilta saa tietoja.
Eikä sillä ole hänen mielestään mitään tekemistä huumekauppojen kanssa.
© Tommi Tuomi / Otavamedia
”Mulla on ajatus, että taistelu on turhaa”
”Mä voin heittää tällaisen sloganin: mun vierailijat on täällä puheenaihe. Aina tentataan, kuka tulee mua tapaamaan.”
Ja lisäksi:
”Mä voin kertoa, että rikon kaikki ennätykset.”
”Olen eniten käräjä- ja hovioikeudessa ravannut kaveri. Ja mä olen passittanut paljon jengiä vankilaan.”
Hän nousee seisomaan, kaivaa farkkujen taskusta jotain. Pienessä lenkissä on avain.
”No joo, tämä on enemmän kuvainnollinen asia.”
Aarnio asuu kuuden henkilön tuetun toiminnan osastolla. Siellä on yhteiset tilat, mutta myös omat huoneet. Huoneen oven saa kiinni ja auki.
”Siksikin, että mun huoneessa on pöytäkirjoja, joista valtaosa on luokiteltu salaisiksi.”
Paskapapereita, hän kuvaa pöytäkirjapinoa. Yhteensä 35 000 sivun verran.
”Aamut on vaikeimpia. Silloin pitää kelaa, miten saa itsensä motivoiduksi ottamaan paperit käteen. Pitää aina löytää päivän kunto. Välillä löytyy, välillä ei.”
Aarnio osoittaa tapaamishuoneen ikkunasta ulos. Sälekaihtimien raosta näkyy tummanharmaa rakennus. Vaaleat ritilälaatikot peittävät rakennuksen ikkunoita.
Siellä hän oli ennen, kaksi vuotta, eristyksessä.
Pohjaltaan kuin Ruotsin laivan yhden hengen hytti, kaikki betonia, kuvaa Aarnio.
Sänky, pieni pöytä, vessa.
Huoneessa oli ikkuna, mutta siitä ei nähnyt ulos, paitsi pienen kaistaleen vinoon asetettujen peltisäleiden välistä. Yksinäisyys oli äärimmäisen rankkaa. Romahtaminen vaani lähellä. Ahtaat olivat ajatukset, Aarnio kuvasi Myrkyssä.
”Mulle on sanottu, että jos ihmistä pidetään yli puoli vuotta eristyksessä, hän sekoaa.”
Kävikö niin?
”Varmaan voi sanoa, että… ehkä. Mutten perinteisellä tavalla. Tässä nyt kuitenkin hengitetään.”
”Mullahan on pohjimmiltaan ajatus, että tämä taistelu on turhaa. Niin laajasti tämä juttu on masinoitu.”
Hiljaisuus.
Sitten hän jatkaa.
”Mutta en ole ikinä jättänyt mitään juttua kesken.”
Hylätty vapauttamisvaatimus
Vantaan vankilassa kaikki ovat syyttömiä, kunnes toisin todistetaan.
Tutkintavangilla ei ole lainvoimaista tuomiota, toisin kuin vankeusvangeilla.
Maaliskuussa 2018 Aanio vaati päästä tutkintavankeudesta vapaaksi.
Perusteluna oli, että vankeudessa pitäminen on kohtuutonta.
Aarnion asianajaja Riitta Leppiniemi kommentoi Helsingin Sanomille, että pyyntö on poikkeuksellinen. Silti Aarnio menettää etuja, joihin hänellä olisi mahdollisuus vankeusvankina.
”Koska Aarnio ei ole vankeusvanki, hän istuu rangaistusta kovennettuna koko ajan. Jos hän olisi vankeusvanki, hän olisi avolaitoskelpoinen, hän pääsisi siviilitöihin ja opiskelemaan sekä myös lomille.”
Hovioikeus hylkäsi vapauttamisvaatimuksen.
Oikeuden mukaan pelkästään käräjäoikeuden tuomitsema kymmenen vuoden vankeusrangaistus muun muassa törkeistä huumerikoksista on riittävä peruste vangittuna pitämiseen.
Aarnio sanoo, että hän on syytön.
”Mä olen kiistänyt ne rikokset aiemmin. Eikä mieli ole muuttunut.”
Arki muuttuu vuoden vaihteessa
Hovioikeus käsittelee parhaillaan valitusta käräjäoikeuden päätöksestä.
Jutun käsittely alkoi syksyllä 2017.
Päätös tulee viimeistään vuoden 2018 lopussa. Sitten se on lainvoimainen.
”Menee niin tai näin, arki muuttuu toisenlaiseksi.”
Jos tuomio pysyy ylemmissä asteissa, Aarniolla on edessään kaksi ja puoli vuotta vankeutta.
Ensikertalaisena hän suorittaa rangaistuksestaan puolet eli kuusi ja puoli vuotta, josta vähennetään hänen tutkintavankeusaikansa.
Keväällä 2021 hän olisi vapaa.
Vaikka hovioikeus päättäisi samalla tavalla kuin käräjäoikeus, olisi Aarnio vuoden vaihteessa avolaitoskelpoinen.
Toiveena on siviilitöiden tekeminen. Aamulla töihin, illalla vankilalle nukkumaan.
”Sain jotain työtarjouksia ollessani [viime kerralla] vapaana. Mulla on hyvät yhteiskunnalliset verkostot edelleen, tunnen ihmisiä tajuttomasti työni kautta.”
”Mulle ei ole niin väliä, kunhan pääsisi töihin, vaikka trukkikuskiksi. Kunhan ei tarvitse täällä mököttää.”
Tai sitten hän kirjoittaa toisen kirjan. Materiaalista ei Aarnion mukaan jää kiinni.
Sopimus Aarniosta kertovasta The Emperor -rikostelevisiosarjasta on myös tehty.
Sen takana on tuotantoyhtiö Vertigo. Tuottaja-ohjaajan Minna Virtasen mukaan sarja on käsikirjoitusvaiheessa.
Tapaaminen on ohi.
Aarnio painaa huoneen seinällä olevaa kutsu-nappia.
Vartija vastaa.
”Täältä tapaamishuoneesta, voi tulla hakemaan.”
Jäljellä on enää yksi kysymys:
”Olenko mä manipuloinut sua?”