Löytöeläintalon tuska: Kukaan ei halua mustaa kissaa – lemmikin pitää myös sopia kodin sisustukseen
Liian tavalliset tai kodin värimaailmaan sopimattomat kissat eivät kelpaa löytöeläintalon asiakkaille.
Mustien kissojen hyljeksiminen saattaa johtua taikauskosta.
Syksyn tullen löytöeläintalot ympäri Suomea täyttyvät karanneista tai hylätyistä kissoista.
Porin Löytöeläintalon Kirsi Santasen käsien kautta kulkee vuosittain ainakin pari sataa kissaa. Suurin osa löytöeläintaloon päätyneistä on kesyjä kotikissoja, täydellisiä lemmikkejä.
Kysyntä ja tarjonta eivät aina kohtaa.
”Nytkin meillä on täällä aivan ihana pitkäkarvainen kissa. Olen laittanut sen kuntoon ja hoitanut. Ihmettelen, ettei kukaan tiedä kenen se on eikä kukaan halua sitä takaisin”, Santanen sanoo.
Ei mustaa eikä taviksia
Löytöeläintalon arjessa näkee, miten valikoivia ihmiset voivat olla. Moni lemmikkiä etsimään tullut kissaihminen tietää tasan tarkkaan, mitä tahtoo.
”Yhteen aikaan kukaan ei halunnut mustaa kissaa. Kun meille tuli soitto, että olisi taas uusia kissoja tulossa, toivoin aina, etteivät ne olisi olleet mustia. Niillä ei olisi ollut mitään toivoa”, Santanen toteaa.
Mustan kissan hylkiminen saattaa juontaa juurensa peräti keskiaikaan, sillä mustat kissat yhdistettiin tuolloin noituuteen. Vaikka perustelu saattaa tuntua kaukaa haetulta, monen edelleen elävän tavan ja uskomuksen juuret löytyvät vuosisatojen takaa.
Osa kissankatsojista ei ole kiinnostunut myöskään mustavalkoisista tai harmaaraidallisista kissoista, koska ne ovat ”liian tavallisia”. Joskus taas kissan tulisi sopia muun sisustuksen väriin, jotta se olisi sopiva lemmikki.
Vähemmän pentuja
Kuluva kesä on ollut Santasen mielestä erikoinen, sillä hänelle on toimitettu aikuisten löytökissojen lisäksi vain muutama yksittäinen pentu.
Yleensä kissanpentuja tulee löytöeläintaloihin kesäisin huomattavasti enemmän. Yksi leikkaamaton emokissa kun ehtii tehdä vuodessa useammankin pentueen.
Loppukesästä löytöeläintaloihin päätyvät myös kesämökkipaikkakunnilta kiinniotetut hylätyt kissat sekä kylmenevissä illoissa värjöttelevät villiintyneet kissat.
Vuosia satakuntalaista kissanhoitokulttuuria nähnyt Santanen ei usko ihmisten juuri viisastuneen.
”Mutta toivottavasti tämä tämänhetkinen pentujen vähyys tarkoittaa, että ihmiset ovat alkaneet ymmärtää leikkauttaa kissojaan.”
Vähintään 15 päivää
Laki vaatii, että löytöeläintaloihin toimitettuja eläimiä on säilytettävä 15 vuorokautta. Tänä aikana pyritään löytämään niiden omistaja, jotta eläin pääsisi takaisin kotiinsa.
Jos kissalle on laitettu turvasiru, on kodin löytäminen helppoa. Jos sirua ei ole, moni kissa lopetetaan ihan vain siksi, ettei sen omistajaa löydetä.
Löytöeläintaloon toimitetut kissat lääkitään, madotetaan ja hoidetaan.