Minä olin se tyttö Anttilan katalogissa

Kalle Anttila perusti olympiavuonna 1952 postimyyntiyrityksen, josta kasvoi Suomen suosituin kauppaketju. Myyntiluetteloihin päätyivät malleiksi myös perheen lapset.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Keskellä Riitta Anttila 11-vuotiaana vaatemannekiinina.

Kalle Anttila perusti olympiavuonna 1952 postimyyntiyrityksen, josta kasvoi Suomen suosituin kauppaketju. Myyntiluetteloihin päätyivät malleiksi myös perheen lapset.
(Päivitetty: )
Teksti:
Hannu Teider

Liikemies Kalle Anttilan vanhin tytär Riitta Tervo nostelee kotonaan Helsingin Töölössä laatikosta suurikokoisia kirjoja.

Hän selailee sivuja varovasti. Kansien väliin on sidottu Anttilan tavaratalojen myyntiluetteloita vuosikymmenten takaa.

Anttilan nykyinen omistaja Kesko on päättänyt sulkea kolmasosan Anttilan 31 tavaratalosta, mutta Riitta Tervon nuoruudessa Anttilan imperiumi kukoisti ja kasvoi.

Luetteloita jaettiin joka kotiin ympäri Suomen. Niitä odotettiin hartaasti varsinkin maaseudulla, jossa kaupat olivat kaukana. Paksuimmat katalogit olivat yli kaksisataasivuisia.

Katalogien ansioista kaikkialla oli tarjolla yhtä aikaa samat asusteet, tavarat ja lelut. Valttina oli toimitus kotiin postitse.

Riitta Tervolle katalogien kuvat ovat erityisen läheisiä.

Viisas raha

Riitta tottui jo pikkutyttönä esiintymään myyntiluetteloissa mallina. Niin tekivät muutkin Anttilan nelilapsisessa perheessä.

Palaute koulussa ei ollut aina mukavaa. Riitta joutui mainosmallina koulukiusatuksi.

Perhe oli muutenkin silmätikku, sillä kaikki suomalaiset tunsivat liikemiesisän. Kalle Anttila mainosti itse tuotteitaan televisiossa. Hän antoi yritykselle nimen ja kasvot, mikä oli uutta Suomessa.

”Isä oli julkkis. Minua haukuttiin koulussa, juostiin perässä ja huudettiin mainoslausetta: Viisas raha ostaa Anttilasta”, Riitta Tervo muistelee.

Tarttuva mainoslause oli sekin syntynyt perhepiirissä. Sen keksi Kalle Anttilan veli Heikki.

Myös Anttilan vaimo Maria Anttila työskenteli yrityksessä. Hän vastasi naisten muodista ja toimi samalla vaatteiden sisäänostajana.

”Bisneksenteko oli isän suuri intohimo. Hän oli tarkka rahasta, ja ylimääräinen raha sijoitettiin ensisijaisesti bisnekseen”, Riitta kertoo.

Sitikka ja patjakasa

Anttilan perustaja Kalle Anttila opiskeli kauppatieteitä Yhdysvalloissa, Michiganin yliopistossa vuosina 1949–1952.

Suomeen palattuaan hän muisteli muhkuraisessa vuoteessaan Amerikan opiskelija-asuntolan tukevia joustinpatjoja. Kalle päätti tarjota Coca-Colaa lipittäville suomalaisille parempia patjoja.

Anttila oli työskennellyt opiskelun ohessa Sears-postimyyntifirmassa. Nyt oli aika testata ideaa Suomessa. Anttila teetätti 500 samanlaista joustinpatjaa ja laati sanomalehteen ilmoituksen.
Patjat kävivät kaupaksi saman tien. Tilauksia tulvi monikertainen määrä.

Aluksi Kalle Anttila vastasi itse kaikesta. Hän otti vastaan tilaukset, pakkasi patjat ja toimitti ne kotiovelle.

Kuljetuksiin oli varattu piskuinen rättisitikka. Se oli patjojen kuskaamiseen kätevä, koska katon sai rullattua auki korkean patjakasan tieltä.

Patjoista saadut rahat Anttila sijoitti peitteisiin ja huopiin. Seuraava askel oli paitojen ja muiden asusteiden myynti.

Palkalla pumpernikkeleitä

Kalle Anttila oli saanut innon työntekoon jo verenperintönä, ja vaatekauppa oli tuttua kotoa. Hänen painissa olympiakultaa voittanut isänsä omisti asusteliikkeen.

Seitsenvuotiaana Kalle Anttila oli jakanut Töölössä 10 000 mainosta. Palkkioksi saadulla 20 markalla hän osti 40 pumppernikkeliä, joita jakoi myös korttelin muille pojille.

Patjanmyynnistä käynnistynyttä menestystä seurasi hurja nousukiito.

1950-luvun puolivälissä Kalle Anttila Oy työllisti yli 20 ihmistä. Myynti oli 300 000 markkaa.

Ensimmäiset tavaratalot perustettiin Helsinkiin ja Joensuuhun vuonna 1957.

Brändi syntyy

Anttilan menestyksen kulmakivet, myyntikatalogit, olivat runsaita ja värikkäitä. Tasokas painotyö teetettiin Ruotsissa.

Kalle Anttila oli itse aina näkyvästi esillä katalogeissaan. Hän oli myös kekseliäs ja nokkela sanaseppo.

Anttilan muovikasseja näkyi entistä useammin kaduilla ja kujilla. Niissä luki suurin kirjaimin: Taas tuli säästettyä selvää rahaa.

Anttilan nimellä varmistettiin takuu laadusta.

Olen tehnyt elämäni kaupat. Kävin itse ostamassa paimentolaismattoja Kreikasta. Tingin ja tingin ja niin onnistuin rutistamaan hinnat todella edullisiksi, Kalle Anttila lupasi pääkirjoituksessaan vuoden 1970 ensimmäisessä katalogissa.

Kilpailijoita Kalle Anttilan suorasukaisuus ja menestys harmittivat. He katsoivat kateellisina Anttilan kasvua.

”Pukevan perustaja ja johtaja Ruben Jaari ennusti Anttilalle konkurssia. Stockmann piti sopimattomana sitä, että Anttila mainosti myyvänsä halvalla. Hintakilpailu oli silloin uutta”, Riitta Tervo toteaa.

Kalle Anttila ei halunnut työskennellä pelkästään pöydän ääressä, hän tahtoi tavarataloihin. Joulun alla hän tapasi kiertää kaikki myymälät lentokoneilla ja takseilla varmistuakseen, että kaikki oli kunnossa.

Vuonna 1969 hänen kierrokselleen tuli pituutta jo lähes kaksituhatta kilometriä.

1970-luvun alussa Anttila työllisti tuhat henkeä, ja myynti oli kasvanut yli 100 miljoonaan markkaan.

Nousu taittuu

Viimeisissä katalogikuvissaan Riitta Tervo on jo parikymppinen nainen. Mallina toimimisen lisäksi hän kävi töissä Anttilan eri osastoilla.

”Olin usein leninginvalmistuksessa nappikoneen käyttäjä. Lähdin töistä viimeisenä ja peitin illalla vaaterekit. Aamulla olin töissä ensimmäisenä avaamassa tilat”, hän kertoo.

Perheen ainoa poika työskenteli usein varastolla.

”Me olimme aidosti perheyritys, sillä kaikki työskentelivät Anttilassa. Saimme työstä pientä palkkaakin.”

Anttilan perhe asui Marjaniemessä tilavassa omakotitalossa. Lomia vietettiin yhdessä aina kun mahdollista.

”Kävimme laskettelemassa yleensä Kalpalinnassa ja joskus myös Alpeilla. Kesällä teimme telttamatkoja Eurooppaan autolla, isolla amerikanraudalla.”

Kaupanteko oli silti aina liikemiehen mielessä. Perhelomailunkin Kalle Anttila yhdisti bisneksen tekoon.

”Lomamatkat oli ajoitettu yleensä muotimessuihin, joilla vanhemmat kävivät.”

Kilpailu kiristyi ja postimyynti yleistyi Suomessakin. Öljykriisi 1973 enteili taloustaantumaa. Anttilankin liiketoiminta yski ja kasvu hiipui.

Yritys myyntiin

Suhdanteille herkkävainuinen Kalle Anttila oli ilmoittanut jo hyvissä ajoin ennen 50-vuotispäiväänsä vetäytyvänsä bisneksen teosta.

Hän myi yrityksensä keskusliike Tukolle kesällä 1976.

”Isällä olisi varmasti ollut visioita jatkaa liiketoimintaa, mutta ambitio oli hiipunut”, Riitta Tervo arvelee.

Anttila muutti eläkeläisenä Floridaan, jossa hän kuoli 67-vuotiaana.

Kun Anttila myi yrityksensä Tukolle, hän käänsi kuuluisimman mainoslauseensa muotoon: Viisas raha ostaa Anttilan. 

Juttu on julkaistu alun perin Seurassa 7/2014.

 

X