Koston siemen

Maaliskuun 13. päivä on Suomen lähihistoriaan vahvasti jäänyt päivä. Se on talvisodan päättymispäivä. Ja vuosihan oli tietysti 1940.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kenraaliluutnantti Harald Öhquistin (oik.) johtama esikunta sijaitsi Rautakorven rapakivivuoreen louhitussa tunnelissa. Apunaan hänellä oli eversti Yrjö Takkula. Kuva: SA-kuva.

Maaliskuun 13. päivä on Suomen lähihistoriaan vahvasti jäänyt päivä. Se on talvisodan päättymispäivä. Ja vuosihan oli tietysti 1940.
(Päivitetty: )
Teksti:
Antero Raevuori

Suomen oli pakko tuolloin taipua rauhaan. Armeijan kestokyky oli äärirajoillaan. Karjalan kannaksella kaatui solkenaan upseereita ja aliupseereita. Mieshistöreservit alkoivat loppua. Uhka Viipurin itä- ja pohjoispuolella oli kasvanut koko ajan, samoin Viipurinlahdella.

Puna-armeijan helmikuun 11. päivänä alkanut massiivinen yleishyökkäys Viipurin eteläpuolisella Summan lohkolla oli ollut alusta asti vaarallinen. Jos Summa murtuisi, se olisi Viipurin loppu. Ja se murtui. Viipuria oli kuitenkin puolustettava, vaikka sen puolustajat olivatkin umpiväsyneitä.

Maaliskuun alkupuolella oli puna-armeijan joukko-osastoja jo pureutunut kaupungin laidoille. Ne pyrkivät kohti keskustaa. Viipurin valloittaminen oli Josif Stalinille varsin suuri kunnia-asia. Sen onnistuminen pyyhkisi pois puna-armeijan kärsimät joulu-tammikuun suuret tappiot.

Taistelua Viipurista johdettiin siitä vajaan peninkulman päässä sijainneesta Rautakorven rapakivivuoreen louhitusta tunnelista. Siellä toimi kenraaliluutnantti Harald Öhquistin II Armeijakunnan esikunta. Puhelimet soivat yhtenään. Rintamakomentajilta tuli huolestuttavia tietoja: puuttuu pioneereja, puuttuu panssarintorjujia, puuttuu ammuksia tykistöltä.

Väliasemasta kohti Viipuria vetäytyvän JR 15:n pataljoonankomentaja, kapteeni F. J. Jansson raportoi miestensä olevan niin väsyneitä, että heti kun rivistö pysähtyi maantiellä, miehet heittäytyivät lumeen ja nukahtivat saman tien, minkä jälkeen heitä täytyi kuljettaa hevosten vetämissä reissä.

Kenraaliluutnantti Harald Öhquist merkitsi puolestaan omaan päiväkirjaansa: ”Joku lääkäri kertoi viiden verraten lievästi haavoittuneen kuolleen leikkauspöydälle pelkästä väsymyksestä.”

Samoihin aikoihin käytiin Moskovassa rauhanneuvotteluja ministeri J.K.Paasikiven johdolla. Ne johtivat tulokseen. Rauhansopimus kirjoitettiin maaliskuun 13. päivänä kello yksi yöllä. Suurin osa Viipurin lääniä siirtyi Neuvostoliitolle, niin myös Viipuri. Siniristiliput vedettiin puolitankoon kaikkialla Suomessa. Ihmiset itkivät avoimesti kaupunkien kaduilla. Rauhanehdot koettiin vääryydeksi. Koston siemen jäi itämään.

Rauhan tullessa puna-armeijan joukot olivat edelleen kaupungin laitamilla. Neuvostojohdon virallisen tiedonannon mukaan Viipuri kuitenkin vallattiin rynnäköllä.

Miksi Josif Stalin oli valmis rauhaan vain päivä pari ennen kuin puna-armeijan joukot olisivat saaneet Viipurin taistelemalla, eivät paperilla? Kysymykseen ei ole toistaiseksi löytynyt varmaa vastausta.

 

X