Unkari saa Suomelta vuoden 1956 kansannousun muistolahjaksi oopperan ensi-illan

Sotaa käytiin jälleen keskellä Eurooppaa. Budapestin kadut täyttyivät ruumiista vuonna 1956, kun toisesta maailmansodasta oli kulunut vain kymmenen vuotta.

Tänään Unkarin kansannoususta on kulunut 60 vuotta. Mielenosoitukset ja niitä väkivalloin suitsineet verilöylyt alkoivat 23. lokakuuta Unkarin pääkaupungin kaduilla.

Pál Major, 69, muistaa sen kaiken kirkkaasti. Hän oli tuolloin tuskin 10-vuotias koulupoika, jonka koti sijaitsi lyhyen mutta tappavan murhenäytelmän polttopisteessä Corvin térillä.

Nyky-Unkari ottaa luonnollisesti kaiken irti kansannousun vuosipäivästä. Tapahtunutta on kutsuttu Unkarissa jo kauan myös vallankumoukseksi.

Juhlimista ei ainakaan laimenna maan nykyhallinnon jyrkkä nationalismi ja muukalaisvastaisuus.

Kansannousu toimi myös väkevänä sytykkeenä kehityskululle, joka johti kommunistivallan kaatumiseen vuonna 1989.

Täyttä sotaa

”Mikään ei pidätellyt minua 9-vuotiaana poikana. Kotona vanhemmat kyllä varoittelivat, mutta onnistuin aina karkaamaan heiltä tykkitulen, ammuskelun, neuvostotankkien ja uhrien keskelle. Verenvuodatus oli surullista katseltavaa, mutta en ymmärtänyt, että olisin itsekin voinut pian olla ruumis”, Pál Major sanoo viedessään meidät entisille kotikulmilleen 60 vuotta myöhemmin.

Tuolla siintää Corvin térin kuuluisa välikkö. Sen ympärillä käytiin kansannousun katkerimmat taistelut.

”Corvinin välikön elokuvateatterissa piti päämajaansa oma vallankumousarmeijamme. Kävimme taisteluita Neuvostoliiton panssareita ja Unkarin salaisen poliisin ampujia vastaan. Se oli nopeasti täyttä sotaa, ei mitenkään pelkkä kapina. Vallankumousarmeijaamme kuului myös nais- ja lapsisotilaita, minua vain vähän varttuneempia taistelijoita”, Pál Major jatkaa.

Kuuma suomalaisnimi

Suomalainen Einojuhani Rautavaara on kansannousun juhlinnassa yksi kuumimmista nimistä. Hänen säveltämänsä ja kirjoittamansa Kaivos-ooppera aloittaa kaksiviikkoisen muistamisen Unkarin valtionoopperassa 21. lokakuuta.

Viime heinäkuussa 87-vuotiaana kuollut Rautavaara oli yksi arvostetuimmista uuden taidemusiikin säveltäjistä koko maailmassa.

Kaivoksen arvoa ei naarmuta sekään, että Rautavaaran 1960-luvun alussa valmistama ooppera saa maailman kantaesityksensä vasta nyt. Poliittisista syistä sen esittäminen olisi ollut Unkarissa mahdotonta.

Sama päti myös Neuvostoliiton ajan Suomeen, oli kysymys sitten arkuudesta tai viisaudesta. Olihan Rautavaara saanut kipinän oopperaansa Unkarin pakolaisilta, jotka hän tapasi vuoden 1956 jälkeen Sveitsin Zürichissä.

Suomen kielellä

Unkarin valtionooppera lokakuussa 2016. 1800-luvun loppupuolella rakennettu oopperatalo on lajissaan kenties kaunein maailmassa. Barokkimaustein se edustaa arkkitehtuuriltaan viehättävintä uusrenessanssia. Komistus sijaitsee Budapestin paraatikadulla Andrassylla, joka johtaa keskustasta Sankarien aukiolle.

Suomen kieli raikaa oopperan päänäyttämöllä. Näin siitäkin huolimatta, että vain yksi Kaivoksen esiintyjistä, Simonia esittävä baritonilaulaja Tommi Hakala on suomalainen. Syy: tämäkin ooppera esitetään alkukielellä.

Nuoren Rautavaaran musiikki vetoaa, suuri sekakuoro laulaa kauniisti. Yhtä vakuuttavia ovat solistit, yksi heistä on Iraa koskettavasti esittävä, kaunis unkarilainen sopraano Adrienn Miksch.

Tarinassa Iraa voidaan luonnehtia myös Tommi Hakalan vastapariksi.

”Kunpa Einojuhani olisi ehtinyt tähänkin ensi-iltaansa. Ymmärsin, että hän odotti kiihkeästi Kaivoksen kantaesitystä. Olin surullinen, kun uutinen Rautavaaran kuolemasta tuli Budapestiin”, Adrienn Miksch kuvailee tuntojaan.

Kaivoksen suomalainen ohjaaja Vilppu Kiljunen vahvistaa:

”Tavatessani vanhan mutta pirteänä leikkauksestaan toipuvan Einojuhanin kesällä hän uskoi, että vielä näkisi Budapestin kantaesityksen. Myös minä toivoin sitä.”

Lisää vapautta!

Pál Major jatkaa sukkuloimista muistojensa kuvilla. Corvin térin näkymät, ruumiiden paljous ahdistivat 9-vuotiasta poikaa, mutta sekään ei särkenyt ketterän miehenalun intoa.

”Viralliset kuolinluvut ovat kertoneet 2 000–3 000 uhrista, mutta vallitsevan käsityksen mukaan heitä oli enemmän. Epäviralliset tiedot kertovat suurimmillaan 10 000 vainajasta”, Pál Major sanoo.

Verilöylyn aloittivat Unkarin kommunistimieliset salaisen poliisin ÁVH:n ampujat. He avasivat tulen parlamenttitalolta Radio Budapestin eteen kerääntyneitä, enimmillään 200 000 opiskelijaa, työläistä ja mielenosoittajaa vastaan.

Protestoijat vaativat enemmän vapauksia, lopulta myös vapaita vaaleja ja neuvostojoukkojen vetämistä Unkarista.

”Aluksi voitiin puhua vielä kapinoinnista, mutta nopeasti Corvin térille ja muualle Budapestiin levinneet taistelut leimahtivat sodaksi.”

Ankaria taisteluita

Unkarin kommunistijohtaja Ernö Gerö tuomitsi mielenosoittajien vaatimukset.

Pääministeri Imre Nagy kuitenkin julisti maansa eroavan Neuvostoliiton johtamasta Varsovan sotilasliitosta. Vastavetona Kreml pani Unkarin johtoon János Kádárin, josta tuli maan hallitsija vuoteen 1988 asti.

Samassa Neuvostoliitto komensi Budapestin kaduille 1 130 panssarivaunua ja 100 000 sotilasta, jotka tuhosivat ja ampuivat kaiken, mikä liikkui, myös yhteistoimintaväkeä.

Pál Major kiitää eteenpäin kerkeästi kuin 9-vuotias. Hän elää kokemuksiaan uudelleen. Silloin joskus hän loikki maailmanpolitiikan keskipisteessä, sen pääkallonpaikalla.

Neuvostojoukot tulittivat kotitalon raunioiksi. Entisen Vajdahunyad utca 39:n tilalle rakennettu talo on myöhemmin numeroitu 43–41:ksi.

”Talomme edessä oli vallankumousarmeijan kenttätykki. Niitä oli meillä paljon. Mutta arvaatteko, miksi yksi tykeistä oli tällä paikalla?”

Antaa Pál Majorin vastata itse:

”Katsokaa, paikalta on oivallinen, suojaisa näkymä leveälle Üllöi út. -kadulle; sitä pitkin neuvostotankit jyristivät kohti Budapestin keskustaa parin kilometrin päähän. Üllöi út. on kaupungin pisin katu”, Pál Major kertoo.

Kuinka monta panssarivaunua kodin edestä eliminoitiin?

”Tykillä tuhottiin 2–4 tankkia. Tulitus oli usein hillitöntä, siksi myös kotitaloni ammuttiin maan tasalle.”

Molotovin cocktailit – sen nimisinä ne tulivat tutuiksi Suomen talvisodasta – olivat nekin Budapestissa paljon käytettyjä panssarintorjunta-aseita.

”Katselin, kun palavalla nesteellä täytetyt polttopullot saivat hirveätä jälkeä aikaan. Räjähdykset soivat yhä korvissani”, Pál Major sanoo.

Ihmisen älyttömyys

Tommi Hakalan esittämä Simon on Kaivoksessa vallankumousjohtaja.

”Teoksen poliittinen jännite on vahva. Se nousee Rautavaaran illanistujaisista unkarilaisten pakolaisten kanssa vuoden 1956 jälkeen. Oopperaa leimaa teema ihmisen omasta valinnasta ja rohkeudesta. Kapinalliset kohottavat johtajakseen Simonin, vaikka teoksen Pappi varoittaa häntä: älä ryhdy epäonnistumaan”, Tommi Hakala sanoo.

Kansannousun kaikki tapahtumat Rautavaara on sijoittanut kaivokseen. Tunnelma on musta. Synkkä lopputulos sävyttää kaikkea.

”Ohjaaja Vilppu Kiljunen haluaa, että yleisö lähtee tauolle ahdistuneena – huojentuakseen sen jälkeen toisessa oopperaparissa, Rakkaudessa. Vilppu ohjaa myös tämän teoksen, jonka säveltäjä on Judit Varga.”

Rautavaaran Kaivos toimii ajattomasti. Nähtyään Pál Majorin meille näyttämän historiakuvan Corvinin tuhotusta sairaalasta myös Tommi Hakalan silmiin tulee Aleppon hävitys, johon Venäjän ja Syyrian armeijat paraikaa syyllistyvät 60 vuotta myöhemmin.

”Kaivos voisi kuvata myös Aleppoa. Miksei ihmiskunta opi virheistään? Sota on ihmisen älyttömyyden pahin ilmentymä! Että saa tappaa toisen oikein luvan kanssa”, Tommi Hakala ihmettelee.

Ruumiita kasattiin

9-vuotiaan Pál Majorin koulu tuhoutui. Koko koulunkäynti keskeytyi vuodeksi.

Sodassa tuhoutui myös Üllöi ut. -kadun ruotsalaisen SKF-firman toimitalo, joka sijaitsi suoraan Pál Majorin kotikadulta neuvostopanssareita tulittaneen tykin ampumalinjalla.

”Olin kerran ostamassa leipää SKF:n vieressä sijainneessa leipomossa, kun ohi kulkeneesta ajoneuvosta avattiin tuli täyteen myymälään. Laukaukset osuivat kuitenkin riittävän ylös, joten pysyin hengissä”, Pál Major sanoo.

Mutta hän jatkaa:

”Minua pelotti nyt entistä enemmän, kun huomasin, että ampujat olivat unkarilaisia kommunisteja”, Pál Major sanoo.

Kansannousua kukistamaan lähetetty eversti Pál Maléter vaihtoi Corvin térillä puolta. Hän siirtyi vallankumouksellisiin ja kohosi kansannousussa puolustusministeriksi ja kenraaliksi.

”Maléter otti johtaakseen Üllöi ut. -kadulla Kilianin kasarmit neuvostoliittolaisia vastaan. Sotilaineen hänet kutsuttiin Neuvostoliiton tukikohtaan neuvottelemaan, mutta Maléter vangittiin kansainvälisen oikeuden vastaisesti. Hänet teloitettiin hirttämällä yhdessä Imre Nagyn ja muiden kanssa”, Pál Major kertoo.

Naapuruston vanhat ja kauniit talot tuhottiin 9-vuotiaan silmien edessä. Myös hyvä leikkikaveri tapettiin. Oli hetkiä, joina pieni poika ei enää ymmärtänyt kaikkea.

”Loikin elottomien ruumiiden yli. Hengettömiä unkarilaisia ja venäläisiä kasattiin katujen varsille. Uhrien päälle levitettiin valkoista talonrakennusainetta, kalkkia, jotta ne eivät olisi mädäntyneet.”

Natsitervehdyksiä

Rautavaaran oopperassa Simon käy henkien taistelua Iran kanssa. Toivottomuus kasvaa, saa lihansa. Nainen yrittää taivutella vallankumousjohtajaa luopumaan kamppailusta.

Pappi, Marko ja Vanha esittävät omaa tulkintaansa, 70-jäseninen kuoro ilmentää tunnelmia kaivoksessa.

Kohta Simonin luo saapuvat asemiehet Komissaarion johdolla. Keitä he ovat?

Vilppu Kiljunen vastaa:

”Rautavaaran teoksessa ei ole kansallisuuksia. Se ei poista, etteikö Kaivos ole syntynyt Unkarin kansannousun pohjalta, mutta olen yrittänyt huolehtia siitä, että tulos pysyy kaukana unkarilaisesta nationalismista. Minäkin olen nähnyt Budapestissa nuorukaisia, joiden käsi kohoaa natsitervehdykseen.”

Vilppu Kiljunen ei vielä tiedä, osallistuuko pääministeri Viktor Orbán Kaivos-oopperan kantaesitykseen. Mahdollista se on.

Varmaa on sitä vastoin, että saman valtionoopperan musiikillinen johtaja, kansainvälisesti tunnettu kapellimestari Ádám Fischer irtisanoutui työstään protestiksi Orbánin politiikalle.

Nykyisellään valtionooppera onkin valjastettu eräänlaiseksi Unkarin nykyhallinnon näyteikkunaksi.

”Sanoisin, että oopperan toimintakulttuuri on totutusta erilainen. Mutta taiteilijat ovat loistavia”, Vilppu Kiljunen muotoilee.

Itkevä sydän

Pál Major näyttää meille koulunsa, joka tuhoutui 60 vuotta sitten. Se sijaitsee Corvin tériltä vain kivenheiton päässä, ja korjatun rakennuksen edessä talojen seinissä on yhä luodinreikiä.

”Unkarilaiset toivoivat hädässään länneltä apua. Sitä ei koskaan tullut. Kaiken jälkeen meille lähetettiin vain humanitääristä korviketta. Minäkin söin jouluna Suomesta tullutta suklaata”, Pál Major muistelee.

Unkarilainen mutta Suomessa kasvanut, opiskellut ja työskennellyt kapellimestari Tibor Bogányi esitteli Kaivoksen pari vuotta sitten Unkarin valtionoopperan johdolle. Kuinka hyvin Rautavaaran teos sopisikaan kansannousun muistamisen lippulaivaksi.

”Kaivos on synkkä ja toivoton jännitysnäytelmä”, esityksessä oopperan sinfoniaorkesteria johtava Tibor Bogányi kuvailee.

”Se osuu suoraan vuoden 1956 tapahtumien itkevään sydämeen. Unkarin valtionooppera antaa Kaivokselle kaikkensa.”

Viimeinen laukaus

Viimeinen vastarinta kukistettiin Budapestissa 14. marraskuuta. Kaikki oli lyhyessä ajassa ohitse, unkarilaiset lyötyjä.

Pál Major näyttää vielä paikan, jossa hänen kotinsa kohdalla sijaitsi kellari.

”Vietin kellarissa vanhempineni yhteensä kymmenen päivää. Kun viimeisen kerran kapusimme ylös, kukaan ei tiennyt tulevaisuudesta mitään. Radiosta soinut Doris Dayn laulama ”(Que sera, sera) What ever will be, will be” (mitä tuleekaan, niin tulee) kuvasi hyvin ilmapiiriä.”

Vilppu Kiljunen:

”Kaivos on tositarina haaveista, kun ihmiset eivät ole kykeneviä tekemään päätöksiä.”

Tommi Hakala:

”Unkarin kansannousu on sodan toinen nimi. Yhtä turhaan apua on odotettu Aleppon kärsimyksiin Syyriassa.”