Natsien aarrejuna: Kultalasti vai halpa huijaus?

Kuinka juna on pysynyt piilossa 70 vuotta?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Suosituiksi tulleiden puolalaisten T-paitojen rintamuksessa kuvitteellinen aarrejuna kiitää kohti Ksiazin linnaa, jonka alla mahdollisesti oleva luola saattaa olla osa osa Projekti Jättiläisen luolastoa. Vieressä osa esiinkaivettua Walbrzychin läheistä luolastoa.

Kuinka juna on pysynyt piilossa 70 vuotta?
(Päivitetty: )
Teksti:
Antero Raevuori

Wałbrzychin kaupungin alueelle Lounais-Puolaan on viime viikkoina suuntautunut samanlainen aarteenetsijöiden ryntäys kuin aikoinaan Klondiken kultakentille Alaskaan.

Ryntäyksen syynä on puolalaisen Piotr Koperin ja saksalaisen Andreas Richterin elokuussa paljastama tieto, että he olivat saaneet maatutkalla poikki- ja pituusleikkauksen noin 50 metrin syvyydessä olevasta kohteesta.

Kohde on miesten mukaan natsien 70 vuotta sitten maan alle kätkemä aarrejuna. Tarina aarrejunasta on elänyt Wałbrzychissä jo seitsemän vuosikymmentä.

Paikallisen perimätiedon mukaan aarrejuna lähti toisen maailmansodan loppuvaiheissa Wrocławista, natsiajan saksankielisestä Breslausta, joka sijaitsee kuutisen peninkulmaa Wał brzychista pohjoiseen.

Junan on arveltu kuljettaneen ainakin kultaa, josta osa oli saatu Puolan keskitys- ja tuhoamisleireillä surmattujen juutalaisten sormista kiskotuista kultasormuksista.

Myös kultaiset hammaspaikat kelpasivat, vaikka niiden kultapitoisuus ei ollutkaan hyvä.

Talvella 1945 jossakin kohtaa Wałbrzychin alueella juna katosi kuin maan nielemänä.

Aarteita vai vankeja?

Syksyllä 1940, vuosi sen jälkeen, kun Saksa oli miehittänyt Puolan, suljettiin Varsovan ja Łódžin kaupungin juutalaiset ghettoon.

He ja heidän omaisuutensa olivat natsien riistaa. SS-kapteeni Franz Konrad sai juutalaisilta pilkkanimen Varsovan gheton kuningas. Hänellä oli vapaat kädet takavarikoida juutalaisten arvoesineet – taideteokset, jalokivet, kulta, hopea ja käteinen raha.

Eri maista ryöstetty omaisuus oli natseille taloudellisesti merkittävä, sillä Saksa rahoitti sillä suuren osan sotabudjetistaan.

Konrad teki yhteistyötä SS-kenraali Hermann Fegeleinin kanssa, joka avioitui Adolf Hitlerin rakastajattaren Eva Braunin siskon kanssa.

Fegeleinin merkitys kasvoi sodan loppuvaiheessa, vuoden 1945 tammikuussa, kun puna-armeija valmistautui massiiviseen iskuun kohti saksalaisten miehittämää Puolaa ja Varsovaa. Vaaran uhatessa Fegelein, ”pesunkestävä roisto”, lastautti tonneittain arvoesineitä kuorma-autoihin ja rautatievaunuihin.

Onko mahdollista, että joku Fegeleinin käskyttämistä junista on nyt kohun nostattanut aarrejuna?

Entä oliko juna todella aarrejuna, vai kuljettiko se mahdollisesti läheisen Gross-Rosenin työleirin vankien ruumiita, joita ei ehditty hävittää ennen puna-armeijan tuloa, kuten englantilainen Daily Mail -lehti äskettäin kirjoitti.

Olipa tai ei, juna ehti joka tapauksessa lähteä Breslausta ennen kuin puna-armeija otti kaupungin pihteihinsä.

Mutta mihin viime hetkellä Breslausta livahtanut aarrejuna oli matkalla?

Luolastojen arvoitus

Natsit olivat siirtäneet läntisestä Euroopasta pääosin juutalaista ryöstösaalista Itävallan alppialueille kesän 1944 Normandian maihinnoususta lähtien.

Laajin kätköpaikka olivat Itävallan luoteisessa nipukassa, Saksan rajalla olleet Altausseen suolakaivokset.

Kaivosten kammioihin juutalaisista ja sotavangeista kootut orjatyöläiset olivat rakentaneet kolmeen kerrokseen puulattioita, seiniä ja välikattoja. Sinne oli kuljetettu muun muassa yli 6 500 maalausta, joiden joukossa oli runsaasti taiteen suurten mestareiden kuten Matissen, Michelangelon ja Rembrandtin töitä.

Altausseen suolakaivoksiin oli kuljetettu myös natsi-Saksan kuolemankoneistoa valvoneen SS-kenraali Ernst Kaltenbrunnerin aarre, kuuteen isoon säkkiin ahdetut tuhannet kultarahat.

Myös Breslausta lähteneen junan täytyi olla matkalla Alpeille, jossa määränpää oli nykyään suomalaisillekin laskettelijoille tuttu idyllinen Zell am Seen alppikylä. Kylää koristavan järven eteläpäässä oli SS-järjestön viimeinen päämaja, Fischhornin linna.

Mutta mihin aarrejuna katosi matkan aikana?

Salaiset luolastot

Vuosina 1942–1944 natsit olivat kaivauttaneet seitsemän maanalaista luolastoa Góry Sowie -vuoriston alueelle, runsaan peninkulman päähän Wałbrzychin kaupungista. Ne muodostivat 200 hehtaarin kokoisen maanalaisen kaupungin, johon johti useita kiskopareja.

Projektin nimi oli Riese – Jättiläinen. Riittävien dokumenttien puut-tuessa ei voida olla täysin varmoja, mikä lopulta oli projektin tarkoitus, mutta sodanjälkeisinä vuosina syntyi kokonainen selitysten verkosto.

Joko maan alle oli tarkoitus sijoittaa natsi-Saksan maa-armeijan ja ilmavoimien johtokeskus. Tai sitten toisen arvion mukaan saksalaiset tiedemiehet olisivat kehitelleet siellä niin biologisia aseita, atomipommia kuin myös V 1- ja V 2 -rakettien tuotantoa.

Arkeologien ja sotahistorioitsijoiden mukaan luolastoista vain kolmannes on löydetty ja tutkittu. Osa on nykyisin turistikohteina.

Toistaiseksi onkin vain arvattava, sijaitseeko juuri jossain luolastojen tutkimattomassa kohdassa Piotr Koperin ja Andreas Richterin paikallistama aarrejuna. Miehet ovat kertoneet, että he olivat kuulleet junan sijainnin kuolinvuoteella vanhukselta, joka oli itse ollut mukana junaa kätkemässä.

Wałbryzchin alueella kerrotun perimätiedon mukaan juna olisi ajettu pistoraidetta myöten maan alle lähellä Ksiazin linnaa, jätetty sinne ja räjäytetty sitten tunnelin suu umpeen. Mihin kultaa olisi siellä voitu käyttää?

Tieto voi toki olla virheellinen. Luolaan ajettu ja sinne piilotettu juna on voinut kuljettaa myös jotain aivan muuta kuin kultaa.

Esimerkiksi jotain sellaista, mikä ei missään tapauksessa saanut jäädä lähestyvän puna-armeijan saaliiksi.

Mitä löytyy?

Kun puna-armeija vyöryi vuonna 1945 yli Puolan, sen mukana liikkui kymmeniä erikoisryhmiä, joiden tehtävänä oli jäljittää mahdollisia taide- ja kulta-aarteita ja kuljettaa ne Neuvostoliittoon.

Jos juna on olemassa ja se nyt löydetään, pintaan nousee uusi, toistaiseksi vastausta vaille jäävä kysymys:

Miten on mahdollista, että erikoisryhmien venäläiset asiantuntijat eivät muka olisi päässeet Wałbrzychin aarrejunan jäljille? He olivat asiansa osaavia miehiä, jotka kykenivät löytämään vaikka neulan heinäsuovasta. Paikallisilta asukkailta puristettiin tarvittavia tietoja pakkokeinoin.

Sodan jälkeen Puolasta tuli yksi Keski-Euroopan kommunistimaista, joissa salaisuudet pysyivät salaisuuksina. Onko uskominen siihen tietoon, että aikoinaan Wałbrzychin alue kyllä tutkittiin, mutta erikoismiehet eivät löytäneet aarteita eivätkä aarrejunia?

Ehkä ne löydettiin ja kalleudet siirrettiin Neuvostoliiton pankkiholveihin. Sellainen temppu salassa kaikelta julkisuudelta ei olisi ollut kovinkaan vaikeaa kommunistisessa Puolassa.

Armeija raivaa

Mutta mitä Piotr Koper ja Andreas Richter lopulta ovat jäljittäneet? Onko heidän puheisiinsa luottaminen?

Joitakin päiviä miesten ilmoituksen jälkeen Puolan apulaiskulttuuriministeri Piotr Zuchowski antoi tiedonannon, jonka mukaan maatutkan tietojen perusteella 120–150 metrin pituinen, ilmeisesti panssaroitu juna, on paikannettu 99 prosentin varmuudella.

Puolalaiset geofyysikot ovat kuitenkin todenneet, että maatutkalla voidaan saada luotettavia tuloksia korkeintaan 30 metrin syvyydestä. Silloinkin paljastuisivat vain jonkin suuremman kokonaisuuden ääriviivat, ei tarkemmin itse kohde.

Puolan armeijan pioneerit ovat jo alkaneet raivata ja tutkia Wałbrzychin metsäistä maastoa, mutta työ vie kuukausia. Mitä löytyy vai löytyykö mitään?

Aika näyttää.

 

Lähteet: Kenneth D. Alford & Theodore P. Savas: Natsimiljonäärit; Robert M. Edsel: Monuments men; Bild 6.10.2015. Die Welt 4.9.2015; Der Spiegel 30. ja 31.8.2015; Der Tagespiegel 9.9.2015; Gazeta Wyborcza 4.10.2015.

X