Gynekologi ja kätilö paransivat vammautuneen etusormeni

Mikä on ihmisen tärkein ruumiinosa?

Koikkalainen alkaa kallistua siihen suuntaan, että se on oikean – tai vasemman – käden etusormen pää. Koikkalainen tärveli omansa rakennus- ja maalauspuuhissa ja on sen jälkeen ollut normaaliakin osattomampi kaikissa arjen kätten taitoja edellyttävissä askareissa.

Vammautumisen jälkeen jälki on kirjoitustöissäkin ollut vähän sitä sun tätä.

Lisäksi oikeaa korvaa kutittaa armottomasti.

Ensin sormi vain mustui ja muuttui riemunkirjavaksi. Jomotus valvotti öisin.

Koikkalainen kärsi jääräpäisen suomalaisen miehen tavoin vaivansa. Aikahan hoitaa tällaiset pikkuriesat.

Kunnes tuli mökkikesän viimeinen viikonloppu tutussa äijäporukassa. Sivussa ihmisten ilmoilta etusormi alkoi ärhennellä ja äityi todella hankalaksi. Parin sentin pätkä etusormesta alkoi hallita koko kroppaa. Siitä tuli tyranni.

Koikkalainen ei ole säikky, mutta mielessä kävi, että ei kai sormeen sentään ole tulossa kuolio.

Useimmat voisivat ajatella, että aivothan ne ihmistä hallitsevat. Niistä lähtevät ohjeet kaikille muille ruumiinosille.

Oi voi, Koikkalainen voi aivan mainiosti laittaa aivonsa narikkaan. Etusormen pää menee tärkeydessä niiden ohi että heilahtaa.

Onneksi paikalla oli hyvä ystävä, lääkärismies, gynekologi oikein. Ammattimiehen ottein hän varautui puhkaisemaan mökkiolosuhteissa palloksi paisuneen, märkivän sormenpään. Kun kaikkia apuvärkkejä ei löytynyt eikä ollut kunnon desinfiointiaineitakaan, hän päätyi siihen, että Koikkalainen nouskoon autoonsa ja ajakoon sadan kilometrin päässä sijaitsevaan kotiinsa, missä kätilövaimo tekee tarvittavat toimet.

Gynekologi kirjoitti antibioottireseptin. Se tehtiin siistille ruutupaperille hyvin persoonallisella käsialalla allekirjoitettuna ja asianmukaisella tunnusnumerolla varustettuna.

Koikkalainen epäili ääneen, että kelpaako epämääräinen lappunen proviisorille. Ei ole edes leimaa, ei edes pientä.

Gynekologi kivahti, että resepti on käypä dokumentti, jonka hän kirjoittaa tiukan paikan tullen vaikka pirtin oveen. Eikä muuta kuin ovi apteekkiin.

Tarinalla on onnellinen loppu. Kotona Koikkalaisen vaimo puhkaisi paisuneen etusormen ja märkä alkoi valua pois. Päälle Koikkalainen alkoi popsia hevosen kaatavia antibiootteja.

Ruutupaperiresepti kelpasi oikein hyvin.

Etusormi alkaa olla nyt kunnossa. Kutiaa vielä hiukan, mutta se on vain hyvä merkki. Pakinoistaan Koikkalainen on jäävi sanomaan mitään. Niiden synnyssä on joka tapauksessa vahva rooli etusormen päällä, jonka gynekologi ja kätilö ovat retronneet.

Muutos näkyy jo. Lähipiiri sanoo, että naisnäkökulma on sisällöissä selvästi vahvistunut.

Koikkalainen on ennenkin kirjoittanut, että asioilla on suhteensa.

Siksi ei ole suhteetonta puhua yhdestä oikean käden etusormesta, vaikka jo parin tunnin lentomatkan päästä alkaa kriisi isolla alkukirjaimella.

Kymmenettuhannet pakolaiset pyrkivät Suomenkin lintukotoon arabimaista, joiden suuria lupauksia synnyttäneestä keväästä on tullut ankea ja lohduton syksy.

Auttamaan pystyy parhaiten se, jonka omat asiat ovat kunnossa.

Euroopassa ei ole kaikki hyvin, mutta etusormi toimii taas ja jämäkkä pirtin ovikin on tutulla paikallaan.