Miksi Mars pitäisi valloittaa?
PÄIVÄ ON taas pidempi kuin yö.
Ja koko ajan se vain pitenee – juhannukseen saakka. Sitten suunta taas vaihtuu.
Nauttikaamme tästä. Jatkosta ei koskaan tiedä.
PARRATON MIES, tähtitieteen professori Esko Valtaoja sanoi Ylen uutisessa, että ihminen astuu Mars-planeetalle joskus 2030-luvulla.
Toimittajien tapaan siinä tietysti hiukan liioiteltiin. Otsikkona oli, että ihminen ”valloittaa” Marsin, mutta professori ei itse käyttänyt jutussa samaa mahtipontista sanaa.
VÄHÄN TEHTIIN siis vääryyttä viisaalle ja sanavalmiille miehelle.
Se on hiukan sitä samaa henkeä, kun ennen vanhaan sanottiin, että joku höppänä missukka valloittaa Ranskan tai joku aloitteleva puolivillainen, mutta itseään täynnä oleva laulaja Amerikan.
Kovalla metelillä mentiin, mutta palatessa ei ollut enää rinta rottingilla.
ESKO VALTAOJA puhuu tietysti ihmisen loputtomasta uteliaisuudesta ja rajojen hausta. Mars on hänen mukaansa täysin mahdollinen ja saavutettavissa oleva kohde. Mielettömän kallis, mutta mahdollinen.
Huonoa Marsissa on vain se, että sinne pitää ottaa maapallolta mukaan kaikki tarvittava. Vettä siellä ehkä on, mutta sekin on hankalasti esiin kaivettavana.
PAHIN TOSIASIA on se, että Marsiin menijä saisi tällä hetkellä sinne vain varman menolipun.
Paluusta ei ole takeita.
Tietoisuus tästä onkin jonkin verran hillinnyt Mars-matkakuumetta.
KOIKKALAINEN YMMÄRTÄÄ hyvin, miksi Marsiin pitää mennä, mutta ei sitä, miksi Mars pitäisi valloittaa.
Surullista ylipäätänsä on, ettei siitä ole koskaan mitään hyvää seurannut, kun valkoinen mies on löytänyt jonkin tuntemattoman paikan. Ei ainakaan sille porukalle, joka on tässä tuntemattomassa paikassa ensimmäiseksi asustanut.
Esimerkkejä on, mutta Koikkalainen ei ala nyt luetella vaikka Pohjois-Amerikan tai Etelä-Amerikan intiaaniheimoja.
MARSISTA PUHUTTAESSA on hyvä ehkä muistaa sekin, että 1930-luvun lopulla suunta oli toinen.
Kuvitelmasta tuli totta. Osa kuulijoista joutui pakokauhun valtaan, kun he luulivat, että radiosta tullut Orson Wellesin kuunnelma oli täyttä todellisuutta: marsilaiset olivat paraikaa valloittamassa Yhdysvaltoja.
KOIKKALAINEN KÄY harvakseltaan elokuvissa. Viimeksi pysäytti Klaus Härön Miekkailija.
Se on hienovarainen, eleetön ja liikuttava tarina miehityksen ajan Virosta ja Haap-salusta. Se kertoo, mihin ihminen pystyy, vaikka epäoikeudenmukainen maailma tuntuu kaatuvan päälle eikä tulevaisuudessa näytä olevan murustakaan hyvää.
MIEKKAILIJA ON samanhenkinen kuin ohjaajan Postia pappi Jaakobilta muutaman vuoden takaa.
Molemmat kertovat, että suurimmat teot tehdään hiljaisuudessa.
Rummut eivät pauku eivätkä liput liehu, kun liikkeellä ovat oikeat sankarit.
MUTTA VAIVAAKO sinua stressi, vellovatko mielessäsi piinaavat ongelmat ja ratkaisemattomat asiat?
Kärsitkö unettomuudesta ja eritoten siitä, että et saa nopeasti unen päästä kiinni?
KOIKKALAINEN SAI mainion ohjeen hyvältä kaveriltaan, jota taas oli neuvonut hänen lääkärinsä.
”Ota ennen nukkumaanmenoa rauhoittava tilkka konjakkia, niin jo tulee uni.”
”No oletko noudattanut lääkärin ohjetta?”
”Eilenkin panin maata seitsemän kertaa. Joka kerta tunsin, että lääkkeellä on hyvin myönteinen vaikutus.”