Portugalin veropakolaiset koettelevat yleistä moraalintajua
Jotkut väittävät, että Portugaliin menijöitten päivittely on pelkkää kateutta.
Ukkosta tarjoilee Selkämereltä päin, jytinä kuuluu, mustat pilvet kasvavat pikavauhtia.
Kaukana ulkomerellä Ruotsin suunnassa näkyy satavan jo; on kiire ottaa verkot ylös ennen kuin myräkkä on päällä.
Verkoissa on muutama säynävä, kaksi kilon lahnaa ja pikkuinen ahven.
Molemmat verkot painavat monta kiloa. Kova tuuli on painanut niihin erinäistä pohjantöhnää ja röykkiöt rakkolevää.
Puhdistukseen mene reipas tunti.
Elokuu on aluillaan. Hanhet alkavat kokoontua porukoihin, kurjet pysyttelevät vielä perhekuntina. Äiti ja iskä ja yleensä kaksi pöllämystynyttä poikasta.
Ovat olevinaan jo isojakin, mutta vain fyysisesti. Kokoa on, mutta muilla eväillään ne eivät olisi vielä valmiita selviämään yksin.
Rantametsissä kasvaa isoja mustikoita ja juolukoita. Kerääminen ei rasita selkää, koska varvut ulottuvat lähes puoleen mieheen. Kantarellit lykkäävät uutta keltaista satoa.
Ei muuta kuin pannulle ja kermaa ja sipulia perään, niin ateria on valmis.
Kuten näkyy, Koikkalaisen elämä ei ole pelkkää kurjuutta ja murhetta.
On siinä sentään muutakin.
Ja että missä? Sitä Koikkalainen ei paljastakaan.
Metsittyä ei silti auta. On yritettävä pysyä ajan tasalla.
Se on helppoa. Pitää vain seurata uutisia.
Tässä niistä kaksi menneeltä viikolta.
Myitkö omatekoista pullaa kesätapahtumassa? Muistithan ilmoittaa verottajalle?
Ja samana päivänä toinen uutinen: kolme ex-pörssijohtajaa muuttanut Portugaliin pakoon Suomen veroja.
Veroedut muutamista satoihin tuhansiin euroihin.
Kaikki on suhteellista.
Varmaa on ainakin se, että he koettelevat yleistä moraalintajua.
Eivät pullanmyyjät, vaan Portugalin veropakolaiset, vaikka he toimivatkin laillisesti Suomen valtion tekemien hölmöjen verosopimusten mukaan.
Suomessa kauhistellaan Venäjän uusrikkaita. He vievät perheensä ja rahansa ulkomaille samaan aikaan, kun elostelevat etuoikeutettuina Venäjällä Vladimir Putinin siipien suojissa. Toisella suupielellä samat miehet ja naiset kritisoivat ankarasti länsimaita.
Miten tähän suhteutetaan pienen Suomen Portugaliin kirjansa siirtäneet ex-pörssijohtajat?
Jotkut väittävät, että Portugaliin menijöitten päivittely on pelkkää kateutta. Että ei sillä asenteella uutta Suomea rakenneta ja yhteiskuntasopimuksia tehdä.
Sanotaan myös, että kokonaisuudessa Portugaliin menetetyt verottomat eläkkeet ovat pikkusummia.
Koikkalainen on eri mieltä. Ei Koikkalainen kateellinen ole.
Koikkalaista vain kouraisee se, että nekin rahat ovat poissa Suomen infrastruktuurista, teiltä, kaduilta, kouluista, lasten ja vanhusten suusta. Puuttuvat eurot maksavat nyt jotkut muut, ne, joilla ei ole mahdollisuutta eikä halua lähteä Atlantin rannalle kultaisia eläkepäiviä viettämään.
Ja jos ne ovat vain pikkurahoja, miksi niistä sitten pidetään niin kovasti – oman maineenkin uhalla – kiinni?
Viikon kovin uutinen tuli Satakunnan radiosta Porista. Kokemäenjoessa oli nähty outo ruskea viiru.
Aamupäivän tuntien päivittelyn jälkeen selvisi, että viiru ei ollut ihmisten eikä tehtaitten tekosia. Se oli luonnon oikeaa eloperäistä jätettä.
Se oli hyvä uutinen. Euroopan suurimmasta lohijoesta Tenojoesta oli nimittäin löytynyt ihan sitä itseään. Ei kuitenkaan viiruna.