Koikkalainen ennakoi väärin, kun uumoili, että Fortumin hallituksen palkkiot tarkistetaan kerralla kuntoon.
(Päivitetty: )
Teksti:
Koikkalainen

EI TOISTUNUT viime talvi. Lunta on tupruttanut niin paljon, että ylimmäiset on pakko jo lykätä naapurin puolelle.

Somalta näyttää postikortissa, mutta kolamiehen selkä kapinoi.

VIIKKOLEHDEN aikataulut tuppaavat haittaamaan Koikkalaisen tuumailuja. Palstan kirjoittamisen ja lehden ilmestymisen välisenä parina päivänä ehtii ajankohtaisiin asioihin tulla monenlaisia muutoksia.

Koikkalainen yrittää niitä etukäteen arvailla, mutta aina se ei vain onnistu.

 VIIME LEHDEN Koikkalainen uumoili, että Fortumin hallituksen palkkiot tarkistetaan kertaheitolla kuntoon. Omistajaohjaaja, kehitysministeri Sirpa Paatero kaatoi kuitenkin kaavailut ennen kuin ne pääsivät prosessissa alkua pidemmälle.

Fortumin hallituksen puheenjohtaja Sari Baldauf saa jatkossakin tyytyä vain 75 000 vuosipalkkioon. Lohtua tuo varmaan se, että lisäpalkkio sentään pysyy 600 eurossa kokoukselta.

 KOIKKALAINEN ennakoi siis väärin. Tässä tapauksessa Koikkalainen oli kuitenkin mielellään väärässä. Asiat etenivät juuri niin kuin pitikin.

Vaikea on ajatella, että hallituspaikkojen haltijat olisivat eturintamaa, kun etsitään tasavallan rumimmin riistettyjä ihmisiä.

 ERÄS LUKIJA epäili, että Koikkalaisen näössäkin on vikaa. Auton edestä tien ylittänyt otus oli hänen mielestään lumikko eikä kärppä.

SOSSOO! Vaikka havainnointiaikaa oli vain sekunti, lajinmääritys osui nappiin.

Kärpällä oli yllä valkoinen turkki, mutta hännänpää oli musta. Niin tämä pikkupeto asianmukaisesti ja elegantisti Suomen talveen pukeutuu.

 PÖRSSIYHTIÖIDEN hallitusten ökypalkkioita puolustettaessa jaksetaan jauhaa sitä, että huonot liksat pitävät parhaat kyvyt loitolla. Jos maksaa vähän, saa vain sekundaa.

Hohhoijaa.

Suomi on täynnä aikaa vievää ja vaivaa vaativaa vapaaehtoistyötä, josta tulee tekijälleen vain kuluja ja haukkumiset päälle eikä korvausta hyrrän hyrrää. Silti löytyy aina avuliaita käsi- ja jalkapareja ja koneita niitä tekemään.

Ilman vapaaehtoisia Suomi ei edes pyörisi.

 RAHA EI RATKAISE. Monelle riittää se, että harrastuksenomaisesta työstä saa henkisen tyydytyksen.

Hallituksissa istuminen on vaativaa työtä, mutta monille se on vain ruhtinaallisesti palkittua kakkostyötä. Samat miehet ja naiset istuvat ristiin eri yhtiöiden hallituksissa.

Omistajana – tämä on puhtaasti teoreettista – Koikkalainen ainakin kysyisi, miten ihmeessä siihen riittää päätyön ohessa edes aikaa.

 EIKÖ OLE jo etuoikeutettua päästä sisäpiiriin näkemään, mitä yhtiössä ja koko talouselämän huipulla tapahtuu?

Tulee siitä näköalapaikasta istujalleen mutkan kautta taloudellistakin etua eikä Koikkalainen tarkoita sisäpiiritietojen väärinkäyttöä.

 HYVÄT johtajat kuulemma häippäisevät ulkomaille, jos he eivät saa työstään huippupalkan lisäksi bonuksia ja osakkeita sekä tavallisille ihmisille käsittämättömiä eläke-etuja.

Onko joku joskus kuullut, että suomalaiset johtajat olisi revitty käsistä?

 ANTREAN poika, näyttelijä Antti Litja on palkittu elämäntyöstään betoni-Jussilla. Samana iltana hän sai Jussin myös vuoden 2014 parhaasta miespääosasta.

Jussit päätyivät varmasti oikeaan kotiin.

Mene katsomaan vaikka Mielensäpahoittaja. Tuet samalla arvokasta kotimaista työtä.

X