Sote-hymy hyytyy vielä, Koikkalainen uskoo.
Teksti:
Koikkalainen

Päinvastoin kuin luullaan, elämä ei ole pelkkää somea.

Kyllä siihen sekaan kuuluu myös kunnon ripaus Sotea.

Yllättäen pullahtanut parin päivän hallituskriisi on ohi, mutta ei taatusti takana. Koikkalainen epäilee, että sekahedelmäsopasta löytyy jatkossa vielä luunkappaleitakin joukosta.

Turha on naama korvissa toitotella, että hallitus on entistäkin yksimielisempi ja vahvempi, vankka ja kätyrlauma sankka.

Mitä viime viikolla kenties dramatiikassa voitettiin, se asiasisällöissä ja sisäisissä suhteissa varmasti hävittiin.

Vielä hymy hyytyy.

Nämä ovat kuitenkin raamit, ainakin toistaiseksi. Sipilä ykkönen jatkaa alkuperäisessä kokoonpanossa. Päiviä sillä on takanaan 165 tämän Seuran numeron mennessä painoon.

Suoritus – kasassa vajaa puoli vuotta – ei ole pitkässä juoksussa ollenkaan huono. Suomen historian 74 istuneen hallituksen joukossa se on jättänyt taakseen jo 15 hallitusta. Cajander on vain päivän pääs- sä.

Tärkeintä ei ole tietenkään pituus, vaan laatu. Johtopäätöksiä voi Sipilän hallituksen elossaoloajasta kuitenkin tehdä sen, että poliittinen elämä on historian saatossa ollut aika epävakaata.

Ovi on läpättänyt, kun hallituksia on tullut ja mennyt pikavauhtiin.

Suomen historian pääministeripäivien määrässä Juha Petri Sipilällä on takanaan kuusi pääministeriä. Kaiken kaikkiaan pääministereitä on ollut yhteensä 44.

Kuten kulunut poliittinen sanonta kuuluu, aika näyttää, mitä lopussa seisoo.

Koikkalaiselle ei ole tähän mennessä oikein valjennut, milloin näitä Sote-alueita aletaan sitten rakentaa. Siitäkään ei ole tietoa, mikä on uudistuksen todellinen hyöty nykyiseen verrattuna ja mitä se pitää tarkalleen ottaen sisällään.

Väkisinkin on syntynyt käsitys, ettei kukaan muukaan tiedä.

Sen verran Koikkalainen tietää vanhastaan, että ainakin silloin on edessä kova vääntö, kun Sote-alueille valitaan uudet johtajat ja heille esikunnat. Kuhina käy, henkselit paukkuvat eikä Sote-pomojen palkoista ja eduista päätettäessä yksi kymppitonni ole yhtään mitään.

Ja maailmalla paukkuu ja tapahtuu. Niin kuin aina, uhrina on useimmiten tavallinen ihminen.

Egyptistä Pietariin matkalla olleen venäläisen matkustajakoneen pudotti Siinaille kaiken todennäköisyyden mukaan pommi. Vaikka lännen tiedustelupalvelut ovat siitä melkein varmoja, asiaa ei ole ainakaan tätä kirjoitettaessa vielä Venäjällä kovaan ääneen lausuttu. Jonain päivänä sekin ehkä vielä kuullaan.

Toistaiseksi Kremlissä ollaan hiljaa.

Vladimir Putinille pommitieto ei tiedä kuitenkaan hyvää. Tulee hetki, jolloin on pakko tunnustaa, että maan sotaanlähdöllä Syyriaan on hintansa: tulot öljystä vain vähenevät, sotatoimiin uppoaa rahaa ja lisää ruumisarkkuja tulee muualtakin kuin Itä-Ukrainasta.

Lappiin on luvassa lunta. Etelässä sataa vettä, päivä on lyhyt.

Vaikka kuinka yrittäisi olla optimistinen, niin näkymät ovat varsin valjut.

Loputtomia sotia, kymmeniä tuhansia pakolaisia, satoja tuhansia työttömiä, yt-neuvotteluja, autojen päästökeplotteluja, talouden alamäkeä.

Pää on silti pidettävä kylmänä – ja oltava hyvistä puolista kiitollinen.

Pientä tärinää on ollut, mutta maa ei ole sentään järkkynyt Suomessa miesmuistiin.

Voisivat asiat huonomminkin olla.

X