Tehtaillaan lisää arvonimiä ja verotetaan niitä
ENSIN TULI SIPILÄ ykkönen, sitten juhannus, valon juhla.
Suomen lyhyt suvi huipentuu. Linnut möykkäävät viimeisillään, kansa jupisee ja juo. Pikaveneet – ne verolle pantavat – kiitävät kesäyössä.
MIESTÄ KAATUU, liput lepattavat, makkara kärisee. Itä-Ukrainassa paukkuu, Kreikassa venkoillaan ja voidaan huonosti.
Kaikki on ihan niin kuin ennenkin.
KOIKKALAISEN FOKUS on nyt meren tuntumassa maalla. Pyhällä maalla.
Kellariremontti alkaa olla valmis. Hötäkässä on mennyt aina iloisesti kukkinut, mutta kehnosti satoa tuottanut omenapuu.
Mutta ei haittaa. Puita riittää ja uutta kasvaa tilalle.
MÖNKIMINEN ON työlästä ikänsä konttorissa istuneelle miehelle. Vanha ja kankea kroppa lämpenee hitaasti ja ottaa viiveellä viestejä aivoista, mutta uskokaa pois, ikä tuo sentään hiukkasen viisauttakin.
Ihminen alkaa tietää rajansa ja tunnustaakin ne.
TOISTA ON nuorilla kumipäillä, Suomen toivoilla. Heillä riittää puhtia siihenkin, että lyövät aikansa kuluksi vaikka päätänsä seinään.
Eikä tunnu missään. Se on maailman meno. On aina ollut.
KOIKKALAISEN rakastamat suopursut kukkivat. Tuoksu on huumaava ja ilmassa on vanhojen SF-filmien nostalgiaa.
Sekaan mahtuu lämpiävä sauna ja vihdan läiske. Ja päälle rintaa lämmittävä tilkka Alkosta ostettua jaloviinaa. Ykköstä.
Viisaasti nautittuna se pitää miehen tiellä. Kokemattomammat tarvitsevat ojista otettavaa tukea.
SAMALLA tulee hoidettua myös valtionvelkaa. Se on suomalaisen miehen osa, viihteellä ollessakin.
MIELESSÄ viivähtää epäilys siitä, että pian tämäkin lysti on menneisyyttä. Sunnuntailisät siirtyvät historiaan, mutta tilalle tulee juhannuslisä.
Jussista aletaan maksaa veroa. Nuorilta ja raivokkaimmin juhlivilta eniten, vanhemmilta hiukan vähemmän eikä imeväisiltä vielä mitään.
Pakoon ei pääse kukaan.
VALTION PITÄÄ saada lisää rahaa. Se otetaan vaikka mistä.
Koikkalainen on sitä mieltä, että viina on jo tappiinsa saakka verotettu, mutta valtio- ja vuorineuvoksen arvonimistä voisi hyvinkin veloittaa toisenkin mokoman eli yhteensä vaikkapa 100 000 euroa per arvonimi.
Eihän se missään kirpaise, ja status ja arvostus vain vahvistuvat. Neuvokset itse eivät edes niitä maksa. Ne maksaa arvonimeä hakeva taustayhteisö.
KUN MAASSA ollaan muutoinkin titteleiden ja prenikoiden perään, niin ruvetaan tehtailemaan niitä oikein urakalla. Ei kaikista tietenkään ole valtioneuvoksiksi, mutta jokaiselle jotain aseman ja rahavarojen mukaan. Lisää uimamaistereita!
Halu ja tarve kohtaavat. Kaikille löytyy sopiva titteli. Valtio on tyytyväinen, eikä kukaan kyseenalaista hinta- ja laatusuhdetta.
Se on kohdallaan.
PRENIKOITTEN kanssa on helpompaa. Uusia luokkia lisää, jakoperusteet löyhemmiksi.
Lisää halpoja ampumamerkkejä huonosilmäisillekin!
IKÄVÄ ON ajatella niljakkaita raha-asioita saunan lauteilla hienoimpaan kesäaikaan, mutta on pakko. Ongelmat on ratkaistava heti, ei kukaan halua niitä edestänsä löytää.
Arki on aina juhannuksen jälkeen muutenkin kova.
HUOKAISTAAN nyt kuitenkin hetki. Jussi on vain kerran vuodessa.
Palautuminen on velvoitteensa hoitavalle kansalaiselle välttämätöntä.
Sitten taas jaksaa.