Meikäpoika on kaukana täydellisestä, paitsi yhdessä asiassa. Minulla ei koskaan ole ollut reiän reikää hampaissani. Syytä eivät edes tutkijat tiedä.
Teksti:
Esko Valtaoja

Meikäpoika on kaukana täydellisestä, paitsi yhdessä asiassa. Minulla ei koskaan ole ollut reiän reikää hampaissani. Syytä eivät edes tutkijat tiedä.

Hammashoidosta ei ainakaan ole kysymys. Äiti osti joka jouluksi minulle lahjaksi hammasharjan toivoen turhaan, että alkaisin käyttää sitä. En nähnyt järkeä moisessa lisärasituksessa aamupuuhiini ja aloin satunnaisen harjailun vasta ensimmäisen tyttöystävän myötä melkein parikymppisenä.

Sukuperimä tai elintavat eivät nekään selitä, vanhemmilla ja pikkusiskolla kun oli sangen surkeat purukalut.

Opiskeluaikoina jossain hammaslääketieteen kandien pippaloissa minut luokiteltiin mongoloidieskimoksi, koska kumpikin porukka on hyvähampaisia. Itse pohdin hiljaa mielessäni pusukojun perustamista hyvien bakteerieni levittämiseksi: vitonen tavallisesta, kymppi kielarista, miehiltä tuplahinta, ja pidätämme oikeuden olla tarjoilematta kaikille asiakkaille.

Vuosikymmeniä myöhemmin suupatologi-tyttöystäväni apulaisineen kahlitsi minut hammaslääkärin tuoliinsa tutkittavaksi, koska kuulemma kenelläkään ei ole täysin reiättömiä hampaita. Pitkällisen turhan koluamisen aiheuttama pettymys purkautui sitten harvinaisen sadistisena hammaskiven poistona.

Olen ilmeisesti jonkin sortin hammasmutantti, geenimuunnos. Täytynee testamentata hampaani tieteelle.

Meillä on taipumus ajatella, että vaikka olemmekin evoluution tuotteita, niin nyt on tultu pääteasemalle eikä ihminen enää muutu. Ja kuitenkin Homo Sapiens on kaikkea muuta kuin huippuunsa tuunattu tuote. Mitä kauemmas taakse jää ”parasta ennen” -päiväys, sitä useampia vikoja ilmenee. Mutta aina löytyy joku, jolla on hautaan asti hyvä muisti, vahva selkä, haukansilmät tai ne hampaat.

Lääketiede on tutkinut enemmän vikoja kuin viattomuutta, onhan lääkäreiden työ maailman sivu ollut lähinnä ruumiin remppaamista. Vasta nyt on kiinnostuttu myös niistä, joihin vikoja ei ilmestykään. Mikä suojelee hampaitani, ja voitaisiinko sama rakenteellinen perusparannus jotenkin saada muidenkin ulottuville?

Perimämme selvittäminen avaa mahtavia näkymiä. Olemmehan hyvin pitkälle sitä, mitä geeniemme rakennuspiirrustukset määräävät. Ja kohta osaamme parannella piirustuksia mielemme mukaan.

Tietysti aina voidaan palata perinteisiin jalostusmenetelmiin, jos ihmiskunnan hampaiston parempaa tulevaisuutta ei haluta taata geenimuokkauksen avulla. Risteytetään ja toivotaan, että haluttu ominaisuus periytyy yhä vahvempana jälkeläisille.

Itse olen valmis uhrautumaan ihmiskunnan hyvän eteen, mutta onko Julia Roberts?

X