Räkättävä luonto

Korvanniemen mökin pihalla laulaa mustarastas, kun kävelen aamu-uinnilleni. Mehiläiset pörräävät juhannusruusujen ympärillä. Paratiisi olisi täydellinen ilman räkätin itsepintaista säksätystä ja iniseviä hyttysiä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Korvanniemen mökin pihalla laulaa mustarastas, kun kävelen aamu-uinnilleni. Mehiläiset pörräävät juhannusruusujen ympärillä. Paratiisi olisi täydellinen ilman räkätin itsepintaista säksätystä ja iniseviä hyttysiä.
Teksti:
Esko Valtaoja

Suhteemme luontoon on kovin valikoiva. Hyvää luontoa edustavat söpöt eläimet ja kauniit kasvit tai meille hyödylliset eliölajit. Mehiläinen hunajineen on ok, itikka pistoineen ei.

Laulurastas kelpaa, räkättirastas ei, vaikka ero on vain siinä, kumman houkuttelulaulu sattuu korvaamme miellyttämään.

joku harva pitää kalastusta eläinrääkkäyksenä, mutta kukaan ei piittaa koukkuihin tungettavista madoista tai kalojen suolistoloisten asemasta. Kolibakteerilla ei ole samoja oikeuksia kuin rotukoiralla, vaikka kummallakin on aivan yhtä hieno ja pitkä kantakirja.
Kukaan ei ajattele tuhoavansa luontoa rikkaruohoja kitkiessään, vaikka sitähän se on.

Luonto ja luonnollisuus ovat kovin arvoladattuja ja epämääräisiä sanoja. Luontoa on helppo hairahtua ajattelemaan jonain alkuperäisenä ja muuttumattomana, jonka lähes pyhää koskemattomuutta me ihmiset sitten vaalimme tai raiskaamme.

Mutta mitä on vaikkapa Suomen alkuperäinen luonto? Järviä ja metsiä – nyt tällä hetkellä.
Mutta yhtä lailla Suomen luonto on tundraa, kilometristä jääpeitettä, merenpohjaa, tai mitä kaikkea tämä maapläntti onkaan vuosimiljoonien mittaan ollut.
Nyt kitkemme tänne kuulumatonta vieraslajia, lupiinia. Kymmenentuhatta vuotta sitten olisimme nyhtäneet talkootyönä koivun versoja.

Edes ihmiskunnan lyhyessä aikaperspektiivissä alkuperäistä, koskematonta luontoa ei ole enää missään.
Viimeistään itse aiheuttamamme ilmaston lämpiäminen muuttaa luontoa sielläkin, missä ihminen ei ole kulkenut, Antarktiksen jäälakeuksilta Siperian loputtomille taigoille.
Entä mikä on luonnollista? Puun hallittu polttaminen nuotiossa tai takassa on itse asiassa sangen luonnotonta puuhaa, oman aikansa huipputeknologiaa, jota luonnossa ei taatusti ole koskaan esiintynyt. Ydinvoimalaan on vain aste-ero.

Ihmisten erilaiset luontokäsitykset heijastuvat politiikkaan asti. Ei ole sattumaa, että siellä, missä luontoa on eniten, on vähiten vihreiden kannattajia. Kaupunkilainen käsitys luonnosta ja sen suojelusta näyttää oudolta täältä Kainuun kylien perspektiivistä.
Ei välttämättä paremmalta eikä huonommalta, mutta erilaiselta.

Ihminen on osa luontoa, missä ympäristössä hän sitten elääkin. Se, mitä luonnolle teemme, riippuu siitä, mitä pidämme luontona ja mitä siinä arvostamme. Valinnat eivät ole suinkaan itsestään selviä.

X