Jari Tervo: Kun perhe nukkui, kuiskasin yhteen ääneen Orson Wellesin kanssa ”Rosebud”
ELOKUVAOHJAAJA ORSON WELLES täytti eilen sata vuotta. Taiteenlajinsa uudistajiin kuulunut Welles vietti merkkipäiväänsä kaivossa. Se sijaitsee espanjalaisessa Rondan kaupungissa. Sinne hänen uurnansa vajaat kolmekymmentä vuotta sitten laskettiin, härkätaistelija Antonio Ordonezin pihamaalle.
ORSON WELLES aloitti uransa huipulta. Hän ohjasi ja puoliksi käsikirjoitti Citizen Kanen. Hän myös näytteli pääosan. Citizen Kane uudisti elokuvakerrontaa syvätarkkoine kuvineen ja hätkähdyttävine näkyineen.
Lehtimoguli Charles Foster Kanesta kertova elokuva on säilyttänyt taikansa. Tarkistin asian muutama päivä sitten. Kun muu perhe nukkui, kuiskasin yhtaikaa Orson Wellesin kanssa:
”Rosebud.”
Se oli mahakelkan nimi. Se oli elämättä jääneen lapsuuden tunnuskuva.
CITIZEN KANE on käsittämätön saavutus esikoisohjaajalta. Se olisi uroteko myös vanhalta maestrolta. Wellesin ura oli syöksyjohteinen. Se alkoi huipulta ja päättyi pennittömään vanhuuteen. Hänen muistotilaisuutensa pidettiin tuntihotellilta näyttävässä hautaustoimistossa Los Angelesin laitamilla. Sohvat oli päällystetty muovilla. Kukat oli unohdettu.
KAUPALLINEN menestys kartteli Wellesiä, mutta taiteellisia riemuvoittoja hän ohjasi tukuttain. Pahan kosketuksen alun pitkä kamera-ajo lumoaa edelleen. Mahtavien Ambersonien kanssa Welles ajautui riitoihin studion kanssa. Hän epäili, että elokuvan teatteriversion oli jäljestä päätellen leikannut studion vahtimestari.
WELLES avioitui kolmesti, aina hyvin kauniin naisen kanssa. Hänen elämänsä rakkaus oli kuitenkin mies, William Shakespeare. Hän ohjasi Shakespearen teksteihin pohjaten kolme elokuvaa, joista Falstaff on omaperäisin.
Wellesin näyttelemä Sir John Falstaff näyttää Coca-Cola-mainoksen joulupukilta, tosin sillä erotuksella, että tämä joulupukki on joutunut parikymmentä vuotta pitkään ryyppyränniin. Falstaff on ylensyömäri, perinpohjainen elostelija, ryöväri, kerskuri ja sotasankarin puheisiin haarniskoitu pelkuri.
FALSTAFFIN valtava turjakkeenpärstä heijastelee lämpöä, oveluutta, viattomuutta, elämäniloa, hyvää tahtoa ja lopulta murhetta, kun kuningas hänet pettää. Falstaff on Orson Wellesin elämäntarina, täynnä ääntä ja vimmaa. Elokuvan viimeisessä kuvassa saattoväki ei tahdo saada millään puskettua isoa arkkua mäkeä ylös.
ORSON WELLES jätti jälkeensä mestariteoksia, lapsia, ex-vaimoja ja päättymättömiä riitoja. Hänen virallinen vaimonsa Paola Mori ja hänen avovaimonsa Oja Kadar riitelivät Wellesin jäämistöstä raivokkaasti. Sopimukseen silti päädyttiin. Kreivitär Mori lähti allekirjoittamaan paperit, ajoi matkalla kolarin ja kuoli. Riita jäi henkiin.
Orson Welles olisi ohjannut siitä elokuvan.