Kun perinteistä katoaa niiden omakohtaisesti sisäistetty merkitys, näkee asiat vain tapoina ja tottumuksina
(Päivitetty: )
Teksti:
Jenni Haukio

Vaikka suomalaisista noin 73 prosenttia kuuluu yhä kirkkoon, on yhteiskunnan maallistuminen johtanut monien juuriltaan kristillisten pyhien alkuperäisen merkityksen unohtumiseen. Joulun lapsen Jeesuksen sentään vielä tunnemme, mutta lukemattomat muut raamatulliset henkilöt elämäntöineen ovat painumassa unholaan.

 

Kuka esimerkiksi osaisi kertoa Johannes Kastajasta? Kuka muistaa, että Kastaja oli sekä Jeesuksen kastaja että tämän serkku, joka saarnasi parannuksen tekoa ja kääntymystä? Että Kastaja asui yksin autiomaassa, pukeutui yksinkertaiseen kamelinkarvavaatteeseen ja käytti ravinnokseen heinäsirkkoja ja villimehiläisen hunajaa? Jos tiesit tämän kaiken, olet Markuksen evankeliumisi huolella lukenut.

 

Kirkko omisti jo keskiajalla kesäkuun 24. päivän Johannes Kastajan syntymäjuhlaksi, josta juhlalle muotoutui nimitys juhannus – Johannes-nimen vanhaa ääntämistapaa mukaillen. Toki muinaiset esi-isämme vielä tätäkin varhaisempina aikoina viettivät kesän valoisinta aikaa säänjumala Ukon juhlana, sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi. Lounais-Suomessa edelleen elossa oleva mittumaari –nimitys puolestaan tulee keskikesään viittaavan midsommar-sanan kansanomaisesta väännöksestä.

 

Entä miksi juhannusaattona iltakellon lyödessä kuusi nousevat Suomen liput salkoihin kautta maan? Koska juhannuspäivänä vietetään myös Suomen lipun päivää. Sekään ei enää kaikille ole itsestäänselvyytenä tiedossa. Kun perinteistä katoaa niiden omakohtaisesti sisäistetty merkitys, näkee asiat vain tapoina ja tottumuksina, vailla sen syvällisempää ulottuvuutta.

 

Vuonna 1926 Suomalaisuuden Liitto keräsi tunnettujen kansalaistemme mielipiteitä siitä, mikä päivä valittaisiin Suomen lipun päiväksi. Kirjailija Maila Talvion tekemä ehdotus juhannuksen puolesta voitti. Juhannuksella ei ollut yhteyttä mihinkään poliittiseen tapahtumaan ja se olisi sikäli kaikkien kansanjoukkojen hyväksyttävissä. Virallinen liputuspäivä juhannuksesta tuli vuonna 1934. Niin kauan ovat liput liehuneet yöttömässä yössä.

 

Sallittakoon vielä yksi, Googlen sijasta vanhanaikaista päänsisäistä muistia penkova ääneen ajattelu. Mikä on Suomen lipun syntytarina? Itsenäiselle maalle haluttiin luonnollisesti oma kansallislippu, valtiollista vapautta kuvaamaan. Sisällissodan jälkeen lipun kehittelemisen aloitti Lauri Ingman… Näkemystä kysyttiin myös Akseli Gallen-Kallelalta… Lopulta liput suunnittelivat sotilaspukukomitean piirustustoimiston taiteilijat Eero Snellman ja Bruno Tuukkanen

 

Lippumme tarina ei toki ole näin suoraviivainen, joten piipahdapa heti jussin jälkeen kirjastoon ja perehdy historiaan, jos suinkin kiinnostaa. Yleissivistys kaunistaa!

X