Teksti:
Jenni Haukio

Lapsi oli kuullut aikuisten puheissa lauseen: ”Vaatimattomuus kaunistaa.” ”Miten niin?” kysyi lapsi. Aiheellinen kysymys, jota aikuinen ei hoksaa esittää. Meihin varttuneempiin ikäluokkiin tuo vanhan kansan viisaus on jättänyt lähtemättömät jälkensä. Meille vaatimattomuus on perisuomalainen hyve, osa henkistä DNA:tamme.

 

Joskus on hyvä luopua hetkeksi liian pitkälle menevästä vaatimattomuudesta ja tuntea ylpeyttä niistä asioista, joissa ylpeyteen tai ainakin tervehenkiseen itsekunnioitukseen on aihetta. Juuri siksi itsenäisyyspäivänä heräteltiin keskustelua Suomen vahvuuksista. Siitä, kuinka emme itse aina edes huomaa, kuinka paljon maassamme onkaan monenlaista hyvää. Kansainvälisessä vertailussa olemme maailman huippuluokkaa lukuisin erilaisin mittarein tarkasteltuna – mm. sellaisissa ominaisuuksissa kuin rehellisyys, vakaus, lukutaito ja tyttöjen mahdollisuudet. Eräs erityispiirteistämme on myös harvinaislaatuisen juureva ja läheinen suhteemme luontoon.

 

Luonnonystäviä kautta maan sykähdytti syvällä sydänalassa, kun joulukuun alkupäivinä saatiin uutinen luontomme omasta liputuspäivästä. Suomesta tulee vuonna 2017 maailman ensimmäinen maa, joka virallisesti liputtaa luontonsa kunniaksi – sisäministeriön antaman määräyksen mukaisesti 26.8.2017!

 

Suomen luonnon päivää juhlitaan ensi vuonna kaikkina vuodenaikoina. Helmikuussa sukelletaan talveen, toukokuussa villiinnytään keväästä, kesäkuussa rakastutaan kesäyöhön ja elokuussa juhlitaan Suomen luontoa. Kun siniristiliput elokuussa kohoavat salkoihin, pääsemme osaksi ainutlaatuista uutta traditiota. Vielä yksikään muu valtio ei ole keksinyt kunnioittaa omaa luontoaan yhtä arvokkaalla ja kauniilla symbolisella eleellä.

 

Itsenäisyyspäivän aikana moni pohti suhdettaan kotimaahan. Usein tuo suhde kirkastuu silloin, kun matkustaa toisaalle ja saa etäisyyttä. Oma kokemukseni on, ettei maailmalla kovinkaan laajamittaisesti tarvitse kierrellä, kun jo havahtuu ymmärtämään Suomen erityislaatuisuuden. Kuinka hyvä maa Suomi onkaan, jalkaväenkenraali Ehrnroothin unohtumattomin sanoin: ”Paras meille suomalaisille.”

 

Suurin osa lentomatkustajista tunnistaa sen tunteen, joka syntyy kun kone vihdoin lähestyy kotimaan kamaraa. Pilvien läpi erottuva vihreys, havupuut, tiheät metsät, siniset järvet. Enemmän luontoa kuin rakennettua ympäristöä. Joka kerta yhtä lämmin tunne rinnassa, toisinaan jopa liikutus, halu varjella ja suojella. Vaikka itse onkin vain kuin pikkuriikkinen muurahainen tuossa suuressa kokonaisuudessa.

 

X