Kolumnisti Juha Kauppinen: Lapset eivät kaipaa aikuisia pakkohösertämään leikkeihinsä

Helsingin kaupunki julkaisi kohua herättäneen videon, jossa korpin näköinen musta lintu vie lapsen, kun äiti tuijottaa sivummalla tabletin ruutua. Video on osa kampanjaa nimeltä Välinpitämättömyys on tämän päivän väkivaltaa. Viestin voisi kiteyttää: Älä roiku netissä, ole läsnä, muuten teet väkivaltaa lapselle.

Video on laadukkaan näköinen, mutta ei kolahtanut ainakaan minuun, vaikka ajoittain roikunkin somessa. Mielestäni aikuisella on oikeus elää omaakin elämäänsä. Havaintojeni mukaan lapset kaipaavat aikuisia mukaan kanssaan hösertämään harvemmin kuin annetaan ymmärtää.

Eräs ystäväni on perheensä viides lapsi. Hän on selvästi nuorempi kuin neljä sisarustaan, jotka syntyivät tihein välein. Ystäväni syntyessä vanhemmat olivat jo siirtymässä uuteen elämänvaiheeseen. Menojalka vipatti, he kävivät juhlissa ja kulttuuririennoissa. Ystäväni eli eri ihmisten välissä, tarkkailijana, vanhempien ja sisarusten eläessä omaa elämäänsä. Hän oli paljon omissa oloissaan, mielikuvitusmaailmassaan. Ehkä osin siksi hänestä tuli valokuvaaja. Mutta hän ei muistele lapsuuttaan turvattomana. Korppi ei vienyt, vaikka vanhemmat eivät nykystandardein olleet varmasti tarpeeksi läsnä.

Omassa lapsuudessani olin päiväkoti-ikäisenä paljon kotona isäpuoleni kanssa. Hän maalasi tauluja, vietti tunteja uppoutuneena työhönsä, kun äiti oli töissä. Minä oleskelin samassa huoneessa ja leikin omiani. Emme välttämättä puhuneet tunteihin mitään.

Koinko turvattomuutta? En. Olisinko halunnut, että isäpuoleni koettaa osallistua leikkeihini? En todellakaan.

Jos elämässäni on vaiheita, joista on jäänyt traumoja, tuo ei ole yksi niistä. Muistan nuo päivät seesteisenä ja turvallisena aikana.

Lapsista tulee erilaisia, vaikka he kasvaisivat samanlaisissa oloissa. Tämän näyttää havainnollisesti amerikkalainen dokumenttielokuva Wolfpack.

Se kertoo kuudesta veljeksestä, jotka ovat kasvaneet pikkupojista teineiksi ulkomaailmasta eristyksissä newyorkilaisessa kerrostalossa. Heidän outo isänsä pelkäsi päästää heitä maailman kanssa kosketuksiin. On suorastaan silmiinpistävää, kuinka eri tavoin veljekset ovat kokeneet yli kymmenen vuoden eristyksen. Joku juttelee leppoisasti, toinen on täynnä angstia.

En tietenkään kehota jättämään lapsia heitteille, päinvastoin. Mutta nykyään vanhempia syyllistetään mielestäni liikaa. Ikään kuin se ei riittäisi, että rakastaa lastaan ja elää samalla omaa elämäänsä.

Korppivideo käy esimerkiksi. Sen ongelma on, että se ei kerro välinpitämättömyydestä. Videon lapsi on silminnähden hyvinvoivan oloinen. Hän leikkii omiaan, äiti lueskelee tabletin ruutua. On täysin absurdi käänne, että lintu vie lapsen.

Video siis sanoo, että vaikka hoitaisit lastasi hyvin, hän ei ole epäsiisti, nälkäinen tai itkuinen, tämä ei riitä, vaan sen lisäksi sinun on koko ajan tuijotettava häntä. On vaikea nähdä, mitä hyvää tällaisella kampanjoinnilla saavutettaisiin.