Pääkirjoitus: Ei kurjat vaan hurjat

Hanna-täti on 82-vuotias. Hän asuu kerrostaloasunnossaan, eikä suostu ottamaan vastaan apua sukulaisilta, saati yhteiskunnalta. Hän siivoilee asuntonsa itsekseen rauhalliseen tahtiin. Puolen kilometrin kauppamatka käy kuntoilusta, mutta sen lisäksi Hanna käy seniorijumpassa.

Kun puhumme 80-vuotiaista, kyse on usein vanhustenhoidon tilasta, sairauksista ja surkeudesta. Keskustelu on selvästi liian yksipuolinen ja vääristynyt.

Tuoreen selvityksen mukaan 70 prosenttia 80-vuotiaista on elämäänsä tyytyväisiä. Vain joka kymmenes tuntee itsensä yksinäiseksi.

Selvityksen teki työeläkeyhtiö Ilmarinen, ja siinä tiedusteltiin vuonna 1935 syntyneiltä heidän elämästään ja taloudellisesta tilanteestaan.

Samansuuntaiset tulokset saatiin ennen vuodenvaihdetta, kun Seura ja lehtiperheeseemme kuuluva Viva teettivät Taloustutkimuksella selvityksen suomalaisen vanhusväestön kokemasta yksinäisyydestä. Tulosten mukaan yksinäisyys oli suurempi ongelma nuorille kuin ikäihmisille.

87 prosenttia tuoreen tutkimuksen haaviin osuneista 80-vuotiaista asui edelleen kotona. Aika kuluu arkisissa askareissa, mutta harrastuksiakin on 22 prosentilla. Tärkeitä ovat perhe, suku ja ystävät.

Hanna-täti on kiinnostunut kirjallisuudesta. Hän selvittää sanomalehdistä tarkasti, mitä kirjauutuuksia kullakin kaudella ilmestyy. Hän tapaa ystäviään ja matkustaa myös ulkomaille.

Kahdeksankymppiset pärjäävät oman arvionsa mukaan hyvin arjessa. Suurin osa odottaa kuitenkin tarvitsevansa tulevaisuudessa palveluja ja apua sekä yhteiskunnalta että perheeltään.

Kun puhumme vanhuudesta, älkäämme unohtako apua tarvitsevia. Muistakaamme silti myös Hanna-tädin kaltaisia teräsmummoja. Jos kuusikymppinen on nykyisin nelikymppinen niin kahdeksankymppinen on kuusikymppinen. Jopa satavuotiaat hurmurit valloittavat nyt mediatilaa.

Ei mikään kurja vaan hurja joukko.

PS.  Tykkää omasta lehdestäsi myös Facebookissa