Kenen etu on eläkesota nuorten ja vanhojen välillä?

Eläkealoite puhuttaa nyt kahvipöydissä. Kysyttävää riittää, mutta vastaukset jättävät usein vastuun kuulijalle. Tällaista on monen mielessä:

Maksajista. Nykyeläkeläiset ovat maksaneet itseään vanhempien eläkkeitä kuten nuoremmat joutuvat nyttemmin tekemään. Suuret ikäluokat ovat suurelta osin myös koonneet eläkemaksuillaan kiistellyn yli 180 miljardin eläkerahastopotin. Aluksi oli vain tyhjä kassa. Vähitellen eläkemaksuista kertyi ylimääräistä rahastoitavaksi asti, ja nyt potti kasvaa joka vuosi runsaita miljardeja, niin tänäkin vuonna. Parinkymmenen vuoden aikana vain viime vuonna on jouduttu ottamaan rahastopääomasta pieni osa eläkkeiden maksuun, työeläkemaksuja täydentämään.

Pilkunviilauksella voi aina hämätä, mutta kokeneet aikuiset kyllä ymmärtävät, että talous kasvaa aidosti vasta kun vienti alkaa vetää. Miksei sitä odotellessa vahvisteta eläkeläisten ostovoimaa, he kun voisivat olla valtava kotimaisen kysynnän elvytysporukka?

Ennusteista ja laskelmista. Viisainkaan talousnobelisti ei voi tietää, miten asiat ovat 2060-luvulla, kun kolme vuottakin tekee tiukkaa. Mutta ETK tietää. Kuitenkaan ei tarvita kuin nykyistäkin reippaampi poliittis-taloudellinen kriisi, sodista ja pandemioista puhumattakaan, heilauttamaan laskelmat kumoon. 40 vuotta on nykymaailmassa ikuisuus. Miksi eläkesijoitusten tulevaisuuden tuotto-odotus on vaikkapa 3%, kun se on oikeasti ollut vuosikausia keskimäärin 5%?

Veroista. Miksi palkka- ja eläketulon verotuksen samansuuruisuutta todistellaan sillä, että palkkatuloista maksetaan veronluonteisia maksuja? Niitä samoja maksujahan ovat myös eläkeläiset, entiset palkkatyöntekijät, aikanaan kertaalleen maksaneet – ja maksavat siis näin uudelleen?

Sukupolvista. Kenen etu on asettaa vanhat ja nuoret vastakkain? Niidenkö, joiden valtaa 180 miljardin kasvava, koskematon eläkerahasto pönkittää? Puolueet ottavat joka tapauksessa takkiin, asettuivatpa kummalle puolelle hyvänsä. Vielä enemmän, jos hylkäävät äänestysintoiset seniorinsa.