Miksi SPR jää auttamaan pakolaisia, vaikka muut kaikkoavat?

Vuoden Pakolaisnaisen Rita Kostaman kuvaus (HS 7.4.) pakomatkalta Ruandasta Kongon rajalle ja vähitellen Suomeen pysäytti: ”Näin vanhempia, jotka eivät enää jaksaneet kantaa lapsiaan vaan heittivät nämä tien sivuun ja jatkoivat matkaansa.” Ajatus on niin kauhea, että sitä on lähes mahdoton ymmärtää.

Välimeren rannoilla tilanne entisestään kuumenee kohti kesää. Libyaan kerääntyy väkeä yhä enemmän. Uusi aalto odottaa lähtöä. Nähtäväksi jää, millaiset mainingit Suomeen ulottuvat.

EU:n ja Turkin kaupankäynnissä Kreikka laivaa salakuljettajien tuomia ihmisiä takaisin vastarannalle. Kreikan rahat ovat taas loppumassa. Loppuuko kuljetustoimikin? Turvapaikkapelissä on monta keskinäisen kiristyksen paikkaa.

Paluukuljetusten ahdingossa moni avustusjärjestö on poistunut paikalta, koska tällainen ihmisten käsittely on eettisesti ja moraalisesti arveluttavaa eikä sovi EU:n arvoihin. On kuitenkin vaikea käsittää, miten paikalta poistuminen ja hädänalaisten auttamatta jättäminen EU:n arvoja pönkittää ja Euroopan pakolaispainetta helpottaa.

SPR:n puheenjohtajan, ulkoministeriön entisen valtiosihteerin Pertti Torstilan ajatus onkin toinen (Ykkösaamu 6.4.). Hän käyttää suomalaista perinnelausetta: Emme ole tuomareita vaan lääkäreitä. Siksi SPR jää paikalle auttamaan ihmisiä, vaikka muut kaikkoavat. Arvostettava toimintatapa.

Onko SPR:n aktiivinen rooli vastaanottokeskuksissa ja turvapaikka-asioissa nakertanut sen suosiota? Tuore tutkimus kertoo muuta. Viime syksynä maahanmuuttotilanteen kuumennuttua SPR sai 10 000 uutta vapaaehtoista ja keräystuotto tuplaantui.

Ääripää – vähemmistö – ärhentelee äänekkäästi, mutta hiljainen Suomi – enemmistö – ilmaisee mielipiteensä rakentavilla teoilla.