(Päivitetty: )
Teksti:
Jani Kaaro

Puoli vuosisataa on pitkä aika. Sinä aikana oikeudet, jotka yksi sukupolvi taisteli, voivat kääntyä lähes päinvastaisiksi, jos uusi sukupolvi ei niitä täysin ymmärrä. Näin näyttää käyneen yliopisto-opiskelijoiden sananvapaudelle Yhdysvalloissa ja Britanniassa.

1960-luvulla Berkeleyn yliopistosta lähtenyt sananvapausliike taisteli opiskelijoille sananvapauden ja oikeuden osallistua poliittiseen toimintaan kampuksella. Sananvapauden ansiosta kaikenlaiset ismit saivat kukoistaa kampuksella, ja moninaiset väitteet saivat taistella keskenään.

Puoli vuosisataa myöhemmin kaikki tuo on kääntynyt lähes irvikuvakseen. Yksi esimerkki tästä nähtiin vuonna 2014, kun Berkeleyn yliopisto kutsui valmistusjaisseremonian puhujaksi koomikko Bill Maherin. Opiskelijat järjestäytyivät jälleen, kuten esikuvansa 1960-luvulla, mutta täysin päinvastaisista syistä. Nyt opiskelijat vaativat, että Maherin kutsu oli peruttava, koska hänellä oli sopimattomia poliittisia mielipiteitä. Maher oli ”kiihkoilija ja rasisti”, opiskelijat sanoivat, viitaten Maherin ”islamofobisiin” puheisiin. Opiskelijat korostivat, että Maherin kieltämisessä ei ole kyse sananvapaudesta, vaan kampuksen ilmapiiristä. Maherin ajatukset olivat loukkaavia ja aiheuttivat vaarallista jännitettä kampuksella.

Mielenkiintoisesti uusi sukupolvi ei tehnyt täyskäännöstä vain sananvapausasiassa. 1960-luvun sukupolvi oli vaatinut, että yliopiston johto lakkaisi kohtelemasta heitä kuin lapsia. He olivat itsenäisesti ajattelevia nuoria aikuisia eivätkä tarvinneet yliopiston holhousta. Uusi sukupolvi sen sijaan näytti nimenomaisesti vaativan, että heitä kohdeltaisiin lapsina, ja että heitä suojeltaisiin ristiriitaisilta mielipiteiltä.

Maherin vastustus ei tietenkään ole poikkeustapaus. Brittiläisissä ja yhdysvaltalaisissa yliopistoissa on jo useita vuosia ollut käynnissä ikiliikkuja: yliopisto päättää kutsua puhujan X, ja seuraavassa hetkessä jokin opiskelijajärjestö havaitsee, että puhujalla on kyseenalaisia ajatuksia, ja pian on pystyssä kampanja kutsun peruuttamiseksi. Spiked-lehden tilaaman tutkimuksen mukaan 80 prosenttia brittiläisistä yliopistoista on rajoittanut tai sensuroinut sananvapautta. Yhdysvalloissa sama luku on 75 prosenttia. FIRE-järjestön tietojen mukaan vuosien 2000-2014 välillä yliopistot Yhdysvalloissa peruuttivat 257 puhujaa, ja näistä noin puolet viimeisen viiden vuoden aikana.

Katsotaan tarkemmin paria mielenkiintoista tapausta. Vuonna 2014 Oxfordin yliopisto päätti järjestää Oxfordin tuomiokirkossa väittelyn abortista. Puhujiksi oli kutsuttu toimittaja Brendan O’Neill, joka edusti abortin puolustajia, ja toimittaja Tim Stanley, joka edusti abortin vastustajia. Väittelyä ei kuitenkaan koskaan tullut, koska joukko opiskelijoita esti sen. Kauan sitten feministien slogan oli ollut ”anatomia ei ole kohtalo”, mutta yksi tärkeä syy väittelyn peruuttamiseen oli nimenomaisesti anatomia: jos ihmisellä ei ole kohtua – molemmat debatoijat olivat miehiä  – ei hänellä myöskään ole oikeutta sanoa abortista mitään. Opiskelijat sanoivat, että väittely ja sen häiriköimiseksi suunniteltu mielenosoitus voisivat vaarantaa opiskelijoiden mielenrauhan, ja että opiskelijoilla on oikeus tuntea itsensä turvalliseksi kampuksella.

Samana vuonna Itä-Anglian yliopiston opiskelijat estivät yliopistoon suunnitellun keskustelun, koska yksi paneelikeskustelun osallistujista edusti maahanmuuttoa ja EU:ta vastustavaa UKIP-puoluetta. Vastakampanjan järjestäjät perustelivat jälleen, että väittelyn perumisen ansiosta opiskelijat voivat tuntea olonsa kampuksella turvalliseksi, ja että heistä välitetään. He korostivat, että kyseessä ei missään tapauksessa ole sananvapausasia – niin kuin nyt poliittisten mielipiteiden sensuroiminen voisi sananvapausasia olla.

Vuosi 2015 alkoi jälleen mielenkiintoisella episodilla, jossa stand-up koomikko Katie Smurthwaiten, piti esiintyä Lontoon Goldsmith’s Collegessa. Smurthwaiten shown aiheena oli ei sen enempää eikä vähempää kuin sananvapaus. Voisi kuvitella, että vasemmistolainen, ateisti, feministi ja sananvapauden puolestapuhuja sujahtaisi yliopistolle sukkana sisään. Mutta eipä sujahda, jos on edes osittain väärät mielipiteet. Smurthwaiten kannanotot seksikaupasta eivät miellyttäneet opiskelijajärjestöä, minkä lisäksi hänen ohjelmistossaan väitettiin olevan transsukupuolisia loukkaavia numeroita.

Tässä vaiheessa on syytä todeta, että nämä mielipidepoliisit eivät tietenkään edusta kaikkia opiskelijoita. Monesti mielipidepoliisina toimii äänekäs vähemmistö, joka kuitenkin on äärimmäisen tehokas, koska se naamioi sananvapauden rajoittamisen opiskelijoiden suojelemiseksi. Ja jos edellä manitut esimerkit eivät vielä saaneet teitä epätoivoon, niin syöksykäämme siihen yhdessä katsomalla yliopistojen ”sananvapauskäytäntöjä.”

Se, miten vaikea kysymys sananvapaus yliopistoissa on, kilpistyy kauniisti siihen tosiasiaan, että monista Yhdysvaltain yliopistoista löytyy erillinen ”vapaan sanan vyöhyke.” Siellä saa protestoida ja jakaa lentolehtisiä, ja siellä kampuksen erilaisten ismien kannattajat voivat tuulettaa vapaata mielipidettään toisten ismien kannattajille. Millaisen viestin sananvapaudesta ”vapaan sanan vyöhyke” antaa? Tietenkin sen totuudellisen. Monissa yliopistoissa sananvapaus on poikkeus, jota harjoitetaan sille varatulle alueella.

Vapaan sanan vyöhyke ei kuitenkaan aina ole niin vapaa kuin miltä se kuulostaa.  Jos haluat esimerkiksi käyttää vapaata sanaa Iowan osavaltioyliopiston vapaan sanan vyöhykkeellä, sanomisesi on täytettävä tietyt ehdot. Jos ehdot eivät täyty, hakijan on täytettävä erillinen lupahakemus 4-10 päivää ennen vapaan sanan käyttöä, ja opiskelijajärjestö voi hyväksyä tai hylätä hakemuksen.

Toinen aikojen muuttumisesta kertova ilmiö on tietysti trigger warning, merkki, joka varoittaa, että opiskeluun liittyvässä kirjassa, artikkelissa tai muussa materiaalissa on mahdollisesti traumatisoivaa sisältöä. Käytännön aloittivat yhdysvaltalaisten yliopistojen opiskelijajärjestöt, ja se leviää nyt maailmalla. Varoitusta vaativiksi teoksiksi on ehdotettu esimerkiksi Virginia Woolfin Mrs. Dallowayta, F. Scott Fitzgeraldin Kultahattua, Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailuja ja William Shakespearen Venetsian kauppiasta.

Vuonna 2014 professori Jennifer Suk kirjoitti New Yorker -lehdessä, miten vaikeaksi trigger- varoitukset olivat tehneet oikeustieteen opetuksen. Naisten etuja ajavien opiskelijajärjestöjen mukaan naisopiskelijoita ei saa painostaa luennoille, joissa käsitellään seksuaalista väkivaltaa koskevaa lainsäädäntöä, ja että naisia on aina muistutettava, että raiskausta koskeva opetusmateriaali voi olla traumatisoivaa. Eräässä tapauksessa oppilas oli pyytänyt luennoivalta professorilta, ettei tämä käyttäisi sanaa ”rikkoa” (violate), koska se saattoi olla trauman laukaiseva tekijä.

Minä en koskaan päässyt yliopistoon, vaikka hain. Minulla oli silti kuva siitä, mitä yliopisto on tai olisi voinut olla, jos olisin siellä opiskelijana. Siellä tapaisin ihmisiä, joilla on erilainen tausta, erilainen kokemus, erilaisia ajatuksia, erilaisia mielipiteitä, erilaisia ismejä ja erilaisia ideologioita. Siellä jokainen ilmoille heitetty mielipide olisi haaste. Sen kimppuun hyökättäisiin, sen rajoja venytettäisiin, se pureksittaisiin sellaiseksi, etten enää tunnistaisi sitä omakseni, ja näin oppisin vähitellen mistä materiaalista maailma ja akatemian sakea ilma on tehty. Oppisin keskustelemaan, väittelemään ja ajattelemaan, ja katsomaan maailmaa monista eri näkökulmista. Ymmärtäisin, ettei millään ideologialla tai ismillä ole monopolia totuuteen, mutta voisin tutkia ideologioita ja ismejä itsejään, ja saada näin laajemman näkökulman.

Ideana oli altistua kaikenlaisille mielipiteille ja näkemyksille, ei suojautua niiltä. Ideana oli etsiä totuutta, ei väittää sitä jo löydetyksi. Ideana oli kyseenalaistaa tietonsa, ei väittää sitä ainoaksi oikeaksi. Idea on hyvä, toivottavasti pidämme siitä kiinni.

Olen käyttänyt postauksen päälähteenä teosta Mick Hume: Trigger Warning (2015).

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lue myös

Mainos

Mainos

Kommentointi

Sisältöhuomio. Käsittelen kommentissani raiskausta, kohdassa 3.

1.

Sarjakuvasta Anders Chydeniuksen paluu.

”Sanomisen vapaus on ihmisen perusoikeus.

Se antaa mahdollisuuden oppia kunnioittamaan toista ihmistä ja hänen ajatuksiaan.

Siksi tuohon vapauteen liittyy aina oikeudellinen vastuu:

Kunniaa ei saa loukata ja kirjoittaja on aina vastuussa tekstistään.”

Maahanmuuttokriittisen saa kutsua, ja pitää antaa luennoida maahanmuuttokriittisesti.
Mutta opiskelijat saavat alkaa protestoimaan, jos hän alkaa puhumaan rasistiseksi. MM-kriittisyydessä on taipuvaisuus rasismiin.

Maahanmuuttokriittisyydellä on tosin vaarana olla fasistinen ajatelma ilman rasismia. (Jos joku on hengenvaarassa, saako häneltä evätä turvapaikan?)
(Tietenkään ei välttämättä.)

Mutta jos fasismin ei anneta päästä esille, sitä vastaan ei psyty väittämään.

Transfobiselle pitää antaa tilaisuus heittää läppää. Jos hän kuitenkin heittää trans-läppää*, hänelle saa suuttua, ja häntä vastaan saa alkaa protestoimaan.

On kuitenkin riskaabelia antaa harjoittaa vihapuhetta.
Vihapuhe kannustaa vihaavaan ajatteluun.

Sen takia esim. Yhdysvaltain ja Suomen laeissa onkin sille rajoituksia. Suorastaan kieltoja.

2.

Sananvapausvyöhyke on kyllä sananvapauden väärintoteuttamista.

3.

Sisältövaroitukset on hankala asia käsitellä. Mutta toisaalta, ehkei niin paljoa.

Jos luennolla käsitellään esim. aihetta raiskaus tai rasismi, siitä on saatava lupa jäädä pois mielenterveydellisistä syistä.
Jos henkilö on tullut raiskatuksi, tai kokenut rasistista väkivaltaa, paniikkikohtaus on vaarana.

Jos on kokenut tälläistä, mutta kokee päässeensä trauman yli, on velvollisuus osallistua. Mutta pois saa jättäytyä, jos alkaa tuntumaan pahalta. Reilua minusta.

Tämän vuoksi sisältövaroitukset kirjoihin on perusteltavissa. Onhan elokuvissakin sellaiset nykyään. DVD-kansissa.

4.
Allekirjoitan. Tuon aborttikeskustelun kieltäminen ei ole feminististä, ei sananvapautta.

*
Ehkä hän siinä tilaisuudessa ois vitsaillu vain patriarkaalisuudesta, ja sen vaikutuksista miehiin. Tai vessapaperin hinnoista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X