Kaikki peliin Tolvajärvellä
Talvisodan ensimmäisellä viikolla joulukuussa 1939 suomalaiset vetäytyivät Ilomantsia kohti pyrkivän vihollisen tieltä. Hyvältä ei näyttänyt eikä kuulostanut. Rintamilta tuli pahaenteisiä tiedotuksia.
Tolvajärvellä saavutettu voitto nosti suomalaisten taistelumoraalia olennaisesti. Kuvassa viholliselta Tolvajärvellä vallattu panssariauto. Kuva: SA-kuva.
Ryhmä Talvelaa komentanut eversti Paavo Talvela oli raivoissaan: ”Perääntyvät kun pitäisi hyökätä!”
”Viimeistään kolmantena sotapäivänä Mannerheim oli tajunnut, ettei mikään suju”, tiivistää sotahistorioitsija Teemu Keskisarja. Tiivistys löytyy hänen tuoreimmasta kirjastaan Tolvajärven jälkeen (edelliset Raaka tie Raatteeseen ja Viipuri 1918). Se on pieniä yksityiskohtia myöten dokumentoitu mutta samalla persoonallisen elävin sanoin kirjoitettu teos.
Päämajassa tiedostettiin, että jossain olisi saatava ensimmäinen, taistelumieltä nostattava voitto. Muuten kävisi kehnosti. Se saatiin Tolvajärven erämaakylässä, noin sadan kilometrin päässä Joensuusta kaakkoon, jota kohti puna-armeijan 139.Divisioona oli edennyt nelisen peninkulmaa viidessä päivässä.
Talvela sai parhaimman mahdollisen viestin ylipäällikkö Mannerheimiltä:” Voitte hyökätä.” Nopeasti edenneen 139.Divisioonan kärki oli enää hieman runsaan peninkulman päässä Tolvajärveltä.
Hyökkäysluvan Talvela sai joulukuun 6. päivänä. Hänen ryhmänsä ytimen muodosti everstiluutnantti Aaro Pajarin pääosin pohjoishämäläisistä koottu Jalkaväkirykmentti 16.
Alku oli katastrofi. Miehet säntäilivät pois linjasta. Heitä vaivasi Keskisarjan mukaan pimeän-, metsän-, saarrostus- ja panssaripelko. Pakkastakin alkoi olla lähes 30 astetta.
Talvela ja Pajari pitivät neuvoa iltapäivällä 10. joulukuuta. ”Talvela tahtoi rysäyttää kaiken peliin Tolvajärvellä. Pajari epäröi ja vastusti, vaikka sielultaan pihisikin taisteluhenkeä”, kirjoittaa Keskisarja.
Ryhmä Talvelan vastahyökkäys käynnistyi joulukuun 12. päivänä 1939. Piti motittaa ja tuhota mahdollisimman paljon 139.Divisoonan joukkoja.
Viimeinen koettelemus oli kilometrien pituisen harjun päällä sijainnut Tolvajärven matkailumaja, josta vihollinen oli nopeasti tehnyt eräänlaisen pienoislinnoituksen. Miehiä kaatui, mutta Talvelan mieleen ei edes juolahtanut, että nyt riittää. Suomalaiset pääsivät harjulle iltapäivällä kello kolmen aikoihin.
”Yhden venäläisrykmentin esikunta kaatui matkailumajassa taikka lakkasi ´muuten olemasta. Vihollisen haavoittuneita ja vainajia oli pinottu ainoa tupa niin täyteen, että ilma höyrysi ruumiinlämmöstä”, kirjoittaa Keskisarja.
Omien miestappiot järkyttivät Mannerheimiä, joka soitti Talvelalle ja pyysi säästämään verta, mutta antoi kuitenkin hänelle luvan jatkaa 139.Divisioonan takaa-ajoa. Osan siitä ryhmä Talvela tuhosi Ägläjärvellä joulukuun 22. päivänä 1939 – siis jokseenkin tarkkaan 75 vuotta sitten.
Päämaja oli saanut mitä oli tilannutkin – voiton, joka nosti huimasti taistelumoraalia. Ja näin tiivistää Teemu Keskisarja:
”Tolvajärven yllätys kumosi tiedotusvälineiden luhistumislinjan. Puna-armeija pysähtyi ja sai kunnolla selkäänsä. … (Ulkomaisia) kirjeenvaihtajia oli pistäytynyt Suomeen viikon keikalle surkuttelemaan ´sankarikansan´ tuhoa. Nyt asenne vaihtui ihmetykseen ja ihailuun.”