Arja Koriseva rintasyövän jälkeen: ”Paha uni meni ohi”
Rintasyövästä toipunut Arja Koriseva hiljentyy nyt jouluun kiitollisella mielellä.
Arja Koriseva ei kanna huolta tulevaisuudesta. ”Huomista ei kannata surra etukäteen. Pitää mennä eteenpäin ja katsoa tulevaan.”
Ensimmäiset joululaulut kajahtavat olohuoneen kaiuttimista jo viimeistään lokakuussa, kun Arja Koriseva ryhtyy virittäytymään joulun tunnelmaan kotonaan Toivakassa.
Silloin Arjan mies Pekka Karmala ja perheen lapset Karla, 15, ja Verna, 10, tietävät, että äidillä on alkamassa vuoden kiireisin kausi, jouluisten konserttien putki. Perheen esikoinen, aikuinen Patrik välttyy nykyään varhaiselta joulutunnelmoinnilta, sillä hän opiskelee ja asuu jo omillaan.
Arja on laulanut joulukonsertteja jo 27 vuoden ajan. Viime vuonna konsertit peruttiin Arjan sairastuttua rintasyöpään. Tänä vuonna Arja tarttui taas mikrofoniin ja astui yleisönsä eteen erityisen herkällä mielellä. Hän tietää, että monet ihmiset ovat kuluneen vuoden aikana myötäeläneet hänen sairauttaan ja toivoneet hänen paranevan.
”Erityisesti tänä jouluna olen kiitollinen elämälle. Olen kiitollinen, että selvisin ja kiitollinen kaikille niille ihmisille, jotka rukoilivat puolestani.”
Vain yksi toive
Joulunaika on Arjalle yksi vuoden kohokohdista. Hän esittelee kännykästään valokuvia itse tekemistään paperilyhdyistä, tonttu-ukoista ja ovikransseista.
Arja rakastaa jouluvalmisteluja. Hän ostelee lahjoja ympäri Suomea sen mukaan, minne konsertit sattuvat osumaan. Jouluaattona perheen ruokapöytään pitää saada perinteiset laatikot, ilman niitä ei tule joulua. Kinkku ja joulukalat ovat myös itsestäänselvyys.
Aattoa vietetään tänä vuonna rauhassa oman perheen kesken, ja joulupukkikin saapuu paikalle.
”Mennään joulukirkkoon, käydään haudoilla, syödään hyvin, lauletaan joululauluja ja pelataan yhdessä lautapelejä”, Arja luettelee aaton ohjelmaa.
Hänellä itsellään on joululle vain yksi toive.
”Toivon, että voimme olla muutaman päivän yhdessä rauhassa ilman mitään kiirettä tai aikatauluja. Leppoisaa yhdessäoloa, muuta en kaipaa.”
Kalenteri tyhjeni
Arja sai tietää sairastavansa rintasyöpää viime syksynä. Lääkärin puhelimitse kertoma tieto oli shokki. Vain vähän aiemmin tehdyssä mammografiassa ei näkynyt mitään poikkeavaa. Arjan rinnastaan havaitsema kyhmy löytyi vasta ultraäänessä.
Syöpä löydettiin ajoissa, ja Arja leikattiin pian. Viime talvena hän kävi muutaman kuukauden ajan sytostaatti- ja sädehoidoissa.
Kun sairausloma alkoi, Arja päätti vetäytyä julkisuudessa. Hän vietti hiljaiseloa viime kesään asti, jolloin keikkailu jatkui.
”Tyhjensin kaikki kalenterini ja delegoin tekemättä jäävät asiat muille. Tiesin, että laulut eivät loput ihmisiltä, vaikka olen hetken tauolla.”
Arjaa helpotti tietoisuus siitä, että asiat olivat helposti järjesteltävissä.
”Halusin vain keskittyä itseeni ja otin avosylin vastaan kaiken avun ja tuen. Se teki hyvää.”
Täynnä intoa
Pysähtyminen sai Arjan katsomaan elämää uudenlaisesta näkökulmasta. Rankoista hoidoista huolimatta hänen vointinsa säilyi hyvänä. Arja oli täynnä puhtia. Pian hän löysi itsensä maalaamasta kodin pylväitä ja remontoimasta kylpyhuonetta.
Toki Arjallakin oli hetkiä, kun voimat olivat vähissä ja paikkoja kivisti.
”Päätin, että en jää laakereilleni. Olin niin täynnä intoa ja halua puuhastella.”
Hektiseen artistin arkeen tottunut Arja huomasi, että nyt oli oivallinen hetki pysähtyä pohtimaan syvällisemmin, mistä asioista hän nautti ja oliko niitä tarpeeksi omassa elämässä.
”Tein paljon niitä asioita, mitä mieleni teki. Se antoi energiaa. Oli vapauttavaa, että sain keskittyä olemaan vain tässä ja nyt.”
Myös lasten ja puolison takia Arjalle oli tärkeää, että kotona vietettäisiin mahdollisimman normaalia elämää.
”En halunnut, että asian ympärillä vellotaan.”
Arjan sairausloman aikana perhe nautti tiiviistä yhdessäolosta. Keikkaileva äiti olikin yhtäkkiä kuukausitolkulla koko ajan kotona. Se oli ihanaa.
”Minua on hoivattu, hellitty ja rakastettu. Perhe ja kaikki läheiset auttoivat minut tämän kaiken yli.”
Sairastuminen opetti
Sairastuminen pysäytti, mutta myös opetti Arjaa.
”Olen nyt ollut itselleni armollisempi ja opetellut kuunteleman itseäni tarkemmin. Työnsin pois elämästäni asioita, joista en enää nauti, ja otin tilalle sellaisia, joista tulee hyvä olo.”
Arja päätti, että mahdollisimman moni ikävältä tuntuva asia sai nyt jäädä, vain pakolliset jo sovitut asiat hoidettiin pois päiväjärjestyksestä.
Niinpä Arja on viime aikoina karsinut pois joitakin työtehtäviä. Esimerkiksi ravintoloiden tanssikeikkoja, joita hän on tehnyt 13-vuotiaasta lähtien, hän tekee yhä harvemmin. On aika antaa tilaa sillä saralla uusille innokkaille tekijöille.
Samaa ajatusmallia hän kehottaa noudattamaan myös ihmissuhteissa.
”Tekee hyvää päästää vähän irti ihmisistä, jotka vievät energiaa ja viettää enemmän aikaa niiden kanssa, joiden kanssa on aidosti hyvä olla.”
Arja on äärimmäisen kiitollinen laajasta ja läheisestä ystäväpiiristään, joka kannatteli häntä vaikeina hetkinä. Osa Arjan ystävyyssuhteista on säilynyt lapsuudesta asti.
”Hädän hetkellä sain huomata, miten ihania ja tärkeitä ystäviä minulla on.”
Arja muistuttaa, että tilastollisesti arvioiden joka neljäs nainen sairastuu rintasyöpään jossain vaiheessa elämäänsä. Ajatus ystävän mahdollisesta sairastumisesta kirpaisee.
”Käänsin tämän kaiken mielessäni niin, että en haluaisi tätä kenellekään ystävälleni. Että jos se jollekin piti tulla, niin miksei sitten minulle. ”
Rokkitukka ja uusi levy
Kiireisen syksyn ja joulukonserttien jälkeen Arjaa odottavat uudet haasteet. Alkuvuodesta hän paneutuu työstämään uutta levyä, joka ilmestyy ensi syksynä. Edellisestä albumista on ehtinyt vierähtää jo kuusi vuotta.
Aiemmista levyistä poiketen Arja haluaisi tehdä levylle myös omia sanoituksiaan tai ainakin työstää niitä yhdessä ammattilaisten kanssa. Hän haluaa viestiä lauluillaan kokemuksiaan ja tunteitaan entistä vahvemmin.
Kirjoittaminen on aina tuntunut hänestä kiehtovalta, onhan Arja koulutukseltaan suomen kieleen erikoistunut luokanopettaja.
”En ole aiemmin saanut inspiraatiota enkä ole antanut itselleni aikaa laulujen tekstien tekemiseen. Nyt haluan kokeilla siipiäni.”
Myös Arjan ulkonäkö on saanut uudenlaisen tyylin. Syöpähoitojen aikana hän menetti pitkät hiuksensa ja osti peruukin, mutta ei koskaan käyttänyt sitä. Aluksi kaljuus hämmensi, kun Arjasta tuntui, että hänen naisellisuutensa kruunu oli viety.
Nyt tukka on jo kasvanut, ja Arja on saanut paljon kiitosta uudesta tyylistään.
”Kävin jo leikkaamassa tätä vielä lyhyemmäksi, nyt minulla on enemmän rokkitukka ja alan tottua tähän. Uusi levy, uusi tukka.”
Normaalia elämää
Kulunut vuosi on ollut Arjalle hänen elämänsä vaikein. Rankin hetki oli se, jolloin hän joutui kertomaan lapsilleen sairaudestaan. Korkein aallonharja puolestaan tuli vastaan aivan äskettäin.
”Vuoden hienoin hetki oli viimekertaisessa tarkastuksessa, kun lääkäri sanoi minulle, että olen perusterve ja saan elää normaalia elämää.”
Lääkärin sanojen toistaminen nostattaa yhä liikutuksen kyyneleet Arjan silmiin.
”Tunnen oloni elinvoimaiseksi ja hyväksi. Paha uni meni ohi.”
Arja tietää olevansa entistä enemmän läsnä jokaisessa hetkessä.
”Olen katsonut elämää todella syvälle silmiin ja peilannut elämääni.”
Kunnioitus elämää kohtaan on myös suurempaa kuin koskaan aiemmin.
”Olen entistä rohkeampi heittämään itseni peliin ja entistä rohkeampi työssäni. Kaikenlainen vötkyily, arastelu ja ujostelu ovat jääneet.”
Tulevaisuus ei pelota Arjaa, eikä hän kanna huolta siitä, voiko sairaus joskus uusiutua.
”Kukaan ei tiedä, mitä huomenna on edessä vai päättyykö elämä jo seuraavana päivänä. Ei kannata harmitella tai surra tulevaa vaan suunnata katse luottavaisesti eteenpäin.”
Vuosi 2016 on nyt lopuillaan ja Arja katsoo kiitollisena taakseen.
”Vuosi on ollut aikamoinen, mutta olen ainakin elänyt ihan täysillä. Siitä on hyvä jatkaa.”
Kannen vaatteet: neule Acne studios/Stockmann, korvakorut EMPalola.
Sisäkuvat: valkoinen pusero Marella/Stockmann, housut Marimekko, kengät Steve Madden, sormukset Pieces.