”Luulin tietäväni, millaista on suhtautua intohimoisesti tangoon” – Kyösti Mäkimattila ja Heidi Pakarinen edustivat suomalaista tangoa Argentiinassa

KYÖSTI:

Tango kuuluu kaikkialla

Buenos Aires, helteinen miljoonakaupunki. Kaltaiseni maalaispoika ei voi muuta kuin ahmia sen runsautta suu ammollaan.

Kaikki sävyt ovat tarjolla; auringon puhtain valo, laitakaupungin synkein sillanalunen, merenrannan levollinen hiljaisuus, monikaistaisen moottoritien päättymätön jyrinä. Kuinka onnellinen olinkaan, että pieni hotellimme oli ihan keskellä tuota kaikkea sekamelskaa.

Ja siellä, kaupungin kiihkeimmässä ytimessä on jotain erityistä. Kävelykatu on täynnä valuutan kaupittelijoita ja tyypillisiä turistirihkamakojuja, mutta jokin on poikkeuksellista; kaikkialla kuuluu tango! Vaatekaupoissa, ravintoloissa, toreilla ja kahviloissa, kaikkialla!

Luulin tietäväni, millaista on suhtautua intohimoisesti tangoon.

Olen aina rakastanut sitä kummallista tuntemusta ja ajatusten leikkiä, mikä herää omassa mielessäni vanhoja tangoja kuullessani tai niitä esittäessäni. En silti ollut ajatellut sitä koskaan elämäntapana, ilmana jota hengitetään suurkaupungin sykkeessä aamusta iltaan.

Tango kuuluu kaikessa

Minusta tuntuu, että argentiinalaiselle tango on muutakin kuin rytmilaji, muutakin kuin kolmeminuuttinen nostalgiatrippi. Näille ihmisille tango on elämäntapa. Se näkyy heistä kauas. Se on kävelyssä, ryhdissä, puheenparressa, ilmeissä, naurussa ja se on varmasti myös ajattelussa, arvoissa, arjen valinnoissa, kaikessa.

Kokemus oli havahduttava. Olen pähkäillyt mielessäni, miten tuollainen tietyn musiikin, tiettyjen laulujen ja laulajien suosio on voinut syntyä ja miten se pysyy elinvoimaisena vuosikymmenestä seuraavaan.

Yhden keskeisen havainnon tein jo siellä, Zaraten nukkumalähiön lem- peässä illassa; lapset kasvavat tuon musiikin parissa kapaloikäisestä asti.

Helteisen ilmanalan vuoksi päivän katkaisee useiden tuntien mittainen siesta, jonka vuoksi päivä jatkuu pitkälle iltaan, jopa alkuyön tunteihin. Ja mikä hienointa, iltariennoissa ollaan koko perheen voimin.

Nuo lämpimät illat olivat sellaisia, joista olen avoimen kateellinen. Kaikenlaiset tapahtumat, juhlat ja konsertit, ihan tavallisista illanistujaisista puhumattakaan, saavat ihastuttavan lähtöasetelman täydellisestä ilmastosta. Ehtymätön lämpö ja valo antavat myös omanlaisen positiivisen sävyn heidän hienoihin tangoihinsa.

Tango kuuluu kaikille

Muusikot, laulajat, tanssijat, yleisö. Tango on kokemus. Se luodaan yhdessä, sopivassa hetkessä. Se on äänten, liikkeiden, tunteiden, ikuisten kysymysten ja ympäripyöreiden vastausten ajaton leikki.

Se saattaa viedä kokijan mennessään. Eikä välttämättä tuo enää ikinä takaisin, mutta ei se haittaa, jokaisella olkoon oma satumaansa. Ja siellä voi soida vaikkapa tango.

HEIDI:

Buenos Aires

Nyt minä tiedän, mistä tangorakkauteni juuret on lähtöisin; Buenos Aires, Caminito, La Boca. Täällä kapeiden katujen sykkeessä kylpee värien upea kirjo, se hivelee kulkijan silmää ja sielua.

Argentiinalainen tango lumoaa niin tällaisen kaukaisen kulkijan kuin paikalliset tanssijatkin, jotka luovat kaunista, kiihkeää näytelmää tanssien. Lämpö ja elämän syke tuntuvat juuri tässä hetkessä.

Buenos Airesin suurkaupungin hulina kietoo kulkijan otteeseen, täällä ei todellakaan kuljeta yksin, vaan yhtenä monen joukossa.

Tangoshow

Toisena iltana on vuorossa paikallinen tangoshow, jota ennen saamme tunnin mittaisen opastuksen argentiinalaisen tangon tanssiaskeleisiin.

Tanssi on iloa ja riemua. Ja parhaimmillaan argentiinalainen tanssi on kaunista, kiehtovaa, latautunutta, kiihkeää. Siihen meillä jäi vielä vähän matkaa, mutta onnellisin mielin pokkasimme henkilökohtaisen kunniakirjan merkiksi argentiinalaisen tangon kurssista.

Argentiinalainen tanssiinkutsu on myös täynnä mystistä virtaa, se tapahtuu katseella vaikka pienen etäisyydenkin takaa. Kun katse on kestänyt hetken – sen tietyn tanssiin myöntyväisyyden hetken – kohtaa tanssipari seuraavan kerran tanssilattialla.

Ajatelkaapa tilanne, miten suurta latausta tällainen katseidenvaihto luo ilmapiiriin. Sitten partnerin tanssinkosketus iholle, toiseen kiinni painautuminen, musiikissa ja sen rytmeissä eläen, keinuen.

Zarate

Zarateen saapuessamme kuuma aurinko toivotti meidät tervetulleiksi tangofestivaalikaupunkiin.

Hiljaisia katuja reunustivat auringossa kylpevät talot. Seinissä oli maalipintojen vaalentumia, kolhuja, mutta kauniita ovia, portteja ja ikkunoita.

Zaraten teatteri antoi meille upeita elämyksiä useampana iltana, kun puolentunnin välein vaihtuvat esiintyjät ja ryhmät esittivät argentiinalaisia taitojaan niin musiikin soittamisen kuin tanssinkin osalta.

Upeita esityksiä, joita ei tehty vain esiintymislavalla. Illan henkeen vaikutti myös yleisö omilla tunteillaan, hurraamisillaan ja aplodeillaan.

Meidän ensimmäinen esiintymisemme oli Milonga-illassa paikallisessa tanssisalissa. Tuona iltana järjestettiin myös argentiinalaisen tangon tanssikilpailun karsinta. Sali oli siis täynnä upeita tanssipareja, kauniita naisia ja komeita miehiä, jotka tunsivat tangonkutsun kiihkeänä.

Argentiinalainen juontotyyli on hyvin vahvaa ja intensiivistä. Mekin koimme sen, esiitymisvuoromme lähestyi. Juontaja kertoi, että olemme kaukaa Suomesta, jossa esitämme tangoa ja vietämme suuria festivaaleja joka kesä Seinäjoella. Viimein lavan korkeiden verhojejn takaa meidät kutsuttiin lavalla: Heidi Pakarinen, Kyosti Makimattila y Samuli Hokinen!

Mikä vastaanotto, mikä tunnelma! Lavalta näki hienon salin ja ihmisten kiinnostuksen. He todella kuuntelivat ja osoittivat suosiotaan suomalaiselle tangolle, joka kuitenkin poikkeaa heidän omastaan.

Upea ilta, josta hyvä osoitus oli seuraavana päivänä Zaraten puiston laidalta kuultu huuto ”Hola Heidi, Hola Kyosti!” Meitä tultiin kiittämään edellisen Milnoga-illan esiintymisestä!

Seuraavana päivänä ikuistimme itsemme Zaraten maisemissa ja teimme itsellemme musiikkivideon muistoksi. Kuljimme porukalla ympäri kaupunkia ja esitimme Hiljaa yössä pitkin sen katuja ja kujia. Ja mikä ihana vastaanotto siitä syntyikään! Paikalliset tulivat innostuneena seuraamaan puuhailuamme ja musisointiamme. Eräskin pariskunta otti telttatuolit mukaansa ja lähti kulkemaan kanssamme.

Cumbre Mundial del Tango

Varsinainen päätapahtuma, Cumbre Mundial del Tango, oli lämpimän lauantai-illan hehkussa amfiteatterissa, jota reunusti kattamaton katsomo. Yllämme oli tumma taivas, kirkkaat tähdet ja lavalle oli loihdittu upea iltavalaistus.

Astuimme estradille ja meille osoitettiin hyväksyvät aplodit. Lämmin Argentiinan yö oli siinä meille, kuten se hetkikin.

Oli todella herkistävää muistella kesän 2013 ihania hetkiä, kun esitin tangon Siks oon mä suruinen. Silloin Seinäjoella, nyt Zaratessa, Argentiinassa. Ja kun meidän matkaryhmämme joukosta nousi Suomen lippu, se loi juuri sitä tunnetta, että meillä on yhteinen sävel.

Argentiina jäi sydämeeni, tango kuljetti minut sinnekin. Ja tuo matka oli niin uskomattoman upea, että sinne haluan mennä vielä joskus uudelleen; tuntemaan, aistimaan, elämään ja rakastamaan.

Argentiina, toinen kotimaani.