Kirsi Alm-Siira: ”Jos en nuku tarpeeksi niin helvetti on irti”
Uutiskasvo Kirsi Alm-Siira kokeili nuoruudessaan vesipaastot ja nälkäkuurit. Enää hän ei kiloista välitä eikä omista edes vaakaa.
Kirsi Alm-Siira ostelee jumppavälineitä käytettynä netistä. Perheen kotoa löytyy jumppapalloja, puolapuut ja kiipeilyrenkaat lapsille.
Herätyskello pärähtää soimaan kuudelta aamulla.
Kirsi Alm-Siira pukeutuu kymmenessä minuutissa lenkkivaatteisiin ja kävelee tokkuraisena tutulle kadunkulmalle, jossa hänen ystävänsä odottaa. Tunnin lenkin jälkeen Kirsi hiippailee kotiin, jossa muu perhe eli mies Kalle Siira sekä lapset Stella, 8, ja Patricia, 4, ovat vasta heräilemässä. Sama kaava toistuu kerran viikossa.
”Se ei ole pois mistään muusta kuin omista yöunistani. Kiireisen perheenäidin täytyy optimoida ajankäyttö.”
MTV3-kanavalla uutisankkurina ja Huomenta Suomi -ohjelmassa työskentelevä Kirsi saattaa joskus juosta työpaikaltaan Helsingin Pasilasta toiselle puolelle kaupunkia kotiin Punavuoreen. Työmatka tulee käytettyä silloin hyödyksi, eikä aikaa mene yhtä paljoa kuin esimerkiksi kuntosalille siirtymisiin.
Mutta mistä Kirsi ammentaa motivaationsa pimeille aamulenkeille? Mikä ihme potkii häntä liikkumaan monta kertaa viikossa?
Korkeushyppy hävetti
Kirsi aloitti liikuntaharrastukset jo aivan pikkuisena. Nelilapsisen perheen tenavista hän oli ainoa, joka vietiin parivuotiaana kotiseudun yleisurheiluseuran eli Noormarkun Nopsien harrastusmaailmaan. Jälkikäteen Kirsi on arvellut, että hän taisi olla pesueen muksuista se villein ja kaipasi liikuntaa purkaakseen energiaa.
Hän harrasti yleisurheilua vuosia, mutta lajit eivät tuntuneet omilta. Vain 800 metrin juoksu oli mukavaa.
”Olin todella huono yleisurheilussa. Korkeushyppy oli kauheaa itsensä häpäisyä.”
Noin 10-vuotiaana hän vaihtoi yleisurheilun voimisteluun ja vietti sen parissa teinivuotensa. Parikymppisenä hän harrasti kilpa-aerobicia ja sijoittui joskus ryhmäsarjassa jopa SM-pronssille. Mutta sen suurempaa ammatillista intohimoa hän ei kokenut urheiluun.
Silti jumpat ja aerobic ovat osa Kirsin elämää tänäkin päivänä. Hän vetää jumppia kaksi kertaa viikossa. Se on sivutyö, mutta ei taloudellisista syistä.
”Jos haluaisi rahaa hankkia, niin kannattaisi tehdä jotain ihan muuta kuin vetää jumppia.”
Höyryt ulos
Kun Kirsin esikoinen Stella syntyi kahdeksan vuotta sitten, hän piti jumppaohjaajan työstä vuoden paussin.
”Se toimettomuus ei tuntunut yhtään omalta jutultani. Huomasin, että en voi olla ohjaamatta.”
Tauko kirvoitti Kirsin mieleen vankan päätöksen.
”Olen tehnyt itselleni lupauksen, että vedän jumppia niin kauan kun minussa henki pihisee ja terveyttä riittää. Vanhuksena pidän omaa jumppapiiriä vanhainkodissa. Ohjaan hamaan tappiin asti.”
Parasta jumppaohjaajan työssä on Kirsin mielestä se, että siitä ei voi luistaa.
”Aina löytyy tekosyy olla menemättä lenkille, mutta asiakkaita ei voi jättää odottamaan, jos on huono sää tai väsyttää. Asiakkaat odottavat ohjaajaansa huolimatta siitä, onko tällä ollut riita miehensä kanssa tai onko muuten vaan huono päivä.”
Hän ei merkitse ylös urheilusuorituksiaan, mutta arvelee liikkuvansa viikoittain kahdesta viiteen kertaan.
”En omista sykemittaria tai vaakaa. Liikun tottumuksesta, koska olen aina liikkunut.”
Urheilu on hänelle tärkeää, koska ilman sitä pinna kiristyy.
”Mieheni ja lapseni huomaavat kyllä, jos en pääse liikkumaan viikkoon tai kahteen. Urheilu on tapani päästää ulos höyryjä. Olen kivempi tyyppi, kun pääsen urheilemaan.”
© Tommi Tuomi
”Lauta ja läski”
Kirsi kuvailee suhdettaan ruokaan normaaliksi. Hän ei ajattele ruokaa kovinkaan usein – mistään ei tarvitse kieltäytyä, mutta toisaalta ei ole kummempia himojakaan.
”Aikuisiällä en ole koskaan laihduttanut, vaikka ehkä joskus olisi ollut syytä.”
Hän ei noudata eritysruokavalioita, mutta syö mieluummin suolaista kuin makeaa. Jo lapsena äidin piti miltei pakottaa tytär syömään hedelmiä, sillä ne eivät maistuneet lainkaan. Yhä edelleen hän nappaa mieluummin välipalaksi tomaatin tai kurkun kuin omenan. Hiilihydraatteja uppoaa harvemmin, ja eniten hän syö kalaa ja kasviksia.
”Äitini sanoo, että olen ollut lapsesta asti karppaaja.”
Kirsin nuoruusvuosina oli lähellä, ettei yltiöpäinen laihduttaminen lipsahtanut syömishäiriöksi. Teini-ikäinen tyttö etsi itseään.
”Olin aina jonkinlaisilla kuureilla. Mietin omaa rooliani maailmassa, ja koko ajan piti laihduttaa – olin mielestäni lauta ja läski. Ajattelin, että olen aivan liian lihava ja saatoin olla viisi päivää vesipaastolla.”
Hän luki lehdestä, että hyvä keino laihtua olisi se, ettei söisi mitään kello kuuden jälkeen illalla. Kirsi noudatti neuvoa, vaikka urheili paljon, ja ravinnolle olisi ollut tarvetta.
”Se vei voimat ja tuskin pysyin tolpillani. Olin kuin nukkuneen rukous.”
Samoihin aikoihin hän kipuili aikuisuuden kynnyksellä. Temppuilu koulussa johti siihen, että hän sai potkut lukiosta kahdesti.
”Minulla oli auktoriteettiongelma. Kiusasin opettajia, en totellut heitä.”
Tilanne äityi niin, että Kirsi oli lu-kion 2. luokan kotiopetuksessa.
”Se oli ihan älytöntä aikaa. Murrosiän ja aikuisuuden alkuvaiheiden taistoja, jotka onneksi menivät ohitse.”
Vaatteet mittarina
Vuodet ja kypsyminen ovat tehneet tehtävänsä. Nykyään Kirsi ei ota paineita painostaan.
”Enää en stressaa ulkonäöstäni, en edes kerkeä miettimään näitä asioita.”
Kirsi ei usko dieetteihin, sillä ne perustuvat siihen, että sinnitellään ja kituutetaan jokin tietty aika poikkeuksellisilla elintavoilla.
”En ryhtyisi kovin helpolla laihdutuskuurille. Ei kannata aloittaa mitään sellaista, mitä ei voisi kuvitella tekevänsä loppuelämänsä. Eihän kukaan aloita parisuhdettakaan sillä mentaliteetilla, että nyt sinnittelen tässä kolme viikkoa.”
Joulun mässäilyjen jälkeen moni hakee oikotietä kapeampaan uumaan ja mieluiten mahdollisimman nopeasti. Kirsi puolestaan peräänkuuluttaa pysyviä elintapamuutoksia.
”Kukaan ei ole valmis olemaan kaalikeitto-dieetillä lopunikäänsä, mutta ehkä yhden päivän viikosta.”
Liikunnan ansiosta hänen painonsa ei vaihtele radikaalisti, mutta jonkinlaista aaltoliikettä on havaittavissa.
”Painoni heittelee selkeästi jonkin verran sinne tänne. Toki huomaan itse, että oloni on paljon parempi, kun olen heittelehtimisen kevyemmässä päässä.”
Kun pöksyt joskus puristavat, hän tietää mitä tehdä.
”Jos farkut kiristävät, pidennän juoksulenkkien kestoa ja matkaa. Se on kaikkein tehokkain tapa minulle saada lisää tilaa housuihin.”
Kirsi ei käy koskaan puntarilla, sillä vaatteet ovat hänen mielestään paras mittari.
”Vähäiset yöunet ja liikkumattomuus saavat housuni kiristämään. Mutta en ole ankara itselleni, jos mieli tekee karkkia tai pullaa, niin syön. En jaksa nipottaa.”
Kirsin hyvinvoinnin perusta on hyvät yöunet, ja hän yrittää nukkua vuorokaudessa vähintään kahdeksan tuntia. Tosin aina se ei ole mahdollista aikaisten aamuvuorojen takia, mutta univajeen voi paikata töiden jälkeen parin tunnin päiväunilla. Joskus taas iltavuorot töissä venyvät, mikä vaikuttaa unirytmiin.
”Jos en nuku tarpeeksi niin helvetti on irti. Minusta tulee tosi ärtynyt, ihmiset, asiat ja oma itse ärsyttävät – olen kuin perseeseen ammuttu karhu.”
Väsyneenä ja huonolla fiiliksellä ei jaksa kuntoilla tai lähteä vetämään lapsia pulkkamäkeen.
Paras motivaattori Kirsille on tällä hetkellä oma lenkkikaveri, juontaja Vappu Pimiä. Molemmat potkivat toisiaan liikkeelle.
”Kun sopii lenkin toisen kanssa, sitä ei kehtaa perua siksi, että väsyttää. On kiva, ettei tarvitse vetää kivirekeä yksin.”
Koti kuin jumppasali
Toki omaan ruokavalioon ja liikuntaan olisi Kirsin mielestä joskus kiva kiinnittää enemmänkin huomiota, mutta perheenäidin prioriteetit ovat nyt ihan muualla.
Kaksi pientä tyttöä ja heidän isänsä menevät kaiken muun edelle.
”Minulle on myös erittäin tärkeää, että en arvostele omaa ulkonäköäni tyttöjeni edessä.”
Vanhempien urheilullisuus näyttää periytyneen myös Stellalle ja Patricialle. Stella tanssii Suomen kansallisoopperan balettikoulussa, käy akrobatiassa ja soittaa pianoa. Pienempi Patricia käy muskarissa ja tanssimassa. Patricia tykkää maila- ja pallopeleistä kuten isänsä.
Kirsi kuvailee perheen olohuonetta jumppasaliksi, jonne hän ostelee koko ajan uudenlaisia liikuntavälineitä käytettyinä. On puolapuut, lasten voimistelurenkaat, jumppapalloja, voimistelumattoja ja tyttöjen omat muoviset pomppupallontapaiset hevoset, joilla voi loikkia ympäri asuntoa.
Neitien mielipuuhaa on rakentaa jumpparata olohuoneeseen ja ottaa kaikki mahdolliset huonekalut käyttöön.
Tässä kaikessa kiteytyykin se, miksi Kirsille on tärkeää pitää kunnostaan huolta.
”Minulle on tärkeintä, että pystyn tekemään kuperkeikkoja lasteni kanssa. Haluan pysyä lasteni perässä ja nauttia liikunnasta heidän kanssaan.”
Vaatteet: Vihreä mekko H&M, vaaleanpunainen neule Ginatricot, neulehousut Gustav, tossut New Balance, treenivälineet Casall.