Muistatko ”Aja hiljaa, isi” -laulun 1960-luvulta? Mari Laurila tuli tunnetuksi jo kolmivuotiaana lapsitähtenä

Aja hiljaa isi oli hitti, joka teki 3-vuotiaasta Mari Laurilasta tähden jo 1960-luvulla.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Mari Laurila oli kolmevuotias, kun hän levytti Aja hiljaa isi -kappaleen yhdessä vanhempiensa Ritva ja Heikki Laurilan kanssa.

Aja hiljaa isi oli hitti, joka teki 3-vuotiaasta Mari Laurilasta tähden jo 1960-luvulla.
(Päivitetty: )
Teksti: Anneli Lenkkeri

Monet muistavat 60-luvun lopulta pienen tytön esittämän hellyyttävän laulun Aja hiljaa isi. Kappale soi radiossa edelleen silloin tällöin.

Laulajatyttönen oli Mari Laurila. Aja hiljaa isi oli hänen ensimmäinen levytyksensä, jonka hän teki yhdessä muusikkovanhempiensa Ritva Mustonen-Laurilan ja Heikki Laurilan kanssa.

”Olin vain kolmevuotias, kun tuo laulu levytettiin vuonna 1966”, Mari Laurila kertoo nykyisessä kotikaupungissaan Nizzassa Etelä-Ranskassa.

”Tuntuu aika hassulta viettää 50-vuotistaiteilijajuhlaa 53-vuotiaana,” hän lisää hymyillen.

Hitiksi nousseen kappaleen jälkeen Mari vanhempineen levytti monia muitakin lastenlauluja, muun muassa Peppi Pitkätossun, josta tuli kultalevy.

Marin isä, kitaristi ja studiomuusikko Heikki Laurila on monelle tuttu tv:n suorista musiikkiohjelmista 1950-luvulta lähtien. Äiti, Ritva Laurila, oli iskelmälaulaja ja musiikinopettaja, joka teki yli kolmen vuosikymmenen ajan varhaiskasvatuksen pioneerityötä Espooseen perustamassaan musiikkileikkikoulussa.

Vanhemmat olivat aina Marin mukana esiintymis- ja levytystilaisuuksissa, joten pienen tytön olo oli turvallinen. Mari Laurila muistelee, ettei tuntenut julkisuuden kohdistuneen häneen mitenkään erityisen painostavana.

”Tuolloin media ei ollut niin voimakas kuin nykyään”, Laurila sanoo.

”Ja koska musiikki ja esiintyminen olivat myös vanhempieni ammatti, he osasivat pitää huolen siitä, ettei minua pienenä lapsena viety minnekään iltajuhliin, esimerkiksi juhannuskeikoille tai sen tapaisiin tilaisuuksiin.”

Pariisi kutsuu

Viisivuotiaasta ranskalaista koulua Helsingissä käynyt Laurila halusi aina opiskelemaan Pariisiin.

”Ranskalaisen koulun ansiosta puhuin kieltä sujuvasti, joten oli luonnollista lähteä Pariisiin jatkamaan opiskeluja. Haaveeni oli opiskella Pariisissa, ja haave toteutui.”

Laurila aloitti yliopisto-opinnot Pariisissa vuonna 1981. Hän opiskeli ensin espanjan kieltä, ja myöhemmin konservatorion musiikkipuolella muun muassa laulusäestystä ja musiikin historiaa.

”Valmistuin myös oopperan korrepetiittoriksi”, Laurila lisää.

Korrepetiittori valmentaa oopperassa roolit laulajille sekä hoitaa tarvittaessa myös harjoitukset, jos kapellimestari tai orkesteri eivät ole paikalla.

”Teen tätä työtä edelleen silloin tällöin. Lähiaikoina on luvassa kaksikin produktiota. Joulukuussa saa ensi-iltansa konserttiversio Donizettin Tudor-ajan Englantiin sijoittuvasta oopperasta Maria Stuarda, ja helmikuussa Richard Wagnerin Tannhäuserin ranskankielinen versio. Molemmat esitetään Monacon opperassa.”

”Lisäksi valmistelemme vuoden kuluttua Puolassa maailman ensi-iltansa saavaa oopperaa Guru. Se nähdään Szczecinin oopperassa. Kävimme siellä syyskuun alussa pitämässä koelaulutilaisuuksia.”

Tätä ennen musiikin monitoiminainen ehtii vielä osallistua Nizzan teatterissa Dante-nimiseen esitykseen, joka pohjautuu Jumalaiseen näytelmään. Siinä Laurila sekä näyttelee että soittaa pianoa.

Musiikkialan töiden lisäksi energinen Laurila on viime vuosina ehtinyt mukaan myös loma-asuntojen vuokraustoimintaan ja perustanut Suomeen Mariviera-firman, joka vuokraa loma-asuntoja Nizzassa.

Rakkauden myötä Nizzaan

Laurila kävi jo Pariisissa asuessaan usein Nizzassa tapaamassa kaupungin oopperassa laulukeikoilla olleita opiskelukavereitaan.

”Ihastuin Nizzaan, ja hankin sitten yhdessä vanhempieni kanssa täältä pienen loma-asunnon. Samalla tutustuin yhä paremmin Nizzan oopperan väkeen.”

Vuonna 1996 Laurilalle tarjottiin kymmenen kuukauden pääkorrepetiittorin pesti Nizzan oopperassa. Tuolloin hän myös tutustui tulevaan mieheensä.

”Lähdin tämän jälkeen aiempien suunnitelmieni mukaan opiskelemaan vuodeksi musiikkitetteria Royal Academy of Musiciin Lontooseen. Mutta sen sijaan, että olisin mennyt Lontoosta takaisin Pariisiin, palasin Nizzaan, ja menin naimisiin.”

Nyt Laurila-Lilin ranskalais-suomalaiseen perheeseen kuuluvat Marin ja hänen Richard-miehensä lisäksi poika Robin, 12, ja miehen kolme jo aikuista lasta.

Robin käy Nizzassa musiikkiluokkaa. Hän soittaa selloa ja laulaa kuorossa.

Musiikin täyteisen opiskelun vastapainona Robin harrastaa taidemaalausta ja urheilua. Vuorikiipeilyn, pyöräilyn ja tenniksen lisäksi poika on äidin peloista välittämättä aloittanut nyrkkeilyharrastuksen.

Robinin lempiruokaa on suomalainen makaronilaatikko, jota mummi ja ukki hänelle usein kokkaavat.

Koko perhe ranskalaistuu

Tapaamme Ritva ja Heikki Laurilan Garibaldin aukiolla kahvilassa, jonne paikallinen ulkosuomalaisyhteisö kokoontuu joka tiistai vaihtamaan kuulumisia.

”Mari lähti maailmalle 18-vuotiaana, ja meidän oli sitten pakko seurata perässä”, Ritva Laurila nauraa.

”Muutimme tänne alkusyksystä 2000 jäätyämme eläkkeelle.”

Laurilat muistelevat kaiholla televison 60- ja vielä 80-luvunkin suuria orkestereita, suorien lähetysten riemua ja tietenkin Mari-tyttären ensilevytystä Aja hiljaa isi.

”Saukki eli Sauvo Puhtila teki tähän alunperin saksalaiseen lauluun suomalaiset sanat, ja Jaakko Salo hoiti levytyksen. Levytyksen aikana Mari istui äidin sylissä ja minäkin olin siinä lähellä soittamassa kitaraa”, Heikki Laurila muistelee.

”Olin tuohon aikaan mukana monessa muussakin bändissä. Eläkkeelle jäätyäni kitaran soittaminen jäi kokonaan. Mutta hyvin olen viihtynyt ilmankin”, Heikki Laurila naurahtaa.

Vaikka kitara ei enää soi, on musiikki Lauriloiden elämässä yhä vahvasti läsnä etenkin Marin perheen kautta. Ja kohta taas lauletaan muiden suomalaisten mukana joululauluja Nizzan vanhan kaupungin tunnelmallisessa kappelissa.

”Ja viikoittain pelaamme petankkia sekä Nizzassa että läheisessä Antibesissa”, Laurilat kertovat.

”Meillä on kovat skabat Nizzan ja Antibesin suomalaisten kesken, ja myös pohjoismainen kisa, jonka Suomi voitti nyt toista kertaa peräkkäin.”

Niin hyvin kuin Laurilat Nizzassa viihtyvätkin, ei koti-Suomi ole kuitenkaan unohtunut.

Kesät pariskunta viettää aina Sulkavan kesämökillään, järven rannalla. Myös Robin vierailee mielellään mummin ja ukin luona Suomen suvessa.

”Robin puhuu sujuvaa suomea ja tykkää kovasti muun muassa kalastuksesta. Ainoa harmi ovat hyttyset, mutta muuten hän ikävöi kesäisin Suomeen. Suomi ja suomen kieli ovat aina olleet tärkeitä hänelle”, isovanhemmat kertovat ylpeinä.

”Tänään tein Robinille mustikkakiisseliä”, Ritva Laurila kertoo.

”Se oli päiväni kohokohta. On iso rikkaus, että olemme 12-vuotiaalle lapsenlapsellemme vielä tärkeitä.”

Kauhun ja surun kesä

Ritva ja Heikki Laurila kesälomailivat Suomessa myös viime heinäkuussa, jolloin Nizzan kauneudesta kuululla merenrantabulevardilla tapahtui terrori-isku.

Lauriloiden lähipiiri ei onneksi joutunut kokemaan terrori-tekoa tapahtumapaikalla, mutta terroripaikan lähellä asuvan Mari Laurilan perhe auttoi hätään joutuneita.

”Paikalla olleet ihmiset olivat lähteneet paniikissa juoksemaan pakoon ja yrittivät päästä kaikista ovista sisätiloihin turvaan”, Mari Laurila kertoo.

”Meidänkin portaikkoomme ryntäsi summa mutikassa ihmisiä – venäläisiä, norjalaisia, ranskalaisia, amerikkalaisia. Kello oli yli puolenyön, ja olimme nukkumassa. Heräsimme, kun kuulimme, että ovikelloamme soitettiin. Alkoi kuulua huutoja, että avatkaa ovia, avatkaa ovia.”

”Päästimme 15 ihmistä olohuoneeseemme turvaan ja sitten kanssamme seuraamaan tv:stä, mitä oikein oli tekeillä”, Mari Laurila muistaa.

”Kukaan ei oikeastaan vielä tuolloin tiennyt, mitä oli tapahtunut, mutta pikkuhiljaa kaiken kauheus selvisi.”

”Muut paitsi kaksi vieraistamme lähtivät muutaman tunnin kuluttua, kun tilanne alkoi joten kuten rauhoittua. Vain amerikkalaispariskunta pelkäsi lähteä ulos ja jäi luoksemme yöksi.”

Jo viime vuoden lopulla Pariisissa tapahtuneen terrori-iskun jälkeen Mari Laurila alkoi pohtia poikaansa kouluun viedessään, onko oikein päästää tätä enää kouluun.

”Nizzan iskun jälkeen mietin, voimmeko enää asua täällä. Mutta vähitellen ymmärsin, että on jatkettava samaan tapaan kuin ennenkin, elettävä elämäänsä normaalisti”, hän miettii.

”Ranska on terrorismin kohde enemmän kuin moni muu paikka, mutta toisaalta missä tahansa voi tapahtua jotain tällaista.”

Taiteilijajuhlaa

Kävellessämme Garibaldin aukiolta Nizzan vanhan kaupungin läpi kohti meren rantaa ohitamme teatterin, jossa Mari Laurilan musiikkiteatteriyhdistys äskettäin esitti kabareenäytöksiä.

Lili Kabarett muodostuu kahden eri saksalaistaiteilijan töistä maailmansotien väliseltä ajalta. Esityksessä kuullaan Karl Valentinin sketsejä ja Friedrich Holländerin musiikkia. Sketsit esitetään ranskaksi, laulut saksaksi,” Laurila kertoo.

Kabareen ensinäytökset onnistuivat niin hyvin, että Laurila on päättänyt lähteä viemään esitystä muuallekin. Ehkä Suomeenkin?

”Totta kai olisi hienoa tulla Suomeen. Mikäpä olisi upeampaa kuin saada juhlistaa 50-vuotistaiteilijajuhlaani kotimaassa!”

Lue myös: Elämä on kohdellut hyvin 80 vuotta täyttävää Pirkko Mannolaa – Katso upeat kuvat upean uran varrelta!

X