Marja Hintikka: ”Mieheni on järjettömän komea, rakastuimme samassa työpaikassa”

Kahdenkeskinen aika on tällä hetkellä kortilla.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Marja Hintikka uskoo, että ruuhkavuosia elävät ihmiset etsivät vastauksia ja kaipaavat vertaistukea, vaikka julkistakin.

Kahdenkeskinen aika on tällä hetkellä kortilla.
Teksti:
Marja Nyman

Tunnustan, että pirteä julkisuuden toimittaja-juontaja Marja on yksityiselämässä joskus kuin zombie. Hektisen päivän jälkeen heittäydyn sohvalle ja tyhjenen kuin ilmapallo, olen ihan nollat taulussa. Olen supersosiaalinen ihminen, mutta sellaisen päivän jälkeen olen nurkassa istuva mörkö. Olen tavoitteellinen suorittaja ja kontrollifriikki. Kaiken sen vastapainoksi lapset ovat minulle kuin terapeutteja. Arvostan heidän täydellistä vilpittömyyttään ja läsnäoloaan, he eheyttävät ja antavat voimaa.

 

Ennustan, että lasteni kasvaessa haluan olla heille oma itseni, aktiivinen äiti. Toivon voivani tarjota heille paljon tekemistä, kokemuksia ja hyvän suhteen rakastamaani luontoon. Haluaisin näyttää heille erilaisia kulttuureita ja elämäntyylejä. Arvostan itse suuresti toisten ihmisten huomioonottamista, empatiakykyä ja uskallusta tehdä elämänvalintoja toisia kunnioittaen. Olen oppinut sen kotoa.

 

Tunnustan, että rakastuin mieheeni ollessamme töissä YleX-kanavalla. Ihastuin hänen karismaansa, läsnäolokykyynsä, tapaan kunnioittaa toisia ja kantaa vastuuta. Bonuksena hän on vielä järjettömän komea, siis täydellinen pakkaus. Puhuimme paljon, meillä on alkuajoista ihania muistoja.

Tällä hetkellä kahdenkeskisen ajan järjestäminen on hieman hankalaa. Kun lapset on saatu nukkumaan ja arkiaskareet tehty, meillä on ehkä tunti aikaa istahtaa yhdessä alas. Joskus tilaamme kotiin megaherkkuja ja syömme niitä kynttilänvalossa. Onneksi ymmärrämme, että tämä on ainutkertainen ja hetken kestävä vaihe elämässä, jota muistelemme vielä lämmöllä.

 

Ennustan maailman olevan lapsilleni entistä kansainvälisempi. Mikä mahtaa joskus olla kotimaan käsite? Maailma globalisoituu, eikä se silti vie identiteettiämme. Olemme nuori kansakunta, mutta meillä on jo takana traagisia asioita, joskin maailmassa on vielä paljon raaempiakin historioita. En halua keskittyä miettimään nykyisiä negatiivisia asioita. Pahin pelkoni on siirtää omia pelkojani ja ennakkoluulojani lapsilleni. Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan pelko. Epävarmuus saa pelkäämään ja se muuttuu vihaksi.

 

Tunnustan, että nautin elämässäni eniten spontaanista tekemisestä ja olemisesta. Nautin hetkistä, jolloin ei ole pakko tehdä yhtään mitään. Joutilaat perheviikonloput ovat luksusta. Nautin luonnosta, ystävistä ja yleensä ihmisistä ja keskusteluista. Tykkään suunnitella ja järjestää juhlia, joissa kenenkään ei tarvitse turhaan jäykistellä.

 

Ennustan, että en ikinä lepää laakereillani enkä ole koskaan tylsistynyt. Olen työhullu, mutta olen opetellut rentoutumaan kantapään kautta. Kun mieheni tuli elämääni, hän opetti minua päästämään irti ja heittäytymään. Hänen kanssaan halusin opetella laadukkaaseen joutilaisuuteen. Se tuntui aluksi oudolta, mutta en romahtanutkaan. Pyrin etsimään jokaisesta päivästä tasapainottavan hetken itselleni.

 

Tunnustan rakastavani matkustelua ja aikovani vielä joskus tehdä pitkiä reissuja perheen kanssa. Haluan perehtyä ajan kanssa toisenlaisiin kulttuureihin ja elää paikallista elämää. Haaveilen telttaretkistä ja luonnossa liikkumisesta lasten kanssa, rauhallisista kokkailuhetkistä kotona.

Haaveissa on slow life, mutta tiedän, että joskus eläkepäivillä muistelen rakkaudella näitä kiireen täyttämiä päiviä.

 

Ennustan, että luotsaamani, paljon ennakkokohua herättänyt ohjelma Marja Hintikka Live nostaa katsojissa oikeasti pintaan niitä tunteita, joiden keskellä eletään, mutta joista kaikista ei voi puhua kenellekään. Ruuhkavuosia elävät ihmiset etsivät vastauksia ja kaipaavat vertaistukea, vaikka julkistakin.

X