Näyttelijä ja laulaja Tapio Liinoja: ”Kehkokuume ja hengitysvaikeudet pakottivat lopettamaan tupakoinnin”

Tapio Liinoja sai niin kovan keuhkokuumeen, ettei henki kunnolla kulkenut.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

"Pelaan pari kertaa viikossa korista, jotta pysyisin kondiksessa", Tapio Liinoja kertoo.

Tapio Liinoja sai niin kovan keuhkokuumeen, ettei henki kunnolla kulkenut.
Teksti:
Virpi Valtonen

TUNNUSTAN, että olen iloisella mielellä, kun puolentoista vuoden duuni huipentuu ja Lapinlahdenkatu-albumini on julkaistu. Levyn teko on vaivannut minua pitkään. Sävellykset ovat Pekka Hedkrokin ja tekstit omiani, kirjoitettu Helsingissä sijaitsevan Lapinlahdenkadun kommuunimme aikoina 80-luvulla. Lapinlahdenkadulla en enää ole paljon käynyt, mutta tämän projektin myötä olen pyörähtänyt vanhoissa maisemissa pari kertaa.

ENNUSTAN, että uuden albumin tiimoilta on kiva lähteä keikoille, vaikka en olekaan kummoinen soittaja. Kyllähän minä olen musiikkia ja laulua opiskellut 15-vuotiaasta, mutta olin niin laiska, että se sitten omaa tyhmyyttäni jäi. Ei voi syyttää kuin itseään. Keikkailu ja kaikki siihen kuuluva sählääminen ja matkustaminen ei minua sinällään vedä. Mitään mystistä keikkailussa ei ole, mutta lavalle on aina hienoa päästä.

TUNNUSTAN, että minulla on kommuuniajoiltamme 80-luvulta hienoja muistoja. Olin tuolloin tuore helsinkiläinen: pellonpiennar vaihtui jalkakäytäväksi, kun muutin kotipuolesta Etelä-Satakunnasta Porin ja Tampereen kautta pääkaupunkiseudulle, ensin Otaniemeen, sitten Tapiolaan ja lopulta Lapinlahdenkadulle. Meitä oli neljä kundia, ja ensimmäiset naisetkin tulivat kuvioihin silloin.

TUNNUSTAN, että elämässäni on koko ajan kaikki rempallaan, mutta jotenkin silti mennään eteenpäin. En ole pyrkinyt täydellisyyteen tai urasuunnitteluun – pois se minusta. Elämän pitääkin olla hakemista ja kyseenalaistamista. Jos olisin uraohjus, en olisi tehnyt sellaisia valintoja, joita edelleen teen.

TUNNUSTAN, että ääneni voi hyvin – omasta mielestäni paremmin kuin ennen. Olen ollut vuoden ilman tupakkaa. Poltin kauan ja lopetin pakon edessä. Olen tyypillinen suomalainen kundi, joka lopettaa vasta kun on pakko. Minulla oli keuhkokuume ja lääkäri sanoi, että nyt jumalauta Tapsa! Henki ei oikein pihissyt, joten päätös oli helppo. En tarvinnut apuvälineiksi mitään laastareita tai purukumia. Tupakoinnin lopettaminen vaikuttaa muutenkin positiivisesti terveyteen. Atooppisen ihonikin pitäisi voida nyt paremmin.

TUNNUSTAN seuraavani uutisia ja politiikkaa tiiviisti. Luen uutisia myös netistä, mutta tilaan edelleen muutamaa paperilehteä pystyäkseni hahmottamaan asioita vähän laajemmin. Parin viime vuoden aikana olen lukenut myös historiaa ja elämäkertoja. Kävin lähellämme olevassa pubissa järjestettävässä tietovisassa viimeksi eilen. Tietovisailu on kiva harrastus, mutta parhaimpaansa saa todella pyrkiä: siellä ollaan ihan tosissaan. Eilen tietoni riitti hopeaan.

TUNNUSTAN, että pelaan pari kertaa viikossa korista, jotta pysyisin kondiksessa. Vähäinenkin nopeus on karissut, mutta silti pelaaminen on hauska harrastus. Meillä on myös kaksi isovillakoiraa, ensimmäiset eläimeni Nemi ja Moa, joiden kanssa tulee käytyä joskus ulkona. Olin luullut olevani kaikelle allerginen, mutta koirillemme en ole.

ENNUSTAN, että minut nähdään ensi kesänä teatterilavalla. Kirjoitan Kivisen Mikon kanssa Valkeakoskelle Lapinlahden lintujen lauluihin pohjautuvaa Elämä janottaa -näytelmää.

Lapsemme Vili ja Aino muuttivat hiljattain pois kotoa, ja kahden huoneen vapautuessa minä ja vaimoni Virpi saimme molemmat omat työhuoneet. Virpi on graafikko ja tekee myös kotona töitä.

TUNNUSTAN, että viime syksynä tekemäni rooli pohjoismaisessa The Committee -leffassa oli aikamoinen haaste. Olen lukenut englantia vain kolme vuotta lukiossa ja jouduin tankkaamaan ulkoa pitkiäkin reploja, silti nautin. Siinä touhussa oli otetta.

The Committee käsittelee komedian keinoin pohjoismaista yhteistyötä: sen mahdollisuuksia, toivottomuutta ja väärinymmärryksiä. Oli kivaa näytellä englanniksi ja puhua tauoilla ruottia. Voisin näytelläkin ruotsiksi.

TUNNUSTAN ilahtuvani tolkuttoman vihapuheen, trollaamisen ja barbaarisuuden rinnalla siitä, kun joku luo jotain uutta. Tuo valoa, värikkyyttä ja toivoa elämään. Viimeksi ilahduin Karoliina Hellbergin taiteesta.

Keskustelu on tällä hetkellä sosiaalisessa mediassa ja muuallakin masentavaa, kielellisesti arvotonta ja surkeaa. Maahanmuuttajakeskustelu on kammottavaa: vastakkainasettelu vain lisääntyy, kun kulttuurit törmäävät ja asioista ajatellaan eri lailla. Sanon suoraan, että rikosten tekijät pitää panna aisoihin, siinä ei auta mikään muu. Harmillista on, että jos näitä asioita liikaa kommentoi, joutuu keskusteluissa rasistiksi.

X