Pitkästä liitosta eronnut Merja Tammi: ”Minä olin aina syyllinen”
Merja Tammi hakee avioeroa lähes kolmekymmentä vuotta kestäneen avioliiton jälkeen. Päällimmäinen tunne on helpotus.
Merja Tammi kertoo, että iloisen ulkokuoren alla on ollut paljon surua ja pettymyksiä.
Yksikin mekko olisi ihmetyksen aihe. Nyt niitä on sängyllä neljä. Mekoissa kiteytyy Merja Tammen, 61, uusi elämänvaihe, joka alkoi, kun lähes kolmekymmentä vuotta kestänyt avioliitto Ari Koveron kanssa päättyi.
”Nämä ovat ensimmäiset mekkoni vuosikymmeniin. Olen löytänyt itsestäni jälleen naisen.”
Merja muutti maaliskuussa parin yhteisestä kodista Porvoosta ostamaansa taloon. Avioerohakemuksen hän jätti 13. huhtikuuta.
Hetkinen. Merjan avioliitonhan piti olla se tarina, jossa rakkaus ylitti kaikki esteet?
Merja hymähtää:
”Iloisen ulkokuoreni alla on ollut paljon surua ja pettymyksiä.”
Hetken hiljaisuuden jälkeen hän lisää:
”Helvetillistäkin selviytymistä.”
Sen vuoksi hän tervehtii uutta elämänvaihetta vilpittömän iloisena.
”Ero oli ehdottomasti helpotus.”
Uusperheen kurimus
Vuonna 1982 Merja oli naimisissa ja kahden lapsen äiti. Koti oli paritalossa, jonka toiseen puolikkaaseen Ari muutti silloisen vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa. Kemiat kohtasivat.
”Ari oli elämänmyönteinen, innostuva ja ihana”, Merja muistelee.
Kun suhde tuli ilmi, Ari muutti perheensä kanssa pois. Tauon jälkeen Merja ja Ari alkoivat tapailla uudelleen. Syksyllä 1986 kumpikin erosi liitoistaan ja he muuttivat yhteen asumaan. Naimisiin he menivät tammikuussa 1988.
Merjan lapsista toinen jäi asumaan isänsä kanssa, mikä aiheutti ulkopuolisten paheksuntaa. Rankinta olivat Arin eron jälkimainingit, jotka värittivät yhteistä elämää vuosi toisensa jälkeen.
”Vieraiden lasten rakastaminen ei ole helppoa. Aina ei edes sietäminen. Jos lasten toinen vanhempi on oikein hankala, uusperhe on helvettiä, joka jatkuu ja jatkuu. Elämästä tulee selviytymistä päivästä toiseen.”
Asioiden hoitamista ei helpottanut se, että Merja oli menestynyt Miss Suomi sekä Miss International Beauty ja Miss Maailma -kilpailuissa.
”Olin heikoilla, kun jouduimme hoitamaan lasten asioita viranomaisten kanssa. Missi vastaan akateemisesti koulutettu henkilö.”
Oli hetkiä, jolloin Merja tunsi, ettei jaksa enempää. Ensimmäisen kerran hän pohti eroa jo 90-luvun alussa.
Miksi jäit?
”Lasten takia. Ja Ari oli ihana, vaikka ei pystynytkään olemaan jämäkkä.”
Piina ei päättynyt kokonaan edes silloin, kun Arin 80-luvun puolivälissä syntynyt kuopus täytti kahdeksantoista vuotta. Käyttäytymismallit olivat ehtineet siirtyä sukupolvelta toiselle.
”Minä olin aina syyllinen.”
Ikuinen muurahainen
Uusperheen ongelmien lisäksi parisuhdetta kuormitti taloudellinen kurimus.
Merja perusti mallitoimiston vuonna 1984 varmistaakseen toimeentulon avioeron jälkeen.
”Minulle on edelleen tärkeää pärjätä omillani.”
Ari yritti rakennusalalla. Hän osti asuntoja, joita remontoi myyntikuntoon. Merja koetti toppuutella liiketoiminnan kasvattamista, mutta suostui lopulta takaamaan tarvittavia lainoja. Se oli virhe. Yritys kaatui 90-luvun lamaan. Merja ja Ari menettivät omaisuutensa ja joutuivat velkasaneeraukseen.
Uusperheeseen oli syntynyt ensimmäinen yhteinen lapsi vajaata vuotta aiemmin. Merja odotti toista tietäen menettävänsä kodin ennen lapsen syntymää.
”Melkein toivoin, ettei vauva syntyisi, vaan säästyisi kaikelta kurjuudelta.”
Sitten Merja keksi selviytymiskeinon. He perustivat Porvoon Hongakseen vanhusten palvelutalon ja ruokapalvelun.
”Tein 150 ruoka-annosta päivässä. Muistan kuopukseni ensimmäisestä elinvuodesta vain pieniä pätkiä.”
Merja on käynyt läpi muistojaan eron jälkeen. Onnellisimpana hän muistaa ajan, jolloin heillä ei ollut rahaa eikä yrittäminen vielä ollut riistäytynyt hallinnasta.
”Työmäärästä huolimatta aika Hongaksessa oli ihanaa huvikumpumeininkiä.”
Palvelutalo vaihtui etanafarmiin ja edelleen vuonna 1999 avattuun etanaravintola Timbaaliin. Vuonna 2005 he perustivat ravintolan yhteyteen hotellin ja sen jälkeen keramiikkaa tuottaneen Porvoon Pajan. Vuonna 2013 he ostivat takaisin Timbaalin ja vuotta myöhemmin avasivat kahvilan.
”Se on avioliittomme tarina. Kiidimme projektista toiseen vauhdilla, ettei tarvinnut pysähtyä miettimään.”
Yrityksistä jokainen sai alkunsa Merjan taidoista ja luovuudesta.
”Ruoanlaitto, keramiikka, maalaus… Niiden piti olla harrastuksiani, mutta lahjakkuuteni valjastettiin teollisuuden hyötykäyttöön.”
Merja kantoi vastuun ideoinnin lisäksi toteutuksesta.
”Tunnen joutuneeni tekemään aina suorittavan työn. Olen ollut se Aisopoksen sadun muurahainen.”
Merja ei väheksy Arin työpanosta. Töitä on tehty yhdessä.
”Silti olisin toivonut puolisolta kykyä nähdä, etten jaksa, vaikka en sitä näyttänyt. Minua kuvataan aina vahvaksi. Näkisivätpä niin sanovat, millaisia itkuja olen vääntänyt!”
Jyrkkä alamäki
Ratkaiseva käänne Merjan ja Arin suhteessa tapahtui, kun Merja sairastui meningo-bakteerin aiheuttamaan aivokalvontulehdukseen vuonna 2004. Hän selvisi hengissä vain nipin napin ja hyvällä onnella.
Kuntoutuminen vei yli vuoden. Pysyväksi vaurioksi jäi muun muassa toisen korvan kuuroutuminen.
Pitkän aikaa Merja koki menettäneensä naiseutensa. Hän oli puoliksi halvaantunut, silmät katsoivat kieroon ja olo oli kaikkea muuta kuin hehkeä.
”En kokenut saavani lohtua Arilta. Silloinkin minun piti olla vahva osapuoli.”
Merja pystyi itkemään kurjuuttaan vain kerran ystävälleen. Jotain särkyi.
”Siitä eteenpäin avioliittomme meni alamäkeä.”
Kaksi viimeksi kulunutta vuotta olivat raastavia.
”Ei ollut intohimoa moneen vuoteen. Kumpikaan ei kunnioittanut toista. Riitelimme, nälvimme toisiamme ja puhuimme rumasti.”
Merja ehdotti Arille monta kertaa, että he keskustelisivat suhteestaan. Miettisivät, pitäisikö erota. Tuorein kerta oli syksyllä 2015, jolloin Merja aavisti Arin ihastuneen johonkin toiseen naiseen.
”Kylmää sotaa välillämme oli kestänyt vähintään pari vuotta. Oli vain ajan kysymys, koska toinen löytää uuden. Ari oli löytänyt syksyn aikana yhteisen sävelen jazzlaulaja Maija Hapuojan kanssa.”
Merjan kysyessä Ari kielsi suhteen. Se loukkasi. Ilman sitä he olisivat voineet erota ystävinä.
”En voi olla kaveri miehen kanssa, joka valehtelee kolmenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen.”
Nopeasti surtu
23. helmikuuta myös Ari myönsi haluavansa erota. Sen kuuleminen oli lopulta kuitenkin sokki.
”Verenpaineeni nousi varmaan kahteensataan. En nähnyt elämää Arin rinnalla houkuttelevana enää pitkään aikaan. Ehkä silti olisin halunnut selvittää, onko meillä mitään mahdollisuuksia millään keinoilla.”
Yhteisiin vuosiin mahtui onnellisiakin hetkiä.
”En surrut eroa Arista, vaan entistä elämää ja sen muistoja.”
Järkytys ja suru menivät nopeasti ohi. 25. helmikuuta Merja osti itselleen talon, johon muutti kuukautta myöhemmin. Avioerohakemuksen hän kirjoitti yksin. Harkinta-aika alkoi 13. huhtikuuta. Ero tulee voimaan 20. lokakuuta. Ari täyttää 70 vuotta viikkoa myöhemmin.
”Ikäerokin alkoi vaikuttaa suhteessamme. Koin olevani useamman ihmisen muistina jo vuosia.”
Merja katselee mekkojaan.
”Olinko jo pitkään vain jätkäkaveri? Ainakin koin olevani kaikkea muuta kuin vaimo.”
Nyt tilanne on toinen.
”En ole onneton ja surullinen. Päinvastoin. Elämä kuplii. Nyt minulla on mahdollisuus onnelliseen elämään ilman rajoitteita.”
Uusi alku
Merja jäi osa-aikaeläkkeelle huhtikuussa.
”Teen päiväohjelman sen mukaan, mikä minua huvittaa. Se on mahtavaa.”
Hän kirjoittaa kahta kirjaa, kuvitettua satukirjaa ja autofiktiivistä omaelämäkertaa työnimellä Tarja Mämmi on the road.
”Suurin osa sen tapahtumista on elämästäni, mutta arvailujen varaan jää, mikä ei ole.”
Runko on valmiina. Kesän aikana Merja palaa todellisille tapahtumapaikoille ympäri Suomea verestämään muistojaan.
Eron jälkeen Merja oli tyttärensä kanssa kaupunkilomalla Kööpenhaminassa. Hän kiinnitti huomiota siihen, kuinka paljon tyttäreen kohdistettiin katseita.
”Katsopas tarkemmin, äiti. Sinua katsotaan yhtä paljon”, tytär huomautti.
Kuplivan hyvä olo näkyy ulospäinkin.
Oletko valmis uuteen rakkauteen?
”Totta kai. Hämmästyisin, jos menisin vielä naimisiin. Toisaalta olen yllättänyt itseni lyhyessä ajassa jo useasti. Käytänhän jopa mekkoja.”
Merja alkoi seurustella ensimmäisen aviomiehensä kanssa 17-vuotiaana. Siitä liitosta hän muutti yhteen Arin kanssa. Hän ei ole koskaan asunut yksin tai käynyt treffeillä teatterissa, oopperassa, ravintolaillallisella tai taidenäyttelyssä. Nyt sellaiseen on aikaa.
”Aion suuntautua ulospäin, ihmisten pariin.”
Muitakin suunnitelmia on:
”Entinen Merja tuli takaisin. Tämä on uuden, ihanan vaiheen alku. Lupaan pitää hauskaa loppuelämäni ajan.”