Ministeri Kai Mykkänen: Suomen riippuvuutta Venäjän energiasta liioitellaan – ”Emme kaadu, vaikka putki tukkeutuisi välittömästi”
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen peri isältään innostuksen politiikkaan ja äidiltään venäjän taidon.
Kai Mykkäsen mukaan Suomen ja Venäjän väliset suhteet ovat kunnossa, mutta jännitys Itämerellä huolestuttaa.
Henkilöstöpäällikön ilme oli vakava. Hän heilutti Kai Mykkäsen passia kädessään ja sanoi, että nyt on ongelma.
Henkilöstöpäällikkö oli laskenut Mykkäsen passin sisään- ja ulostuloleimat ja huomannut, että yksi sisääntuloleima puuttui. Mykkänen oli työskennellyt jo jonkin aikaa Sampo Pankin yritysasiakkaista vastaavana rahoituspäällikkönä Pietarissa ja törmännyt usein kankeaan byrokratiaan, mutta aina se yllätti ja harmitti. Nytkään ei auttanut muu kuin selvittää, miksi passissa ei ollut sitä yhtä sisääntuloleimaa.
Kun asia tutkittiin pari päivää, huomattiin, että rajalla passintarkastajalla oli ollut väärä leimasin, minkä takia leimassa oli yksi nuoli väärinpäin. Mykkänen sai sapiskaa siitä, ettei itse ollut tarkistanut heti leimauksen jälkeen passiaan, sillä passin omistaja on vastuussa oikeista leimoista. Tällaista oli elämä Venäjällä, tylyn byrokratian maassa.
Joskus byrokratia sai huvittaviakin piirteitä. Mykkänen oli vuosina 2006–2008 avainhenkilönä projektissa, jossa Sampo Pankki osti 50 hengen venäläispankin, mutta hänen oli vaikea avata ostettuun pankkiin tiliä.
”Meni monta päivää ennen kuin allekirjoitukseni hyväksyttiin. Se ei ollut täysin samanlainen kuin alkuperäinen, johon sitä verrattiin. En tiedä, halusiko pankkimme controller näyttää, että hän on tarkka tyyppi vai mistä olisi kysymys, mutta tällaisia asioita tapahtui usein.”
Isoisä pakeni Suomeen
Kulttuurisilta yhteentörmäyksiltä ei voinut välttyä, vaikka Kai Mykkänen puhuu sujuvaa venäjää. Se ei ole sattumaa, vaan tästä hän saa kiittää äitiään. Kai Mykkäsen äiti Maria Mykkänen, omaa sukua Sokolow, on emigranttien tytär. Hänen isoisänsä pakeni perheineen vallankumousta Suomeen.
Maria Mykkänen syntyi ja kasvoi Suomessa, mutta kotikielenä oli pääosin venäjä. Hän työskenteli tulkkina Moskovan Suomen-suurlähetystössä ja Yleisradiossa.
Kotitaustansa takia Kai Mykkänen valitsi ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi venäjän Espoon Tapiolassa 1980-luvun puolenvälin jälkeen. Venäjän kielen imago ei ollut korkealla, ja harva ymmärsi, että siitä olisi jotakin hyötyä.
”Äiti oli avulias venäjän kielen läksyissä. Opettajat vaihtuivat tiheään, mutta äitini auttoi epätoivon het- kinä, sillä en ollut kovin lahjakas kielissä.”
Itse asiassa koko ministeri Kai Mykkästä ei olisi olemassa ilman venäjän kieltä.
Kai Mykkäsen isä Jouni Mykkänen, silloinen Yleisradion radiojohtaja ja entinen kokoomuksen kansanedustaja, meni 1975 Yleisradiossa venäjän kielen tunneille, jossa opettajana toimi Maria Sokolow. Näin Kai Mykkäsen vanhemmat tapasivat.
”Äitini ei kyllä onnistunut siinä, että isäni olisi oppinut venäjää. Meillä ei kotona edes opetusmielessä puhuttu venäjää.”
Ministerin silmin
Kai Mykkänen työskenteli Pietarissa kaksi vuotta, Suomeen hän palasi vuonna 2008. ”Tässä vaiheessa tuli ajankohtaiseksi perheen perustaminen, eikä vaimoni, joka on eläinlääkäri, halunnut jäädä Venäjälle.”
Nyt Kai Mykkänen katsoo Venäjää ulkomaankauppaministerin silmin.
”Ukrainan tilanteesta sanon aina venäläisille, että ainoa tie pakotteista luopumiseen on Minskin sopimuksen noudattaminen. Se ei ole ristiriidassa sen kanssa, etteikö arkisia asioita voida hoitaa venäläisten kanssa. Hyvin harva meidän Venäjällä toimivasta 400 yrityksestä on vetäytynyt sieltä.”
Kun Mykkänen kävi Moskovassa muutamia viikkoja sitten, hän yllättyi myönteisesti siitä, että suomalaiset yritykset kertoivat jopa kymmenien prosenttien myynnin kasvusta.
Mykkäsen mukaan Suomen ja Venäjän väliset suhteet ovat kunnossa, mutta jännitys Itämerellä huolestuttaa.
”Kun Suomen ja Venäjän välille tulee kupruja, osaamme hoitaa ne perinteisesti. Isompi riski liittyy siihen, jos Itämeren alueella syntyy jännitystä. Se voisi tulla ajankohtaiseksi esimerkiksi siinä vaiheessa, jos Valko-Venäjällä tulisi vallankumous ja siihen liittyen Kaliningradin asema kyseenalaistettaisiin. Kaliningradissahan sijaitsee Venäjän Itämeren laivaston päämaja. Silloin Suomen on aika mahdotonta pysyä ulkopuolella, sillä olemmehan läntisen yhteisön osa.”
Itämeri on Suomelle elintärkeä kauppareitti maailmalle.
”Jos naapurissa alkaa sapelinkalistelu, on selvää, ettei se toimisi tässä tilanteessa.”
Energiaa ja Afrikkaa
Monet suomalaiset miettivät, onko Suomi liian riippuvainen Venäjältä tulevasta energiasta. Mykkäsen mukaan riippuvuutta on liioiteltu.
”Ostamme Venäjältä hiiltä ja öljyä, joita voidaan ostaa muualtakin. Ainoa, josta olemme riippuvaisia, on maakaasu, ja sitä käytetään meillä valitettavan vähän, alle kymmenen prosenttia. Emme kaadu, vaikka putki tukkeutuisi välittömästi.”
Myös uraania ostetaan Venäjältä. ”Sitäkin meillä on parin vuoden varastot, joten mikään äkillinen kriisi ei aiheuta ongelmia. Kriisin aikana pystytään tekemään tuotannossa sellaisia muutoksia, että voimme käyttää myös muualta ostettua uraania.”
Mykkänen on puolen vuoden ministerikautensa aikana ollut matkoilla yli 50 päivää. Yksi matkoista suuntautui Keniaan ja Tansaniaan.
”Olin Afrikassa kehitysministerinä, mutta myös ulkomaankauppaministerinä. Ensi vuosikymmenellä afrikkalaisia kaupunkilaisia on jo enemmän kuin kaupunkilaisia on Kiinassa ja Intiassa. Se tarkoittaa rakentamista, kerrostaloja, hissejä, koneita ja laitteita. Suomalaiset yritykset voisivat olla Afrikassa nykyistä enemmän.”
Mykkänen korostaa vapaakaupan merkitystä.
”Se on kaikista tärkeintä kehitysapua. Paljon parjattu globalisaatio on mahdollistanut sen, että Kiina ei ole enää kehitysmaa ja että Intiassa puoli miljardia ihmistä on päässyt äärimmäisestä köyhyydestä alimpaan keskiluokkaan.”
”Päätin toimia itse”
Yhteisten asioiden hoitaminen tulee Kai Mykkäselle kodin perintönä.
”Kun isä oli ollut politiikassa, oli luontevaa ajatella, että asioihin voi vaikuttaa valtion tai kunnan kautta. Jos joku asia oli menossa mielestäni pöhkösti, päätin toimia itse.”
Lukioikäisenä Mykkänen huolestui luonnosta. Hän perusti luokkatovereittensa kanssa ryhmän, joka keräsi nimiä Espoon Laajalahden suojelemiseksi ja teki aloitteita kierrätyspisteistä.
Sitten seurasivat Suomen lukiolaisten liiton ja Kokoomuksen nuorten liiton puheenjohtajuudet. Tie johti pian Espoon valtuustoon, ja viime vaaleissa hän pääsi ensimmäisellä yrittämisellä eduskuntaan.
”Kun valmistuin ekonomistiksi, ajattelin, että haluan tehdä jotakin muuta kuin politiikkaa, joten menin Venäjälle töihin pankkihommin, sitten yrityskonsultiksi ja sen jälkeen teollisuuden Venäjä-ekonomistiksi. Siinä meni viisi vuotta, minkä jälkeen tuli olo, että olen niin hullu, että minua innostaa sittenkin enemmän Suomen parantaminen kuin yritysten tulostavoitteet. ”
Mykkänen hakeutui silloisen elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen erityisavustajaksi.
”Siinä näki, onko hommassa mitään järkeä. Kiirettä riitti, mutta oli siinä sen verran järkeä, että viime eduskuntavaaleissa ryhdyin ehdokkaaksi.”
Aluksi pelotti
Kun Kai Mykkänen valittiin eduskuntaan, hän teki monenlaisia suunnitelmia. Ainoa asia, mitä hän ei ajatellut, oli se, että hän olisi pian ministeri. Mykkänen olikin yllätysnimi, kun Lenita Toivakka luopui ministerin paikasta viime kesäkuussa.
”Hirveän vaikeaa olisi ajatella, että en olisi suostunut ministeriksi. Ratkaisu ei ollut helppo, koska minulla on 4- ja 7-vuotiaat pojat ja koska myös vaimoni tekee paljon töitä. Aluksi pelotti, että miten tämä onnistuu, mutta jos olisin vastannut kieltävästi, olisin jäänyt miettimään, tuleeko koskaan enää toista mahdollisuutta.”
Mykkänen sanoo tienneensä, että kyseessä on aivan eri tason homma kuin rivikansanedustajan työ.
”Kansanedustajana ollaan enemmän katsomossa tarkkailijana ja kommentaattorina, nyt ollaan tekijänä.”
Mikä ministerin tehtävissä on yllättänyt eniten?
”Suomessa hallituksen toiminta on persooniin ja luottamukseen sidottua. Samalla sattuma voi vaikuttaa siihen, että jokin idea on tullut jollekin tietoon ja sitten se otetaan esiin. Toisaalta tällaisissa tilanteissa pystyy vaikuttamaan, mutta toisaalta siinä on riski, että päätös saattaa syntyä sattumanvaraisesti.”
Mykkäsen mukaan pyrkimys järkeviin ratkaisuihin on vilpitöntä, mutta päätöksenteko on välillä kotitekoista.
”Kuvittelin, että kun neuvotellaan ministerikokoonpanolla, päätöksenteko olisi systemaattisempaa ja uusiin aloitteisiin tarttuminen varovaisempaa. Toisaalta se toimii, kun ratkaisuihin on pakko päästä kolmen varsin erilaisen puolueen kesken.”