Aino-Kaisa Saarisen salainen ase mahtuu takakonttiin

Flunssa kaatoi Suomen hiihtojoukkueen Tour de Skillä. Sama katastrofi ei saa toistua Falunin MM-kisoissa. Sitä varten joukkueella on salainen ase. Mutta tarttuvatko kaikki aseeseen?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Ensimmäiseksi Aino-Kaisan on koottava upouusi vesikäyttöinen imuri. Taustalla tuolin karmilla Aino-Kaisan kilpailussa käyttämä numeroliivi.

Flunssa kaatoi Suomen hiihtojoukkueen Tour de Skillä. Sama katastrofi ei saa toistua Falunin MM-kisoissa. Sitä varten joukkueella on salainen ase. Mutta tarttuvatko kaikki aseeseen?
(Päivitetty: )
Teksti:
Sanna Puhto

Laivan vessassa kuulee, kuinka viereisessä loosissa niistetään nenä tyhjäksi. Samat kädet, jotka pyyhkivät nenän, tarttuvat kohta ovenripaan ja jättävät siihen valikoiman bakteereita ja viruksia.

Joku pärskii kahvilan jonossa.

Yskivä kanssamatkustaja käpälöi taxfree-myymälän valikoimia.

Niin paljon on flunssaista kansaa liikkeellä, että jos minä olisin maajoukkuehiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen, en uskaltaisi olla tässä laivassa. Pelkäisin sairastuvani.

Aino-Kaisa kuitenkin on tässä laivassa. Itse asiassa koko Suomen sprinttihiihtojoukkue on lastattu mukaan. Hiihtäjät ovat matkalla Tallinnaan ja sieltä Etelä-Viroon Otepäähän maailmancupin kisoihin.

Aino-Kaisa ei lymyile hytissä pöpöjä paossa, vaan istuu kaikessa rauhassa ravintolassa aamiaisella. Paikoiltaan hän ei kuitenkaan juuri liiku. Hän viettää parin tunnin matkan pöydässä aamun lehtiä lukien.

Vuodenvaihteessa hiihdetyllä Tour de Skillä 80 prosenttia Suomen maajoukkueen hiihtäjistä sairastui.
Koettelemuksen jälkeen joukkuejohto päätti tehdä jotain, että vastaava ei toistuisi Falunin MM-kisoissa.

Suomalaisten salainen ase on tuliterä, vesisuodattimella varustettu ja maksaa yli kaksi tonnia. Kaikki hiihtäjät on määrätty käyttämään sitä.

Se on allergikkojen suosima vesi-imuri, joka kulkee joukkueen mukana.

Jo ovella haistaa

”Hienoa, ei kokolattiamattoa”, Aino-Kaisa sanoo päästessään huoneeseensa Otepään Hotelli Pühäjärvessä.

Kokolattiamatot eivät ole hiihtäjien mielestä hyvä juttu. Ne keräävät pölyä ja tekevät huoneilman tunkkaiseksi. Pöly tuntuu kurkussa ja saa nenän vuotamaan. Hiihtäjät kiertävät kisoja Keski-Euroopassa, jossa kokolattiamatot ovat yleisin lattianpäällyste. Virossa käytetään onneksi muitakin vaihtoehtoja.

”Jo ovella haistaa, että täällä on siistiä”, Aino-Kaisa sanoo.

Hän aikoo silti imuroida. Niin hän tekee aina kisapaikalle tullessaan. Jos Aino-Kaisan mies Tom Gustafsson olisi mukana kisamatkalla, hän katselisi nyt päätään pyöritellen vaimon touhuja.

”Hotellissa on siivoojat, mutta sinä tulet oman imurin kanssa. Olet kreisi”, mies sanoisi.

Ei siivoaminen kuitenkaan hullua ole.

”Jos edellisellä asukkaalla tai siivoajalla on tartuntatauteja, ne leviävät tehokkaasti hotellihuoneiden kautta,” Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen virologian yksikön päällikkö Carita Savolainen-Kopra sanoo.

Erityisiä pöpöpesäkkeitä ovat ovenkahvat, hanat, wc-pöntön huuhtelupainike, puhelimen luuri ja television kaukosäädin.

Juuri tähän vuodenaikaan on liikkeellä runsaasti influenssaa ja nuhakuumetta aiheuttavia viruksia. Yleisin nuhakuumevirus, rino, on erityisen sitkeä. Se säilyy vuorokauden kyvykkäänä tartuttamaan eikä taltu helposti edes alkoholipohjaisella puhdistusaineella.

”Myös oksennustautia aiheuttava norovirus on surullisen kuuluisa kestävyydestään. Se selviää kuivillakin pinnoilla viikon. Eikä siinä kaikki. Vaikka ihminen parantuu vatsataudista, hän voi tartuttaa norovirusta yli viikon sen jälkeenkin”, Savolainen-Kopra sanoo.

Ei siis ihme, että pari vuotta sitten melkein koko Norjan hiihtojoukkue joutui jättämään Val Senalesin korkeanpaikan leirin kesken vatsataudin takia.

Tätä taustaa vasten on yllättävää, että Aino-Kaisa ja muut hiihtäjät eivät imuroi pöpöjen takia.

He taistelevat pölyä vastaan.

Ei rituaali

”Pöly ärsyttää hengitysteiden limakalvoja. Kun ne ärtyvät, tartuntoja tulee helpommin”, hiihtomaajoukkueen lääkäri Markus Pörsti kertoo.

Hiihto on kova laji hengityselimille. Noin 70 prosentilla huippuhiihtäjistä on astmaan viittaavia tulehdusmuutoksia keuhkoissaan. Tämä johtuu siitä, että hiihtäjien keuhkot joutuvat kestämään raakaa pakkasilmaa maksimisuorituksessa. Moni kärsii myös pölyallergiasta.

Aino-Kaisa hakee ensi töikseen imurin huoltoautosta. Se on upouusi, tosin samanlainen kuin joukkueen edellinen pölynimijä.

”Joukkueella on ollut imuri matkassa niin kauan kuin minä olen kisoja kiertänyt”, hän sanoo.

Vaikka joukkueenjohto on viime aikoina patistanut hiihtäjiä imuroimaan, laitteelle ei ole tungosta. Aino-Kaisa saa sen heti käyttöönsä. Tilanne on tuttu.

”Olen yksi tunnollisimmista imuroijista, vaikka monella on minua pahempi pölyallergia.”

Mutta miksi hän näkee imuroinnin vaivan? Huoneessa ei ole kokolattiamattoa eikä se vaikuta likaiselta. Onko siivoaminen rituaali vai totteleeko hän vain valmennusjohtoa?

”Pystyn kilpailemaan, vaikka en imuroisi. Ennen kaikkea olen pikkutarkka luonne. Tällä tasolla pienet
asiat ratkaisevat. Haluan tehdä kaikkeni onnistumisen eteen.”

Aino-Kaisa olikin niitä harvoja, jotka säästyivät sairastumiselta Tour de Skin aikana.

”Minulta kyseltiin, mitä kuolemantautia kannan, kun ympäriltäni kaikki lakoavat.”

Sukat sängyn alla

Aino-Kaisa kokoaa imurin käyttökuntoon ja kohta hänen kätensä liikuttavat imurin valaistua suutinta pitkin jalkalistoja ja sängynalustaa.

Aina eivät yöpymisolosuhteet ole näin siistit. Liberecin MM-kisoissa Tšekeissä kuusi vuotta sitten joukkue asui asuntolassa, joka oli likaisuudessaan vertaansa vailla.

”Konttasin imurin kanssa lattian läpi kaksi kertaa. Sängyn alta löytyivät edellisen asukkaan sukat. Imurin säiliöön kertyi puolen metrin mittainen pötkylä pölyä.”

Tuhnuinen majapaikka ei haitannut kisasuoritusta. Niistä kisoista Aino-Kaisalle tuli kolme kultaa.

”Hotellin siivoojat tarjoutuvat joskus imuroimaan puolestani, mutta en anna heidän tehdä sitä. Tämä täytyy tehdä itse.”

Tahroja patjassa

Täällä Otepäässä Aino-Kaisa on ehtinyt purkaa matkalaukustaan oman tyynyn ja nallen. Ne ovat paikoillaan sängyssä.

Nallen nimi on Nallukka. Se on hänen miehensä koripalloiluaikoina saama ihailijalahja.

”Nallukka on mukana aina silloin, kun Tom ei ole. He eivät ole koskaan yhtä aikaa.”

Oman tyynyn hän tuo, koska se vaikuttaa nukkumiseen kaikkein eniten.

”Istun vaikka matkalaukun päällä, jotta saan sen mahtumaan.”

Nyt Nallukka, tyyny ja lakanat lentävät syrjään, kun Aino-Kaisa käy sängyn kimppuun imurin kanssa.

”Hyi hitto! Tuolla on jotain tahroja.”

Runkopatjassa on kieltämättä epämääräinen läikkä. Sijauspatja sen sijaan on tahraton. Aino-Kaisa imuroi sen varmuuden vuoksi molemmilta puolilta. Sitten hän petaa sängyn.

Vartin kuluttua operaatio on valmis.

Hän kaataa vesisäiliön vedet vessanpönttöön. Vesi on samean harmaata ja siinä uiskentelee jokunen näkyvä pölytuppo.

”Ajattelin, että täällä olisi turha imuroida, mutta ei näköjään ollut”, hän sanoo säiliötä huuhdellessaan.

Sitten hän pesee kädet, rasvaa ne ja vetää kertakäyttöiset kumihanskat käsiinsä.

Kumihanskat?

Hanskat kädessä syömään

Aino-Kaisan kisalaukusta löytyy aina pakkaus kertakäyttöisiä kumihanskoja. Niillä voi hoitaa käsien ihoa. Varsinkin käsidesi kuivattaa ihon haavoille.

”Kuivat kädet tykkäävät, kun antaa kosteusvoiteen imeytyä rauhassa hanskojen sisällä. Näin käsiä voi käyttää ilman, että sotkee rasvalla.”

Toki Aino-Kaisa myös välttelee tartuntoja kumihanskojen avulla.

Hän aikoo tänäänkin mennä syömään kumihanskat kädessä.

”Sotšissa norjalainen ampumahiihtäjä Ole-Einar Bjørndalen tuli oikein ihmettelemään, mitä puuhaan.”

Ei Aino-Kaisa sen kummempaa tee kuin keräilee hanskat kädessä ruoat seisovasta pöydästä. Sitten hän menee paikalleen, riisuu hanskat ja ryhtyy syömään.

Sotšin olympialaisissa Aino-Kaisa oli menossa askeleen pidemmälle tartuntojen välttelyssä. Hän pyysi hammaslääkäriystäväänsä lähettämään hengityssuojaimia. Ystävä laittoi paketin postiin, mutta se ei ehtinyt ajoissa perille. Asia jäi sikseen, eikä Aino-Kaisa ole vielä siirtynyt hengityssuojaimiin.

Mutta nyt on aika heittää hyvästit ja päästää Aino-Kaisa lenkille ennen ruokailua.

Kätelläänkö hyvästiksi?

”Kätellään vaan. Minulla on kumihanskat kädessä.”

Norjalaisten ase

Suomalaiset hiihtäjät eivät ole ainoita, jotka taistelevat huonepölyä vastaan. Myös norjalaiset tekevät niin. He muovittavat pölyn.

”Käytämme samanlaista suojamuovia, jota rakennuksilla käytetään. Se on kestävää ja sitä voi hyödyntää monta kertaa”, Norjan hiihtomaajouk-
kueen johtaja Vidar Løfshus sanoo.

Kun Norjan joukkue saapuu hotelliin, huoltojoukot kantavat muovirullat hotellihuoneisiin ja muovittavat lattiat hiihtäjien puolesta. Urheilijat eivät itse joudu muovitustalkoisiin.

Norjalaisten salainen ase vaikuttaa toimivammalta metodilta kuin suomalaisten. Tämä paljastuu, kun poistumme kuvaajan kanssa hotelli Pühäjärvestä.

Suomalaisten naishiihtäjien muu joukkue on juuri palannut lenkiltä ja venyttelee hotellin edessä.

Onko imurointihommat jo hoidettu?

”Ei olla imuroitu. Ei ole edes imuria matkassa. Ai on vai?” Krista Pärmäkoski sanoo, kun kuulee uudesta imurista.

Hän yöpyy samassa huoneessa Riikka Sarasoja-Liljan kanssa. Riikka ja Krista pitävät huonettaan siistinä. Siellä tosin on kokolattiamatto.

”Mutta onneksi vain matalanukkainen”, Riikka sanoo.

Muutenkin hotelli on paras, missä he ovat Otepäässä yöpyneet. Kauhein huonekokemus oli Ranskan La Clusazssa.

”Huoneiden katot ja seinätkin oli päällystetty kokolattiamatolla. Oli kylmää ja kosteaa, sillä lämmitys laitettiin päälle vasta meidän tullessamme”, Krista kertoo.

”Entäs se jokilaiva Düsseldorfissa, jossa haisi konehuoneelle”, Riikka sanoo.

Anne Kyllönen imuroi yleensä, ja saattaa nytkin tehdä niin, vaikka huone on siisti.

Mona-Liisa Malvalehto ei imuroi.

”Sairastuminen ei ole imuroinnista kiinni. Mutta jos joku kokee sen tärkeäksi, niin imuroikoon”, Mona-Liisa sanoo.

Onneksi hän asuu samassa huoneessa imuroinista pitävän Annen kanssa.

Suomalaisilla ja norjalaisilla on siis näissäkin MM-kisoissa yksi yhteinen vihollinen. Pöly.

Nähtäväksi jää, kummat taltuttavat sen Falunissa voitokkaammin: imuroijat vai muovittajat.

X