Olympiakomitean puheenjohtaja Timo Ritakallio: ”On realismia hakea talviolympialaisia Suomeen”

”Miten niin emme menesty? Juuri voitimme salibandyn MM-kultaa ja Henri Kontinen voitti tenniksessä nelinpelin ATP-finaalin”, Sanoo Timo Ritakallio

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Timo Ritakallion nuorena juoksema 800 metrin ennätys on vain pari sekuntia huonompi kuin Nurmen vuonna 1923 juoksema 1.56,3. Ritakallio sanoo, että Paavo Nurmen huikea menestys herättää vuosi vuodelta yhä enemmän kunnioitusta. Kuvassa Nurmen piikkarit Suomen Urheilumuseon kokoelmista.

”Miten niin emme menesty? Juuri voitimme salibandyn MM-kultaa ja Henri Kontinen voitti tenniksessä nelinpelin ATP-finaalin”, Sanoo Timo Ritakallio
(Päivitetty: )
Teksti: Lauri Hollo

Timo Ritakallio on kiireinen mies. Hän ei ole pelkästään eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen toimitusjohtaja, vaan hän kantaa vastuun myös suomalaisesta huippu-urheilusta. Ritakallio valittiin marraskuussa olympiakomitean puheenjohtajaksi, pesti alkoi vuoden alussa.

Isojen yritysten johtajat ovat usein paitsi kiireisiä myös kireitä. Ritakallio, 54, on toista maata. Hänen silmissään tuikkii ystävällinen hymy. Selvästi ikäistään nuoremman oloinen mies on rento ja positiivisella tavalla poikamaisen avoin.

Kaiken kiireen ja vastuun keskellä Ritakallio kertoo heränneensä tänäkin aamuna aamulenkille kello 5.30. Kello on vasta kymmenen aamulla, mutta lenkkinsä ja aamurutiinien lisäksi hän on ehtinyt jo kahdeksaksi puhelinpalaveriin ja ollut mukana Ilmarisen henkilökunnan juhlatilaisuudessa.

”Herään yleensä aina 5.30, ja ennen töitä menen joko lenkille, tenniskentälle tai painonnostovalmentajan luo. Aikataulutan kaiken hyvin tarkkaan. Jotkut hymyilevät joskus tekemilleni minuuttiaikatauluille”, Ritakallio sanoo – eikä näytä lainkaan väsyneeltä.

Lupa kolmelta taholta

Kun Ritakalliota lokakuussa kysyttiin olympiakomitean puheenjohtajaksi, piti siihen saada lupa kolmelta taholta: vaimolta, työnantajalta ja itseltä. Yllättäen ensimmäinen oli helpoin suostuteltava.

”Vaimo sanoi heti, että on tuo sellainen homma, joka sinulle sopisi. Kaikki ymmärtävät, että minulla on siviilityöni ja tiettyjä ajankäytön rajoituksia. Lupasin käyttää neljän vuoden ajan kaiken vapaa-aikani puheenjohtajuuteen. Lähden siitä, että kun meillä on paljon hyviä ihmisiä ja osaamista, asioita tehdään yhdessä. Ei tämä ole mikään yhden miehen show. Minä olen sellainen suunnannäyttäjä.”

Ritakalliosta huokuu kunnianhimo. Hän juoksi nuorena keskimatkoja ja suunnisti, mutta siviiliura vei voiton. Hän valmistui juristiksi jo 23-vuotiaana. Ja vaikka hän on Ilmarisen toimitusjohtaja ja oikeustieteen kandidaatti, hän päätti vuonna 2012 tehdä väitöskirjan. Nyt hän on myös tekniikan tohtori.

Ennen olympiakomitean puheenjohtajuutta Ritakallio toimi vuosia suunnistusliiton puheenjohtajana. Hän suunnistaa edelleen kilpaa – veteraanien MM-kilpailut ovat jo monivuotinen perinne.

”Olemme käyneet vaimoni kanssa niissä jo 19 vuoden ajan. Seuraavat ovat Uuden-Seelannin Aucklandissa. Vaimolla on jopa yksi MM-mitali.”

Askel korkeammalle

Mitä Timo Ritakallio haluaa tuoda suomalaiseen huippu-urheiluun? Ja itse asiassa kysymys ei ole ainoastaan huippu-urheilusta, sillä uudelleenorganisoidun olympiakomitean harteille on sälytetty vastuu myös kunto- ja harrasteliikunnasta.

”Haluaisin ihmisten ajattelevan neljän vuoden päästä, että koko kansan liikuttamisen ja huippu-urheilun yhdistäminen samaan organisaatioon oli hieno homma. Meidän on myös otettava askel eteenpäin lasten liikkumisessa ja arkiliikunnassa.”

Kakku vaikuttaa valtavan suurelta yhdelle organisaatiolle.

”Huippu-urheilun osalta haluan, että otamme aidosti yhden askeleen korkeammalle kansainvälisellä tasolla niissä lajeissa, joissa meillä oikeasti on potentiaalia. Näen todella keskeisenä asiana, että suomalaisessa urheiluyhteisössä jaetaan valmennusosaamista ristiin lajien välillä ja tehdään yhteistyötä. Tässä on meidän mahdollisuutemme.”

Ritakallion mukaan suomalaisista menestyneistä tiimeistä pitää oppia – esimerkiksi loppuvuodesta maailmanmestaruuden voittaneen salibandymaajoukkueen tekemisistä.

”Se on suomalaisten menestystie.”

Yritykset tukitalkoisiin

Varsinkin yksilölajeissa Suomessa on ollut sama ongelma kautta historian: urheilijat, valmentajat ja seurat kokevat voimakkaasti, ettei rahaa valu alatasoille eli arkityöhön. Juhlapuheissa asiasta on keskusteltu jo vuosikymmeniä.

”Taloudelliset resurssit pitää kohdentaa yhä paremmin. Meidän pitää löytää urheilija-valmentaja-parit ja mennä seuratasolle. Raha ei saa jäädä matkan varrelle.”

Esimerkiksi Japanissa on yleistä, että yrityksillä on omia urheilujoukkueita, ja joukkueiden jäsenten työnä on pelkästään urheilla. Monissa maissa urheilijat taas ovat usein puolustusvoimien palkkalistoilla, urheilemassa sielläkin. Miten Suomi pystyy haastamaan tulevaisuudessa tällaiset ammattilaiskoneistot?

”Meidän pitää luoda sellainen systeemi, jossa yrityselämä kokisi urheilijoiden tukemisen hyödylliseksi, ja samalla urheilu saisi taloudellista hyötyä.”

Muutama yritys on jo Suomessakin lähtenyt mukaan talkoisiin.

”VVO on hyvä esimerkki. Heillä on paljon kummiurheilijoita, esimerkiksi Nooralotta Neziri ja Oskari Mörö. Vastaavia konsepteja saisi olla paljon enemmän. VVO:lle tämä on heidän tapansa kantaa yritysvastuuta.”

Menestyshullu kansa

Moni kokee, että suomalainen huippu-urheilu voi pahoin. Menestystä ei maailmalta tule.

Ritakallio on eri mieltä.

”Mutta hei, menestymmehän me. Juuri voitimme salibandyn MM-kultaa, uinnin lyhyen radan MM-finaalissa meillä oli kaksi naista saman lajin finaalissa ja Henri Kontinen voitti nelinpelin ATP-finaalin. Miksi me silti kuvittelemme, että me emme menesty?”

Menestyshullu Suomen kansa tuntuu välillä ajattelevan, että vain olympiamenestys on tärkeää. Arvokisamitalisteja arvostetaan, mutta monia arvokisoihin valtavalla työllä selvinneitä haukutaan julkisesti jopa turisteiksi. Ritakallio mielestä tämä on kohtuutonta.

”Ei mitalien määrä yksin peilaa maan huippu-urheilun tilaa. Enemmän pitäisi katsoa huippu-urheilua kokonaisuutena kansainvälisillä kentillä, siis muuallakin kuin olympialaisissa ja muutenkin kuin mitalitilastoissa.”

Ritakallio muistuttaa, että urheilijat joutuvat ottamaan aina suuren riskin lähtiessään tavoittelemaan huippua.

”Sitä pitäisi arvostaa enemmän. Monessa maassa olympiaurheilija on äärimmäisen arvostettu. Meillä ei oikein ymmärretä, että jo pelkkä arvokisoihin pääsy on äärettömän kova juttu.”

Olympialaiset Suomeen?

Timo Ritakallio on ehdottanut vähintään puolitosissaan talviolympialaisten hakemista Suomeen vuonna 2026. Oliko kyse pelkästä vaalipuheesta vai aidosta halusta?

”Ei idea minulta lähtenyt. Lännen Median edustaja teki kyselyn aiheesta 400 lajiliittojen hallitusten ihmiselle. Hän kysyi, saako vastaukseni julkistaa. Sanoin, että olisihan se hassua, jos ei saisi, kun olen ehdolla puheenjohtajaksi.”

Nykyisin jo pelkästään olympialaisten hakuprosessi maksaa valtavasti, olympialaisten järjestämisestä puhumattakaan.

”Suomelle on realismia hakea kisoja, jos kansainvälinen olympiakomitea haluaa oikeasti hiukan peruuttaa takaisin päin ja hakea mallia kestävän kehityksen kisoille. Kyllä minä teo-riassa näen, että meillä on valmiudet ja fasiliteetit tällaiseen, toki alppilajeihin ja kelkkailuun tarvitsemme kumppanin.”

Ritakalliolle on ollut positiivinen yllätys, millaisen vastaanoton hänen heittonsa sai.

”Jopa pääministeri Juha Sipilä, urheilusta vastaava ministeri Sanni Grahn-Laasonen ja monet talouselämän vaikuttajat sanoivat, että tämä on hyvä idea. Mutta on täysin selvää, että emme lähde järjestämään kisoja, jotka eivät ole taloudellisesti kannattavia.”

”Olen villasukkamies”

Timo Ritakallion tuntevat kuvaavat häntä asialliseksi, pedantiksi, jämäkäksi ja tarkaksi. Hän saa asiat hoidetuksi.

”Tunnistan itseni näistä. Lisäksi käyn mielelläni paljon keskusteluja ja kuuntelen ihmisiä. Haluan esimiehenä innostaa, kannustaa ja osallistaa. Johtajana ei pärjää, jos ei huolehdi siitä, että on paljon itseä parempia ihmisiä ympärillä.”

Luonteeltaan hän sanoo olevansa ikuinen optimisti.

”Jos joku menee pieleen, harmittaa hetken, mutta en jää siihen jumittamaan. Minulla on iso halu saada aikaan asioita. Kunnianhimoni voi näyttäytyä joissain tilanteissa kärsimättömyytenä, jos juttuja ei saada aikaiseksi. Puhun aina asiat niin kuin ne ovat.”

Pikkupoikana Ritakallio halusi huippu-urheilijaksi. Kun hän huomasi, että rahkeet eivät siihen riitä, kunnianhimo kanavoitui siviilielämään.

”Halu menestyä on vaikuttanut niin opiskeluissa kuin työelämässäkin. Liike-elämässä on tärkeää, että haluaa menestyä. Jokainen menestyvä yrittäjä on todella kilpailuhenkinen, ja moni heistä on joskus urheillut. He ovat oppineet häviämään ja nousemaan, ja he tietävät, että joskus tulee myös turpiin.”

Kun Ritakallio menee pitkän päivän jälkeen kotiinsa, hän kokee olevansa aivan sama persoona kuin työympäristössäkin. Vain puku menee kaappiin.

”Kun menen kotiin, laitan farkut ja villasukat. Olen villasukkamies.”

Tulevaisuuden varalle hänellä ei ole pitkää toivomuslistaa.

”Toivoisin, että pysyisin terveenä ja voisin urheilla. Liikunnan merkitys on minulle valtava. Ei tällaista hommaa ja aikatauluja jaksaisi, jos liikuntaa ei olisi. Juuri siksi olen pitänyt kiinni aikaisesta aamuherätyksestä ja -harjoituksesta.”

X