Pikaluistelija Mika Poutala: ”Aioin lopettaa urani”

Pikaluistelija Mika Poutala harkitsi huippu-urheilun lopettamista reilu vuosi sitten. Onneksi hän jatkoi, sillä tulossa on ehkä ensimmäinen MM-mitali.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Pikaluistelija Mika Poutala harkitsi huippu-urheilun lopettamista reilu vuosi sitten. Onneksi hän jatkoi, sillä tulossa on ehkä ensimmäinen MM-mitali.
Teksti:
Hannu Teider

TUNNUSTAN, että lähdin pikaluisteluun ihan sattumalta. Isä kuoli, kun olin seitsemänvuotias. Äiti mietti, että olisi kiva laittaa poika johonkin harrastukseen. Äidin entinen koulukaveri vinkkasi, että voisit laittaa poikasi kokeilemaan pikaluistelua.

Uskon johdatukseen, ja tämä oli sellainen. Olin vain telkkarissa nähnyt pikaluistelua. Luistelin alussa tuulipuvussa, jossa oli isot taskut. Tykkäsin silloin karkeista ihan sairaasti ja mulla oli harkoissa taskut karkkia täynnä.

ENNUSTAN, että vasta siinä vaiheessa syttyy riemu, jos MM-pronssi tulee jälkikäteen ja saan sen kaulaan.

Ihan ensimmäinen tunne oli pettymys maailmanmestari Pavel Kuližnikovia kohtaan. Jos kaveri on kertaalleen kärynnyt dopingista, niin miten voi tehdä sen uudestaan. Olen antanut anteeksi edellisen homman.

Nyt odotetaan sanktiota. Kuližnikovin näytteet on tutkittu ja ne olivat positiivisia. Aikataulusta, milloin saisin MM-mitalin ei ole tietoa.

TUNNUSTAN, että olen tehokkuusperfektionisti. Olen tosi tarkka ajan käytöstä, kun en ole kotona. En halua tuhlata aikaa.

Kun olen kotona, vietän aikaa perheen kanssa ja se on kivaa. En ole ollut aina näin selkeä ja systemaattinen kuin nykyisin.

ENNUSTAN, ettei ikä ei ole este unelmani toteuttamiseksi. Neljännet olympialaiset 2018 ovat päätavoitteeni ja unelma on voittaa kultamitali.

Viime talvena menin Kanadassa uuteen harjoitusporukkaan. Harjoitusmäärät nousivat tosi paljon. Jännitin sitä, että miten tästä palautuu mutta ei ollut mitään ongelmia. Vaikka siinä oli kymmenen vuotta mua nuorempia jätkiä rinnalla, mä palaudun ihan yhtä nopeasti ja pystyin tekemään samoja hommia.

TUNNUSTAN, että kaksi vuotta sitten päätin lukea 30 kirjaa vuodessa. Siihen mennessä olin lukenut koko elämäni aikana kymmenkunta kirjaa.

Ensimmäisen vuoden aikana luin 80 kirjaa. Eikä niistä yksikään ollut fiktiota. Luin tietokirjoja, elämäkertoja, johtamistaidon oppikirjoja, filosofiaa ja muuta vastaavaa. Tietokoneeni taustakuvana oli kasa kirjoja muistutuksena tavoitteesta lukea kirjoja.

Vaimoni nauraa ja ihmettelee, kun en stressaa mistään. En pelkää esimerkiksi kuolemaa, koska olen uskovainen. Uskon johdatukseen. Jos joku pelonaihe on pakko nimetä, niin sanotaan sitten käärmeet.

ENNUSTAN, että käytän myös ensi kaudella samoja menetelmiä aikaeroihin sopeutumiseen kuin viime kaudella. Viikkoa ennen kuin lensin mantereelta toiselle, rupesin muuttamaan aikaeroa.

Nousin tai menin nukkumaan systemaattisesti puoli tuntia aikaisemmin per päivä. Viikon aikana olin siirtänyt vuorokausirytmiä 2–3 tunnilla. Se oli yksi asia, joka mua auttoi.

Toinen oli, että kolme ensimmäistä päivää tai yötä käytin melatoniinia. Melatoniini auttaa ensimmäisinä öinä nukkumaan syvempää unta. Ilman sitä mä heräilin useammin.

TUNNUSTAN, että aioin 1,5 vuotta sitten lopettaa. Pikaluistelu ei vaan kiinnostanut enää. En lähde treenaamaan, jos minulle ei ole intoa siihen.

Into palasi yhtäkkiä. Iso vaikutus oli sillä, kun valmentaja Tuomas Nieminen oli perheineen meidän luona kylässä. Vietimme aikaa yhdessä ja juttelimme paljon. Tuomas ei kuitenkaan potkinut jatkamaan.

Pari päivää vierailun jälkeen syttyi yhtäkkiä kipinä harjoitteluun. Se piti lähteä itsestä.

ENNUSTAN, että tulevaisuudessa odotan omien tavoitteideni saavuttamista. Tällä hetkellä keskityn vain tuleviin olympialaisiin. Tarkoitus on harjoitella Kanadassa samalla tavoin kuin viime kaudella.

Kymmenen vuotta sitten mietin ihan vakavissani Kanadaan muuttamista. Se kaatui loppupeleissä muun muassa rahoitukseen. Silloin en ollut sillä tasolla, että olisi saanut rahoituksen kuntoon.

Huomasin, mikä buusti sillä oli, kun pääsi Kanadassa viime talvena koko ajan luistelemaan. Olen miettinyt myös muuttoa Hollantiin.

Toisaalta olen äärettömän tyytyväinen ja kiitollinen siihen, minkälainen urani on ollut. Tavallaan olen oppinut niin paljon epäonnistumisista. Olen myös saanut elää perheeni kanssa Suomessa. Perhe-elämä olisi voinut olla ihan toisenlaista tai sitten mulla ei olisi lainkaan perhettä.

X