Uljaampi uusi maailma vaatisi vallankumouksen
Tarvitaan arvojen vallankumous. Vähempi ei riitä, jotta maailmasta voisi tulla uljaampi paikka, jossa ihminen olisi muutakin kuin numero.
Minä haluaisin, että minun lapseni saisivat kasvaa maailmaan, jossa ihmiset voisivat olla yksilöitä ja ihmiset olisivat tärkeitä.
Ihmistä ei lokeroitaisi syntymässä saamiensa ominaisuuksien mukaan yhdeksi tai toiseksi. Häntä ei ohjattaisi tai painostettaisi olemaan jonkunlainen ihan vain sen vuoksi, että hän sattuu olemaa mies, nainen, homo, hetero, musta tai valkoinen. Kaikki voittaisivat, kun keinotekoiset rajoitukset eivät olisi menestymisen esteenä.
Siinä maailmassa ihmisillä olisi vapaus ja mahdollisuus osallistua yhteiskunnan toimintaan vahvuuksiaan hyödyntäen. Näin he voisivat antaa parhaan mahdollisen panoksensa. He voisivat hyötyä taidoistaan ja ahkeruudestaan, ja samalla he hyödyttäisivät muita. Heitä kannustettaisiin pitämään huolta itsestään ja olemaan aktiivisia osallisia yhteisön ja yhteiskunnan toiminnassa.
Siinä maailmassa ihmisellä olisi lupa epäonnistua.
Siinä maailmassa kaiken ei tarvitsisi tuottaa maksimaalista voittoa. Ihan vain kannattavaakin toimintaa olisi olemassa. Jo sekin katsottaisiin kannattavaksi, että ihmiset yleensä ottaen osallistuisivat eivätkä joutuisi jättäytymään kaiken ulkopuolelle.
Markkinat saisivat toimia melko vapaasti, mutta täyttä ylivaltaa niillä ei olisi. Ihmiset, yksilöt olisivat tärkeämpiä. Jos markkinat häiriintyisivät siitä, että voittoa tavoittelematon taho, kuten valtio, harjottaisi jotakin toimintaa, joka luo työtä ja hyvinvointia, markkinoiden tulisi vain sopeutua tilanteeseen. Ne voisivat sopeutua vaikkapa nauttimalla suuremmasta joukosta ihmisiä, joilla on rahaa tuhlattavana.
Vaikka valtio ei työnantajana tienaisikaan, työstä maksettaisiin oikeaa palkkaa. Sen ei tarvitsisi olla jokaisen kohdalla miljoonia, mutta se ei olisi sama asia kuin minimituet. Sillä tulisi toimeen. Kaikilla olisi mahdollisuus työhön.
Heikoimpia ei siinä maailmassa jätettäisi heitteille. Jos jollakin olisi hätä, häntä autettaisiin. Niin tehtäisiin, koska tiedettäisiin, että se on oikein.
Siinä maailmassa jokaisesta lapsesta pidettäisiin huolta. Kaikille taattaisiin mahdollisuus kasvaa hyviksi aikuisiksi, jotka osallistuvat ja kunnioittavat toisia ihmisiä. Heidän perheitään ei jätettäisi yksin selviämään ongelmista.
Siinä maailmassa vanhuksia ja sairaita kunnioitettaisiin ihmisinä, vaikka he eivät tuottaisikaan voittoa. Niistä, jotka eivät kykenisi itsestään huolehtimaan, pidettäisiin yhdessä huolta.
Kenenkään ei tarvitsisi pelätä väkivaltaa, ahdistelua tai kiusaamista. Siinä maailmassa tiedettäisiin, että se on väärin.
Siinä maailmassa kaikki tietäisivät, että ihminen on tärkeä.
*************
Minä tiedän, että en pysty järjestämään lapsilleni tuollaista maailmaa tai edes yhtä maata. Valitettavasti kehitys vaikuttaa vievän meitä koko ajan kauemmaksi siitä. Toteutuakseen minun unelmani vaatisi arvojen vallankumouksen.
Jotkut ovat kysyneet, onko tavoitteeni lähteä mukaan politiikaan. Ei ole. Puoluepolitiikka ei ole minua varten.
Mutta minä voin puhua näistä asioista. Aina minua ei kovin moni kuule, mutta jo yksikin ihminen riittää. Hänkin on arvokas.
Minun unelmani voi olla naiivia utopiaa tai sosialismia. Olkoon.
*************