(Päivitetty: )
Teksti:
Jussi Korhonen

NeekerimulkunlutkuttajaVihan ja propagandan läpi näkevät yritetään uhkailla hiljaisiksi. Erityisesti tulilinjalla ovat naiset. Onneksi he ovat rohkeita. Propaganda ei voi esiintyä enemmistön äänenä, jos maltilliset eivät taivu painostukseen.

Kiitos, kun uskallat kirjoittaa näistä asioista.

Tuo hieman eri muodoissaan on tyypillisin palaute, jota kirjoituksistani saan. On hienoa kuulla, että joku arvostaa tekemistäni. On kuitenkin hyvin surullista kuulla, että vuoden 2016 Suomessa monet kokevat, että puhuminen tai kirjoittaminen vaativat erityistä uskallusta.

Asia liittyy maahanmuuttokysymyksiin ja vihapolitiikkaan, rasismiin, turvapaikanhakijoihin ja kotimaiseen terrorismiin, Venäjään.

Olen kirjoittanut äärioikeistolaisten, kansallissosialistien – siis natsien – ja heihin kytkeytyvien toimijoiden edesottamuksista. Olen arvostellut MV-lehteä, Rajat kiinni -kansanliikettä ja Vladimir Putinin Venäjää. Olen sanonut suorat sanat Suomen Sisusta ja perussuomalaisista. Olen puhunut tässä blogissa, sosiaalisessa mediassa ja livenä.

Ja niin kuuluu voida tehdä. Jokaisen. Pelkäämättä.

Mutta asia ei ole näin. Siltä osin sananvapaus on Suomessa olennaisesti heikentynyt.

Minuunkin on kohdistettu painostusta. On lähetetty sisällöltään enemmän tai vähemmän monitulkintaisia viestejä niin nimellä kuin nimettömänäkin, on viritelty mustamaalauskampanjoita ja levitelty perättömiä juoruja.

Tämä on se toimintamalli, jolla sananvapautta rikotaan. Tämä on se menetelmä, jolla monet on hiljennetty. Julkisen nolaamisen ja retostelun pelossa monet eivät enää puhu, vaikka heillä olisi asiaa. Uhkaukset ovat vaientaneet järjen ääniä, ja niitä ei toden totta ole tänä päivänä liikaa.

Näin hiljennetään tutkijoita, kansalaisjärjestöaktiiveja, poliitikkoja, toimittajia, bloggaajia ja ihan vain tavallisia ihmisiä, jotka eivät ole millään tavalla julkisuuden henkilöitä. Pelkästään se riittää, että uskaltaa kertoa mielipiteensä.

Jos se mielipide on väärä.

Väärä mielipide on sellainen, joka puolustaa ihmisoikeuksia tai katsoo, että rikoksiin ei ole sopivaa vastata uusilla rikoksilla. Väärä mielipide on sellainen, joka tuomitsee rasismin, väkivallan ja vihan lietsonnan. Ja väärä mielipide on sellainen, joka uskaltaa kritisoida Vladimir Putinin Venäjää.

Mikä hyvänsä näistä voi laukaista törkykampanjan ja uhkailun ketä hyvänsä kohtaan. Nuo kaikki yksin ja yhdessä ovat pyhiä ja pyhään sotaan oikeuttavia asioita niille yksille ja samoille toimijoille, jotka törkykampanjoita ja uhkailuja masinoivat.

Kysymys on sodasta

Törkykampanjan kohdetta ei varmastikaan juuri lohduta, mutta hänen olisi hyvä tietää, että loanheitto ei ole henkilökohtaista. Se on propagandan onnistumisen edellytys. Yksi tärkeimmistä propagandan keinoista on esiintyä enemmistön äänenä. Jotta tämä onnistuisi, on oikea enemmistö hiljennettävä.

Tämän vuoksi painostus on kohdistettava järjestelmällisesti vähintäänkin kaikkiin vähänkään näkyvämpiin hahmoihin, jotka uskaltavat esittää propagandan sanomasta poikkeavia näkemyksiä. Tämän vuoksi kampanjoinnin kohteeksi valitaan myös jatkuvasti satunnaisia ihmisiä, jotta syntyisi kuva, että kukaan ei ole turvassa – jotta kukaan ei uskaltaisi alunperinkään avata suutaan.

Kyllä, tämä on sotaa. Sota vain on nyt erilaista. On hybridisotaa. On informaatiosotaa. Roolit ovat kuitenkin pitkälti samat kuin viimeksikin.

Nytkin selustassamme huseeraa sabotaaseja värkkääviä desantteja. Tällä kertaa he eivät ole pukeutuneet sotilaiksi tai työmiehiksi, vaan esittävät isänmaallista koristamalla itsensä leijonakoruilla ja ajelemalla päänsä kaljuiksi. Moskovan Tiltu huutaa niin kuin ennenkin ja saattaa jopa uskoa hänelle syötettyihin tarinoihin, mutta tällä kertaa hän operoi Barcelonasta.

Tässä sodassa raavaat miehet hyökkäävät nimimerkkien takaa netissä, ja etulinjassa taistelevat nuoret naiset, kuten Ylen toimittaja Jessikka Aro ja Sosialidemokraattisten Opiskelijoiden puheenjohtaja Hanna Huumonen.

Heitä ja monia heidän kaltaisiaan vastaan hyökätään raukkamaisesti. Meidän muiden on tuettava heitä, kun heitä yritetään horjuttaa. Heitä haavoitetaan, mutta meidän muiden tehtävä on pitää huoli, että he eivät kaadu. He ovat sankareita.

Jos Minna Canth eläisi ja vaikuttaisi nyt, hänet uhattaisiin raiskata. Me emme saa olla hiljaa, kun meitä yritetään hiljentää.

Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.

Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.

Lue myös:

Tämän vuoksi turvapaikanhakijoita pelätään – Propagandan viisi sääntöä (8.2.2016)

Aiheesta internetissä:

Pipsa Aro: Avoin kirje MV-julkaisulle (23.2.2016)

Demokraatti: Tappouhkauksia saanut Hanna Huumonen: ”Positiivisen palautteen määrä on ollut moninkertainen” (20.1.2016)

Seura: Propagandasota tuttua myös 1939 (29.10.2014)

************

Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa

Bloggaaja Twitterissä | Isän pikajuna Instagramissa

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lue myös

Mainos

Mainos

Kommentointi

Jussi Korhonen. Voisitko arvioida (likimääräisesti), mikä osuus teksteistäsi käsittelee 1) äärioikeistoa, 2) MV-lehteä, 3) Rajat kiinni-kansanliikettä, 4) Vladimir Putinin Venäjää ja 5) Suomen Sisua ja perussuomalaisia?

Ja vastaavasti, mitkä em. teemoista tuottavat eniten kielteistä palautetta?

Näyt korottaneen Ylessä Venäjän trollijahtauksen käyntiin polkaisseen Jessikka Aron sankariksi. Onko ihmisten jahtaaminen mielipiteittensä vuoksi sankaruutta? Joistain jutuistasi voisi olettaa jopa täysin päinvastaista.

Näyt nielaisseen Saara Jantusen Infosota-kirjan opit karvoineen päivineen. Et pahastune, jos arvioin sinun osaltasi pukeneen infosoturin kaavun päällesi. Rintamasuuntakin näyttäisi ilmeiseltä.

Itse kirjoittelin pitkään Hesarin nettipalstoilla, varsin usein Suomen Nato-jäsenyyteen liittyvistä asioista. Se oli mielenkiintoisen tuskaista hommaa; sensuurin viikate oli jokapäiväinen vieras. Sielläkin toteutui tuo lausumasi:

”Yksi tärkeimmistä propagandan keinoista on esiintyä enemmistön äänenä. Jotta tämä onnistuisi, on oikea enemmistö hiljennettävä.”

Natottajat hallitsivat (Hesarin erityisellä tuella) keskustelua, ja sitä oikeata enemmistöä, johon itsekin kuulun pyrittiin tosissaan hiljentämään. Viimeksi mitattu Nato-jäsenyyden vastustajien enemmistö taisi olla 58 %, kannattajien suhteellisen osuuden ollessa hieman runsas 20 %.

Aikani kirjoitin, kunnes väsyin sensuuriin. Nyt toimin päätoimittajana perustamassamme Vastavalkea-verkkolehdessä (www.vastavalkea.fi).

Kirjoitteluni Vastavalkeassa ei ole tuottanut vielä minulle ensimmäistäkään tappouhkausta. Mutta verkkolehtemmehän on toki vielä varsin nuori.

En osaa esittää arvioita määristä. Kirjoittelen hyvin paljon tänne ja lyhyemmästi sosiaaliseen mediaan. Tässä blogissa olen käsitellyt Venäjää tai siihen liittyviä asioita aika harvoin. Silloin kun olen, on seurauksena ollut aina runsasta ja hyvin kummallista palautetta.

Jantusen kirjaa en ole edes lukenut.

Sitä en missään tapauksessa sano, etteikö propagandaa harjoittaisi moni muukin toimija kuin mainitsemani. Tällä hetkellä nyt käsittelemäni vain on erityisen näkyvää ja röyhkeääkin.

Olen tietoinen Vastavalkeasta. Sen julkaisema materiaali ei ole erityisesti sen tyyppistä, joka tällä hetkellä vetää tappouhkailijoita puoleensa. Lisäksi pahimmilta uhkauksilta sinua, kuten minuakin, suojaa sukupuoli.

Kuvailit tekstissäsi aika hyvin ajojahtia mitä nykyään tuntuu keskustelun molemmat osapuolet käyttävän.

Sinä tosin kirjoitat siitä nyt uutena asiana kun suvaitsevaisto on joutunut ”vainon” kohteeksi. Huomaamatta ollenkaan että aikaisemmin ainostaan suvaitsevaisto harjoitti vainoa.

Kiitos palautteesta. On jäänyt tosiaan minulla huomaamatta tuo niin sanotun suvaitsevaiston harjoittama tappo- ja raiskausuhkausterrori. Ei ole osunut silmään.

Et siis julkaise kuin kommentit joihin uskallat vastata?

Roskaposti ja asiattomuuksia sisältävät kommentit jäävät julkaisematta. Kätevä tapa helpottaa kommenttiensa läpi pääsemistä on luopua viharetoriikasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X