Nauroin rasisteille - se oli väärin
Miksi Isän pikajunan eilinen kirjoitus katosi?
Paljon ja monella tavalla olen ehtinyt tässä blogissa sanoa. Tämä mukaan luettuna julkaistuja kirjoituksia on nyt kaikkiaan 482. Minun eilinen kirjoitukseni ylitti viimein rajan. Se oli liikaa.
Kommentoin Brysselin terrori-iskuista virinnyttä, mielestäni vastenmielistä keskustelua, jossa rasistisia ja/tai muuten umpimielisiä päämääriään ajavat tahot hyökkäsivät hyödyntämään raakalaisten kuvottavia tekoja.
Suomalaiset riemastuivat Brysselin terrori-iskuista otsikoidussa kirjoituksessani pyrin osoittamaan, kuinka naurettavaa ja kaukaa haettua olisi yleistää joidenkin idioottien kommentointi kaikkien suomalaisten yhteiseksi mielipiteeksi – aivan kuten terroristien teot pyritään yleistämään kaikkien muslimien syyksi ja siten oikeuttamaan rasismi ja yleinen muukalaisvihamielisyys.
Kirjoitukseni oli ironinen. Nauroin rasisteille. Se oli väärin.
Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Isän pikajunan julkaistu kirjoitus katoaa julkaisunsa jälkeen kokonaisuudessaan.
Ajattelin ensin, että en kommentoi asiaa millään tavalla, mutta ehkä muutama sananen on sittenkin paikallaan, jotta tulee selväksi, mikä ei ollut poistamisen syynä.
Äärivasemmistolainen ekstremisti
Kirjoitukseni herättävät hyvin usein hyvin vahvoja reaktioita. Kuten niin kovin moniin muihinkin näinä päivinä julkiseen keskusteluun osallistuviin, myös minuun kohdistetaan painostusta ja joskus jopa uhkailua. Sen tarkoitus on sama kuin terroristeilla: saada kohde pelkäämään niin, että tämä muuttaa toimintaansa.
Häiriköintiin ei saisi tottua, mutta en jaksa enää lainkaan hämmästellä, jos esimerkiksi Facebookissa saan viestin, jossa ihmetellään, että kuinka saan kirjoitella rangaistuksetta ja toivotaan, että jonakin päivänä asia olisi toisin. Tuollainen on itse asiassa vielä pientä.
Olen toistaiseksi yleisesti pidättäytynyt julkaisemasta minulle osoitettuja häiritseviä viestejä. Ne eivät ansaitse mielestäni sellaista huomiota.
Toisinaan minusta kirjoitellaan eri nettikeskusteluissa ja roskajulkaisuissa. Eräs niistä, ei kuitenkaan se tunnetuin, kommentoi esimerkiksi eilistä kirjoitustani nimitellen minua demarieläkeläisiä mädättäväksi äärivasemmistolaiseksi ekstremistiksi.
Oli hyvin arvattavaa, että eilisen kirjoitukseni aihe ja lähestymistapa aiheuttavat vähintäänkin vilkasta keskustelua. Näin käy aina, jos rasismia kritisoi edes ilmiötasolla, ja eilen asia asettui vielä järkyttävien terrori-iskujen hyvin ajankohtaiseen yhteyteen, mikä oli omiaan kiihdyttämään monet erilaisten vastineiden laatimiseen. Kaikki niistä eivät olleet tälläkään kertaa sävyiltään asiallisia.
Mustamaalaaminen tai häiritsevät viestit eivät kuitenkaan olleet syy minun kirjoitukseni poistamiseen. Minua ei peloteltu hiljaiseksi.
Väärään aikaan väärässä paikassa
Tuhannet ihmiset lukivat kirjoitukseni ennen sen poistamista. Monet jakoivat sen sosiaalisessa mediassa. Monet olivat kanssani samaa mieltä, monet eri mieltä. Jopa itse europarlamentaarikko Jussi Halla-ahokin (ps) osallistui keskusteluun.
Syy kirjoitukseni poistamiseen oli kuitenkin se, että jotkut ymmärsivät kirjoitukseni väärin. Sitä tapahtui kahdella tavalla: kirjoituksen läpeensä ironista luonnetta ei joko osattu tai haluttu nähdä.
En pyydä anteeksi sitä, että nauroin rasisteille. On halpamaista ratsastaa terroristien raukkamaisten iskujen uhreilla. Sellaista on voitava arvostella. Sellaista on voitava pilkata.
Oli kuitenkin harkitsematonta julkaista Seura-lehden nettisivuilla erilaiset tulkinnat mahdollistava kirjoitus ajankohtana, jonka monet hyvin ymmärrettävästi kokivat ahdistavana tai jopa pelottavana. Erityisesti sellaisina hetkinä pitäisi osata olla sanojensa kanssa tarkkana.
Kirjoitukseni ei kadonnut sen vuoksi, että jotkut eivät olleet kanssani samaa mieltä tai että kokisin itse olleeni väärässä. Minua ei peloteltu hiljaiseksi. Minun sananvapauttani ei loukattu. Rasisteille saa nauraa, mutta joka paikassa nauru ei ole sopiva reaktio.
Poistin kirjoituksen, koska aika ja paikka olivat sille väärät. En osannut olla riittävän tahdikas, kun sellainen olisi ollut erityisen tärkeää.
Onneksi monet osasivat kommentoida Brysselin terrori-iskuja ja niistä seurannutta keskustelua minua tahdikkaammin. Yksi heistä oli entinen ulkoministeri, SDP:n kansanedustaja Erkki Tuomioja.
– Vihapuheeseen ja sitä jatkavaan terrorismiin ei vastata sotaretoriikalla ja lisäämällä omaa vihapuhetta. Nytkin jotkut suomalaiset ovat jo ehtineet toteuttaa sitä mitä terroristit toivovat, Tuomioja kirjoitti.
Tuon piti olla minunkin kirjoitukseni sanoma, mutta asettelin sanani huomattavasti onnettomammin.
Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.
Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.
Aiheesta internetissä:
Erkki Tuomiojan Facebook-kirjoitus (22.3.2016)
Jussi Halla-ahon Facebook-kommentti (22.3.2016)
*************
Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa