Suomalainen monopoli häviää aina. Pelifirmojen ydistäminen on pelkkää viivytystaistelua

Pelimonopolin säilyttäminen suomalaisilla pelifirmoilla, Veikkauksella, Raha-automaattiyhdistyksellä ja Fintotolla, käy yhä vaikeammaksi. Ulkomaisten peliyhtiöiden logojen kuurniminen jääkiekkopaidoista tai suomalaisjulkkisten sensuuri facebook -tykkäämisistä on hassunhauskaa näpertelyä, mutta varsinainen uhka tulee Brysselistä.

Pelimonopolit on säilytetty Suomen rajojen sisäpuolella sillä varjolla, että peliongelmaiset hoidetaan täällä omin löylyin, ”ollaan vastuullisia”. Tämän perusteen uskottavuus kuitenkin rapautuu, joten on kehitettävä lisäargumentteja, so. esimerkiksi, että yhdistetään firmat ja ollaan vielä vastullisempia, tehokkaampia torjumaan peliriippuvuutta.

Peliorganisaatiot ovat myös kalliita pyörittää. Poliitikkojen hallitsemat firmat ovat rakentaneet raskaat organisaatiot, byrokratisoituneet ja pöhöttyneet monopolin ja vuosikymmenten aikana. Julkisuudessa on ihmetelty muun muassa Veikkauksen ja RAY:n hulppeita edustustiloja, kelohuviloita ja edustussaunoja eri puolilla Suomea. Peruste on niillekin ollut se, että niiden avulla ylläpidetään ja säilytetään pelimonopoli Suomessa. Se tarkoittaa, että poliitikot, virkamiehet ja talouseliitti voitelevat toisiaan pelikansan varoilla asiasta vakuuttuakseen.

Voisi kuvitella, että organisaatioiden yhdistämisellä saataisiin myös kustannussäästöjä. Vai saataisiinko?

Otan esimerkiksi vain pienen siivun eli Veikkauksen ja RAY:n johtamisen. Molemmilla on toimitusjohtajat, johtoryhmät, hallitukset ja Veikkauksella vielä hallintoneuvosto.

Lyhyellä nettiselailulla selviää, että vuonna 2013 RAY:n Veli-Pekka Nummikoskelle (Jyrki Kataisen ex-valtiosihteeri) maksettiin monopoliyhtiön toimitusjohtamisesta yli 220 000 euron vuosipalkkaa. Jos sen jakaa 13:lla, kuukausipalkka on 17 000 euroa. Johtoryhmän (6 henkilöä) keskimääräiset kuukausipalkat ovat saman kaavan mukaan noin 13 000 euroa.  Hallituksen puheenjohtajan, kansanedustaja Hanna Tainion (sdp) kuukausipalkkio on 1300, varapuheenjohtaja ja kansanedustajana liian pientä palkkaa saaneen Sampsa Katajan (kok) 800, jäsenien kuten Ville Vähämäen (ps) ja Anu Vehviläisen (kesk) 650 euroa per kuukausi.

Veikkauksessa toimitusjohtajan kuukausiansiot ovat liki 29 000 euroa kuukaudessa, siis 370 000 vuodessa. Googlasin nimenkin erikseen, hän on Juha Koponen.  Veikkauksen seitsenhenkinen johtoryhmä saa runsaan miljoonan vuodessa eli vajaan 12 000 euron kuukausipalkan per johtaja. Veikkauksella on myös kallis hallitus. Vuonna 2013 sen ylläpito maksoi lottokansalle 180 000 euroa. Siitä puheenjohtajan Suvi-Anne Siimeksen (ex-vas, sit) osuus oli 31 400 euroa. Veikkauksen hallintoneuvoston 16 jäsentä – kahta lukuun ottamatta poliitikkoja – rahastivat palkkioina yhteensä 55 000 euroa. Puheenjohtaja Ilkka Kanervan (kok) laskutus kahdeksaan kokoukseen valmistautumisesta ja osallistumisesta oli 6 400 euroa.

Fintoton toimintakertomuksen mukaan toimitusjohtajan, varatoimitusjohtajan ja hallituksen palkat ja palkkiot olivat runsaat 370 000 euroa vuonna 2013.

Jos edettäisiin sisäministeriön työryhmän pienemmän vaihtoehdon, so. vain Veikkaus ja RAY yhdistettäisiin, tuskin säästöjä syntyisi ainakaan heti. Uuden toimitusjohtajan tehtävä supermonopolin johdossa olisi tietysti niin vaativa, että hän tarvitsisi kahden palkan eli yhdistettynä 46 000 euroa kuukaudessa. Ja olisivatko poliitikot halukkaita luopumaan peliyhtiön hallinnosta, koska nykyisten tehtävien vaativuus vain korostuisi: Monopolin puolustaminen, yhteydenpito sidosryhmiin ja pelaavaan yleisöön, peliriippuvuuksien hallinnan asiantuntijoihin ja kansainvälisten virtausten seuranta vedonlyöntibisneksessä ja kasinoissa eri puolilla maailmaa.

Jos veikata pitää – kuten asiayhteyteen kuuluisi  –  luulen, ettei minkäänlaista organisaatiouudistusta saada aikaan. Lopputulos pitemmällä tähtäimellä on se, että kotimaiset monopolit käyvät vain viivytystaistelua. Globalisaatio syö tämänkin alan.

Lottokone vuotaa.