Yrittäjällä ei ole yhtään ystävää
Suomen päähänpotkituimpia kansalaisia ovat yrittäjät. Siksi vaalien alla kaikki puolueet ryntäävät yrittäjien asemaa helpottamaan. Jotkut jopa aivan ”spontaanisti”.
Viikon erikoisin yrittäjyyden tukitempaus oli se, kun pääministeri soitti radion aamuohjelmaan kesken kaiken, pääsi tietysti läpi ja kertoi puolueensa kantoja yrittäjien verotukseen.
”Yllätyksenä” tullut puhelu otsikoitiin lehdessä: Radiossa haukuttiin kokoomusta – Stubb soitti suoraan lähetykseen.
Viesti oli perinteinen: kyllähän me olisimme asiat laittaneet kuntoon, mutta yksin ei pysty.
Päivää myöhemmin spontaani puhelu paljastui ennalta sovituksi vaalitempuksi, varsinaiseksi aamulypsyksi. Mutta puhelun sanoma välittyi: Suomen olisi otettava käyttöön virolainen yritysveromalli, jossa firma maksaa veroa vasta silloin, kun rahaa otetaan siitä ulos. Pari nopeaa professoria ehti pian laskea uudistusidealle hintalapun. Veromalli vähentäisi verotuloja kahdella miljardilla eurolla vuodessa.
Alkuviikoista yrittäjäblogisti jauhoi tv:n uudessa nuortenohjelmassa Kioski (jonka pääasiallinen katsojakunta on yli 60-vuotiaita), että yrittäminen on tehty Suomessa äärimmäisen vaikeaksi. Hänkään ei palkkaa firmaansa lisää työntekijöitä, koska on viisaampaa ulkoistaa tilaukset alihankkijoille. (Nämä tietysti siirtävät työt omille alihankkijoilleen ja sitä rataa.)
Esimerkiksi työnantajan osuus työntekijän sairaspäivistä pitäisi poistaa niin, että Kela maksaisi kaiken, yrittäjä visioi. Idea on saman sukuinen kuin se, että aikoinaan naurettiin lapsille, jotka kuvittelivat rahaa saatavan perheeseen ”pankin seinästä”.
Eniten ääntä pitää rusinat pullasta -nuoriso, joka on yrittämiseensä yhteiskunnalta saanut jo kaiken mahdollisen: ilmaisen opiskelun, tuet, oheispalvelut ja työntekijöille räätälöidyt koulutukset.
Varallisuusvero poistettiin, yritysten Kela-maksusta luovuttiin ja viimeisin oli yhteisöveron lasku pariinkin otteeseen. Suuryritykset pitävät legitiiminä oikeutenaan kikkailla liiketoimintaansa veroparatiiseihin. Silti vaikerrus jatkuu, yrittäjyyttä kuvataan edelleen täysin kannattamattomaksi, aliarvostetuksi ja rasittavuudessaan kaiken imeväksi raadannaksi, jossa byrokratia tukahduttaa kaiken luovuuden ja ilon.
Nokia irtisanoi, UPM antoi potkuja, Posti vähensi. Näissä tilanteissa muistetaan kuitenkin säännöllisesti kehottaa työttömiksi jääneitä perustamaan yrityksiä. Niinkö, alkakaa siis vähätuloisiksi raatajiksi, joita yhteisö ei pidä missään arvossa! Tätä ristiriitaa kannattaa muuten kuunnella vaikkapa vaalikeskusteluissa. Yritys pystyyn, vaikka ei olisi tietoa markkinoista eikä ideoista.
Hyvä ystäväni – urallaan vallan mainiosti menestynyt yrittäjä – valitti, että häntä tympii jatkuva ruikutus yrittämisen ankeudesta. Syöttö oli turhan helppo. Pääsin kuittaamaan, että tuollaisia valittajia yrittäjät ovat, nytkin valitat siitä, että valitetaan.
Myös kirjoittaja toimi yksityisyrittäjänä aikoinaan – eikä se hullumpaa ollut – ja osaa siksi valittaa.