”Äiti, kuoleeko mummi?”

Anneli Juutilainen
Blogit Kun lamppu sammuu 12.1.2016 13:13

wp_20160112_12_21_18_pro

Vaikka me aikuiset olemme hiljalleen tulleet sinuiksi äitini muuttuneen elämäntilanteen kanssa, 6- ja 3-vuotiaat lapsemme tuntuvat ymmärtäneen tapahtuneen vasta nyt.

Äiti on asunut muistisairautensa vuoksi hoitokodissa nyt jo yli kaksi kuukautta. Kun kävimme äskettäin isäni luona kodissa, jossa he asuivat äitini kanssa miltei 30 vuotta, tyttäreni rupesi tivaamaan, että ”Missä mummi on?”

Viime viikolla kävimme tervehtimässä äitiäni. Ensi töikseen pikkuinen tyttäreni ilmoitti kovaan äänen, että ”hei mummiii, ei tää oo sun koti.”

Mummin ilme oli häkeltynyt ja selitin änkyttäen lapselleni, että kyllä tämä on mummin uusi koti. Onneksi isäni taskusta löytyneet suklaamunat käänsivät keskustelun äkkiä toisaalle.

Rehellisiä vastauksia

Esikoululainen poikani ymmärtää, että mummi asuu hoivakodissa eikä muuta sieltä enää takaisin vanhaan kotiinsa. Kysymykset kuolemasta ja siitä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, ovat kuitenkin nousseet taas hänen mieleensä.

”Äiti kuoleeko mummi? Kuoleeko mummi siihen muistihommaan?”, hän tiedusteli yhtenä iltana nukkumaan mennessään.

Arvelin, että 6-vuotias on jo niin iso, että hänelle kannattaa olla rehellinen. Vastasin, että mummi kuolee siihen todennäköisesti joskus, mutta ei vielä toivottavasti pitkään aikaan. Pieni mies nyökytteli ymmärtäväisesti.

Vastaus oli tosi. Äiti voi hyvin ja nauttii elämästään hoivakodissa. Hänellä on seuraa kahdesta muusta puheliaasta rouvasta. Hoitajat kutsuvat kolmikkoa ”rouva-kerhoksi”.

Kadonnut valokuva

Edelleen äiti auttelee muita hoivakodin asukkeja ja hoitajia askareissaan. Äidin hoitaja kertoi, että hän maalaa yhä miltei päivittäin. He ovat myös jo suunnitelleet kevättä ja istutuksia, joita aikovat laittaa hoivakodin puutarhaan.

Äiti ilahtuu joka kerta kun menemme tervehtimään häntä tai haemme hänet meille kylään. Hoitajien mukaan hän ei ilmaise kaipaavansa meitä.

Taannoin isäni kuitenkin meni tapaamaan äitiäni ja huomasi, että heidän hääkuvansa puuttui äidin pöydältä. Äiti itse oli ihmeissään eikä ymmärtänyt minne se oli kadonnut. Pitkän etsinnän jälkeen isäni löysi sen äidin vaatekaapin perimmäisestä nurkasta väärinpäin käännettynä.

”Jotain oli jäänyt hampaankoloon”, arveli mieheni.

Keskustelu

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Näitä luetaan juuri nyt