Ensimmäisiä kertoja

Anneli Juutilainen
Blogit Kun lamppu sammuu 6.7.2016 10:47

lintuKävin eilen lasteni kanssa äidin luona hoitokodissa. Veimme mukanamme jätskit, katsoimme yhdessä Pikku Kakkosen ja sen jälkeen lapset piirtelivät ja askartelivat. Äiti ilahtui käynnistämme niin, että vedet nousivat hänen silmiinsä. Hän kertoi ikävöineensä meitä ja pohtineensa, että mitä meille kuuluu.

Äiti kertoi olevansa pääasiassa tyytyväinen oloonsa, tosin oikean polven nivelrikko vaivaa häntä kivulla.

”Olen mä kyllä välillä miettinyt, että voisin tehdä jotain muutakin”, hän pohti kun kysyin viihtyykö hän hoitokodissa.

Estot katoavat

Äidin mielentila vaihtelee usein. Kun isäni kävi viime viikolla hänen luonaan, äiti ilmoitti toipuneensa täysin ja että hoitokodissa oli tylsää. Hän myös kertoi haluavansa muuttaa sieltä muualle. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän ilmaisi tahtovansa sieltä pois. Tosin heti perään hän tiedusteli isältäni, että oliko hänellä lapsia. Itse hän väitti olevansa lapseton. Kun isäni kysyi häneltä, että tiesikö hän mikä heidän suhteensa oli, niin äiti ilmoitti napakasti:

”Mä olen sun muijasi!”

Vähän aikaa sitten äiti oli meillä kylässä. Juttelimme hoitokodin muista asukkaista.

”Välillä mua vituttaa ne ihmiset”, äiti pamautti.

Alle 4-vuotias tyttäreni istui vieressä eikä äidillä ole ollut koskaan tapana kiroilla lasteni edessä. Alzheimerin myötä jonkinlaiset estot näyttävät katoavan.

Juhannus ilman äitiä

Vietimme juhannusta perinteisesti serkkuni perheen luona, minne kokoontui lauma sukulaisia. Vielä viime kesänä äiti oli mukanamme, toki jo varsin muistamattomana. Tänä vuonna koimme helpotusta siitä, ettei meidän tarvinnut huolehtia, löytäisikö hän reitin vessaan tai pärjäämisestään muuten. Silti ikävä oli kova, koska tämä oli ensimmäinen juhannuksemme ilman häntä.

Kun joku kuolee, omaisia lohdutetaan sanomalla, että ensimmäinen vuosi on aina vaikein. Sen jälkeen kuulemma helpottaa.

Äiti ei ole kuollut, mutta suuri osa hänestä on. Tämä vuosi on meille se, jolloin koemme monet ensimmäiset kerrat ilman häntä.

Välillä se on vaikeaa, mutta ehkä ensi vuonna jo helpottaa.

Keskustelu

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Näitä luetaan juuri nyt