omavaltaista_menettelyaKesäkuun lukupiirissä käsitellään älyllisesti säkenöivää, rakkaudesta ja vallasta kertovaa Lena Anderssonin romaania Omavaltaista menettelyä (Siltala).

Andersson (s. 1970) voitti teoksellaan Ruotsin suurimman kirjallisuuspalkinnon Augustin syksyllä 2013. Hän on arvostettu toimittaja ja esseisti, ja on tunnettu etenkin teräväkynäisistä kolumneistaan. 

Omavaltaista menettelyä – Romaani rakkaudesta (Egenmäktigt förfarande – En roman om kärlek, suom. Sanna Manninen) on Tukholmassa asuvan Anderssonin viides romaani. Se on yksi tämän kevään sykähdyttävimmistä lukukokemuksistani ja toivon sen löytävän lukupiirin kautta tiensä monenlaisten lukijoiden käsiin.

Lukupiirikeskustelun ajankohta on tiistai 3.6. klo 19–21. Muista kurkistaa tuolloin sivustoamme ja osallistua keskusteluun! 

Kustantajan esittely romaanista Omavaltaista menettelyä

Ester Nilsson on runoilija ja esseisti ja kaikin puolin järkevä ihminen järkevässä parisuhteessa. Mutta kun häntä pyydetään pitämään esitelmä taiteilija Hugo Raskista, hänen koko olemassaolonsa tuntuu suistuvan raiteiltaan tämän yksinkertaisen toimeksiannon takia. Yleisön joukossa istuu taiteilija itse, ja he tapaavat ensi kertaa esitelmän jälkeen. Ester Nilssonin ja Hugo Raskin välille kehkeytyy rakkaustarina, banaali yksinkertaisessa julmuudessaan, suurenmoinen täydellisessä antautumisessaan.

Omavaltaista menettelyä on kertomus siitä, kuinka pitkälle olemme valmiita pettämään itseämme toiveessamme tulla rakastetuksi. Samalla romaani näyttää, kuinka vaikeaa on olla käyttämättä hyväksi toisen ihmisen heikkoutta. Lena Andersson kuvaa sitä miltä tuntuu joutua alttiiksi myrskyisälle intohimolle – ilman että kykenee sille täysin antautumaan. Romaani on yksityiskohtainen tutkielma vallasta ja pakkomielteestä, se on tiukan keskittynyt ja samalla ironinen ja haikea: kuin Hjalmar Söderbergin romaanit.