Hyisten vesien saimaannieriäkanta on vahvistumassa - Laji on silti äärimmäisen uhanalainen
Sukupuuton partaalla elävä jäännelaji on osoittanut elpymisen merkkejä.
Saimaannieriä on vetäytynyt sydäntalveksi syvänteisiin. Kylmää suosivana kalana se viihtyy muita eväkkäitä paremmin hyisissä vesissä. Nieriä syö kuoretta, muikkuja ja äyriäisiä pysyäkseen hengissä, mutta talvikuukausina kalan kasvu hiipuu.
Saimaannieriä on norpan tavoin relikti- eli jäännelaji, joka on jäänyt Suomen järviin viimeisimmän jääkauden jälkeen.
”Saimaannieriä on äärimmäisen uhanalainen, jopa saimaannorppaa uhanalaisempi. Sukupuuton partaalla sinnittelevä kanta on kuitenkin hieman voimistunut, ja Saimaalta on saatu rohkaisevia merkkejä nieriän luonnonlisääntymisestä”, kertoo tutkija Irma Kolari Luonnonvarakeskuksesta.
Pyydysaltis kala
Saimaannieriän keskeisimpiä elinalueita ovat Kuolimo sekä läntisen ja eteläisen Saimaan vedet Luonteri, Ruokovesi ja Yövesi.
Syksyisin nieriät hakeutuvat kutemaan aalloille alttiille ja sorapohjaisille rannoille. Hedelmöittynyt mäti jää talveksi soraikon suojaan, ja poikaset kuoriutuvat keväällä.
Vuosien 1990 ja 2009 välillä Saimaaseen ja muualle Vuoksen vesistöön istutettiin noin 800 000 saimaannieriän poikasta.
”Istutuksista huolimatta alueille ei syntynyt luontaisesti lisääntyviä kantoja”, Kolari sanoo.
Nykyisin nieriä on Saimaan Puumalansalmen eteläpuolella kokonaan rauhoitettu, ja salmen pohjoispuolella sille on asetettu 60 senttimetrin alaraja sekä syyskuun alusta marraskuun loppuun kestävä rauhoitusaika.
Puhdas kanta
Ensimmäinen saimaannieriän emokalasto perustettiin 1980–90-lukujen taitteessa. Koska luonnosta ei saatu uusia emokaloja, emokalastoa jouduttiin uusimaan laitoskaloista, joiden istutetut poikaset eivät menestyneet luonnonvesissä.
2009–2012 onnistuttiin lopulta perustamaan pyydetyistä kutukaloista uusi emokalasto.
”Nyt Saimaaseen on alettu istuttaa luonnonkalojen poikasia”, Kolari sanoo.
Saimaannieriä saavuttaa sukukypsyyden 4–5 vuoden iässä. Istutetut nieriät ovat alkaneet lisääntyä luontaisesti ainakin Luonterin vesillä, ja kantojen on havaittu vahvistuneen myös eräillä muilla nieriän elinalueilla.
Maailman ainoa luonnonvarainen saimaannieriäkanta elää Kuolimojärvessä.
Myös Kuolimon nieriäkanta on vahvistunut. Järveen ei ole tehty istutuksia, koska Kuolimon nieriäkannan perinnöllistä puhtautta halutaan vaalia.
”Tarpeen vaatiessa kantaa vahvistetaan Kuolimosta pyydettyjen emojen jälkeläisillä.”
Itäistä alkuperää
Kalastusta on säädelty saimaannieriän vuoksi, mutta se on hyötynyt myös saimaannorpan pelastamiseksi asetetuista rajoituksista. Norppaturvalliset kalastusmuodot suojaavat nieriöitä jäämästä pyydyksiin.
Saimaannieriä on perimältään lähempänä Karjalan alueen suurten järvien kuin pohjoisten vesiemme nieriöitä.
”Eri alueiden kantoja ei ole syytä sekoittaa, sillä jokaisella alueelle on muodostunut vuosituhansien saatossa juuri siellä parhaiten elävä nieriäkanta.”
Saimaannieriän kannat ovat vaihdelleet, mutta nyt kehitys näyttää hyvältä.
”Kuolimosta pyydetyt emokalat alkavat tuottaa istutuspoikasia keväällä 2019. Ne vahvistavat osaltaan saimaannieriän geneettistä monimuotoisuutta.”
Saimaannieriän suomut ovat erittäin pienet. Vaalea pilkutus tummalla pohjalla on kalan selkein tuntomerkki, kuten myös vatsapuolen evien valkoiset reunat. Saimaannieriän maha on etenkin kutuasussa punertava.
Saimaannieriän pääravinto on kuore, joka nieriän tavoin viihtyy syvänteissä. Muikkua saimaannieriä suosii ravinnossaan, jos muikkua on saatavilla. Saimaannieriä syö lisäksi pohjakaloja, erityisesti kiiskiä.
Saimaannieriän ahdingon syinä pidetään vesistöjen vähittäistä rehevöitymistä, happipitoisuuden laskua ja kalastusta. Nieriä on myös herkkä kalalajisuhteissa tapahtuville muutoksille ja kilpailulle.