Itämerennorppa viihtyy mieluiten yksin

Itämerennorppa viihtyy yksin ja pitää mielellään välimatkaa lajitovereihinsa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Suurin osa itämerennorpista elää Perämerellä.

Itämerennorppa viihtyy yksin ja pitää mielellään välimatkaa lajitovereihinsa.
Teksti:
Ville Vanhala

Itämerennorppa on vetäytynyt keskikesäksi ulkomerelle. Naaraat synnyttivät kuuttinsa helmi-maaliskuussa ja sekä naaraat että urokset vaihtoivat karvansa keväällä.

Itämerennorpat valmistautuvat karvanvaihtoon lekottelemalla jäällä, vesikivillä tai luodoilla.

”Norpat pysyttelevät mahdollisimman paljon pois vedestä, jotta niiden iho lämpenisi ja vanha karva irtoaisi paremmin”, kertoo tutkija Markus Ahola Luonnonvarakeskuksesta.

Mitä vähemmän norppa sukeltaa, sitä vähemmän se syö, joten karvanvaihtoon valmistautuminen on sille myös laihdutuskuuri.

Kesällä ja syksyllä norpat saalistavat kaloja, äyriäisiä ja selkärangattomia kasvattaakseen rasvakerrostaan talvea varten.

”Itämerennorppa syö enimmäkseen vain pieniä kaloja, kuten silakkaa, kilohailia ja muikkua. Rasvainen kolmipiikki on sen varsinainen herkku.”

Myrkytyksen oireet

Erittäin uhanalainen saimaannorppa on tunnettu sisäveden hylje, mutta itämerennorppa on jäänyt huomattavasti vähemmälle huomiolle.

Itämerennorpan kokonaiskanta on noin 20 000 yksilöä, joista suurin osa elää Perämerellä. Lisäksi pienempiä osapopulaatioita on Saaristomerellä, Riianlahdella ja Suomenlahden itäisessä pohjukassa.

Itämerennorppa kuuluu Suomen alkuperäiseen lajistoon. Viimeisen jääkauden jälkeen se jäi eristyksiin Itämeren alueelle ja nykyään se luetaan omaksi alalajikseen.

Alimmillaan norppakanta oli 1970–80-luvuilla, jolloin niitä oli vain noin 5 000 yksilöä.

”Norppiin kohdistui liikametsästystä, ja kannankasvua hidastivat ympäristömyrkyt, jotka vaikeuttivat norppien lisääntymistä.”

Jääpesän suojassa

Norppa synnyttää kuuttinsa mieluiten jäälohkareiden väliin rakentamaansa pesään, missä kuutti on suojassa kylmältä.

”Pesä suojaa kuuttia myös ketuilta, suuremmilta pedoilta ja merikotkilta”, Ahola kertoo.

Kuutti painaa syntyessään noin viisi kiloa. Rasvaisen emonmaidon ansiosta kuutin paino nousee satoja grammoja yhden vuorokauden aikana. Emo imettää kuuttia 6–9 viikon ajan, minkä jälkeen sen on tultava toimeen omillaan.

Suurikokoinen, täysikasvuinen norppa on vajaat pari metriä pitkä ja painaa reilut sata kiloa.

”Harmaahylkeistä poiketen itämerennorppa elää enimmäkseen yksin. Jopa luodoilla loikoillessaan se pitää aina pienen välimatkan lajitovereihinsa.”

Aukkoja kaivamassa

Talvisin jääkannen alla viihtyvä norppa käy haukkomassa henkeä itse kaivamistaan hengitysaukoista.

”Norppa kaivaa eturäpylöidensä kynsillä aukot jään alta ja pitää aukkoja avoinna aina jäidenlähtöön saakka.”

”Itämerennorppa on sopeutunut elämään talviaikana jääalueilla huomattavasti paremmin kuin harmaahylje.”

Kaksi viimeistä talvea eivät leutoutensa vuoksi ole olleet suosiollisia itämerennorpalle. Jos jääpeitteen aika lyhenee ilmastonmuutoksen myötä vielä nykyisestään, se heikentää itämerennorpan elinmahdollisuuksia ja vaikuttaa sen lisääntymiseen.

”Jään puuttuessa norppa joutuu synnyttämään kuuttinsa rannalle tai saareen, missä petojen uhka on suurempi kuin merellä. Norpat voivat myös saada maa-alustasta haitallisia tartuntoja.”

X